Kiinnostaisi tietää, millaisia uusia suhteita petetyt solmivat erojensa jälkeen. Löytyykö uusi onni toisesta petetystä? Kuinka vaikeaa on päästä uskottomuuden yli niin, että uskaltaa taas aloittaa uuden suhteen?
Millaisia suhteita petetyillä
Hannele_67
181670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se sinisilmäinen tyttö on ainakin,kuollut.Joskus tuntuu,ettei osaa olla enää,romanttinen,haaveilija,vaan aika kriittisesti asioita katsova nainen.Suhteet on olleet aika lyhyitä,kun ei uskalla enää luottaa,enkä uskokaan,että kohdalleni osuisi uskollista miestä.Ikään kuin otsaani olisi lyöty leima,tätä saa pettää.Nämä tämän hetken ajatuksia,kun jo kolme suhdetta on päättynyt,miehen kataliin tekoihin.
Jos sinusta tuntuu otsassasi olevan leima "saa pettää" niin tietysti vedät uskottomia puoleesi, höpsö :)! Kun vaihdat leiman otsaasi, niin elämä helpottuu. Sen näet. Leimassa voisi lukea "tätä et ikinä halua pettää" :).
Mä en enää halua uusia suhteita, siis mitään pysyviä. Voin pitää miestä illan/yön ilona jonkin aikaa, mutta useiden pettämisten ja rikottujen "en enää koskaan tee näin -lupausten" kohteena olleena, en luota enää yhteenkään mieheen.
mies petti ja vielä mun "parhaan kaverin" kanssa.itsetunto romahti täysin.15vuotta tuli sitten vaan harrastettua irtosuhteita ja heti kun toinen alkoi kiinnostua niin tein bänksit.kostoa vai mitä lie.nyt näin vanhempana(45) mutta ehkä ei viisaampana menin naimisiin.luulin jo päässeeni eroon siitä epäluulosta että mua kusetetaan....taasko???illanistujaisissa mieheni tanssittaa mun parasta kaveria ja kehuu kuinka hyvänäkönen tämä on ....joko historia toistaa itseään,mietin minä....
mutta mitä tuttujen parinmuodostusta tässä seuraillut niin jollain ihmeen tavalla ne naiset, joita on petetty aiemmassa suhteessaan ajautuvat suhteeseen jälleen sellaisen miehen kanssa joka pettää! En ymmärrä miksei heille kehittynyt jo aiemmassa suhteessa pettämiseen jälkeen jotain kykyä aavistaa, mitä ympärillä tapahtuu.Yleensähän pettäjät noudattavat niitä tiettyjä kaavoja, luulisi vaistonkin jo varoittavan näitä naisia, mutta ei.
Viestien perusteella minulla, petetyllä, ei siis ole enää mitään toivoa. Parasta siis vain alkaa miettimään kuinka sopeudun elämääni ilman miehiä...
on väkivaltaisuuteen taipuvien kanssa.
Tuli vain mieleen, kun eräs vanha naapurini aloitti neljännen suhteensa jälleen "onnensa kukkuloilla". Ne kolme muuta suhdetta oli päättynyt miesten väkivaltaisuuden takia. Eipä mennyt kuin vajaa kaksi kuukautta, niin tämä neljäskin mies hakkasi hänet. Tämä ei voi olla sattumaa. Väkivalta ei tietenkään ole uhrin vika. Mutta tällaisessa tapauksessa pitäisi jo kyseenalaistaa omat kumppaninvalintametodit eikä tyytyä voivottelemaan miesten väkivaltaisuutta.
"Yleensähän pettäjät noudattavat niitä tiettyjä kaavoja".
Niin noudattavat, mutta samoin tekevät petetytkin - ja ikävä sanoa, hakatutkin. Kyse taitaa ollakin tuosta "ajautumisesta". Suhde aloitetaan sen kummempia miettimättä, "josko tästä tulisi jotain".
Missä teidän kaikkien itsetunto on? Huhuuuu. Kyllä se sieltä huhuilemalla esiin tulee :).
Mitään ei saa, ellei yritä. Ellei tiedä, mitä haluaa ja miten, ei saavuta päämääräänsä. Jos on tooosi masentunut eikä luota edes itseensä, niin kuka voisi luottaa sinuun?
ajautuvat uudelleen sellaiseen suhteeseen jossa heitä jälleen petetään?
Ja, että ne naiset, jotka ovat olleet joskus kakkosia jatkavat tulevaisuudessakin kakkosena oloa?
Tuon kaavan mukaan mitään toivoa petetyillä ei siis tulevaisuuden suhteen ole, saati sitten kakkosilla tai pettäjillä.
Siis kaikki päin persettä!
Hei, pitäisi vähän kai ajatella, mikä niissä itseään pettäneissä (lukuisissa?) miehissä vetää juuri minua puoleensa. Tai mikä minussa vetää juuri heitä puoleensa. Näet silloin, kun pääsemme asian ytimeen, voimme muuttaa toimintatapojamme eikä elämä menekään enää päin persettä.
toipua kunnolla ennen kuin lähdet uuteen suhteeseen. Kylläse onnistuu, mutta aikaa menee!
Yhtenä kauniina päivänä huomaat, olevasi rakastunut :)
mutta aikaa täytyy olla erosta kulunutriittävästi. Olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa ,joka antaa minulle kaikkea paljon enemmän kuin entinen petturimieheni konsanaan.
Sain siis paremman.
Minua petettiin verisesti ja jätettiin myös aika kylmästi.Itse en olisi itsestäni uskonut että moiseen kykenen, mutta menin ja petin tätä nykyistä ihanaa uskollista miestäni.
Voinen kuitenkin sanoa oppineeni aika paljon tästä pettämisestäni.Ymmärrän melkoisen hyvin exäni "motiivit" hänen pettäessään minua.Asia ei olekaan ihan niin mustavalkoinen mitä joskus luulin.Näitä asioita kannattaa miettiä.Esim millaisessa suhteessa sinun tulisi olla jolloin sinun kertakaikkiaan olisi "pakko" mennä ja pettää?Koska kokemuksella voin sanoa että kaikki siihen pystyvät, kaikki on vain ja ainostaan kiinni siitä minkälainen suhde muuten on.
kaksi jalkaisen kanssa, naisia oli kaiken ikäisiä, värisiä...
Eron jälkeenitse elin aika villiä ja vapaata elämää, mutta koskaan en ajautunut kakkoseksi, kun tuolta baareista löytyy sinkkumiehiäkin jotka eivät halua vakio suhdetta, vaan pallien tyhjennystä :) No, juhlin mitä juhlin....
Sitten tapasin nykyisen mieheni, seurusteltiin muutettiin yhteen, tehtiin lapsia, mutta avioliittoon en suostunut, vaan sanoin että koeaika, että näen mikä olet miehiäsi, kauan sitten asuimme avoliitossa ja mies oli kunnollinen ja huolehtiva, joten uskalsin luottaa häneen, ja niinpä avioiduimme.
Mutta vain vuosi ja 6kuukautta avioliiton solmimisesta mieheni alkoi salasuhteeseen, toisen naisen kanssa. Antoiko avioliiton solmiminen oikeuden lähteä pettämään ja pilaamaan todella hyvän ja avoimen suhteen, seksiä oli paljon jopa liikaa mieheni mielestä, joten ei osaa sanoa miksi alkoi suhteen?
Nyt sitten kipuilaan ja rimpuilaan tässä ja yritetään rakentaa suhdetta uudestaan, kysyin vain mieheltä että milloin luulet että voin luottaa sinuun, kun entisen miehen pettämisten takia, en pystynyt luottamaan yhteenkään mieheen, ja tämän nyt tuhotun luottamuksen saaminenkin kesti lähes seitsemän vuotta....
olikin. Miksi en? No, rakkaus ei kuitenkaan kuollut, mieheni katui oikeasti ja on nyt teoillaan ja tunteillaan näyttänyt sen ja haluaa oikeasti että voisimme jatkaa liittoa ja saada se korjaantumaan. Tiedän, että nyt monet ajattelevat, etta ehei, ei se onnistu. Mutta tämä on minun tapani, ainakin yritämme. Jos se ei sitten onnistu...niin sen näkee sitten. Ehkä opimme molemmat tästä paskasta jotain hyvääkin? Toivon niin.
Voiko näin oikeasti käydä?
Olin vaihdossa ulkomailla, mies petti. Ei kertonut.
Halusin kuitenkin ottaa hänestä taukoa muista syistä. Kolmen kuukauden kuluttua olin päätynyt siihen, että haluan hänet takaisin, kaiken sen kauniin ja ihanan mitä meillä oli.
Palasimme yhteen, mies petti taas. Nyt ei syytä. Viimeksi "oli yksinäinen".
Nyt katuu. Tahtoo mut takaisin. Vaikuttaa vilpittömältä, mutta kannattaako enää riskeerata omaa sydän parkaansa?
minulla on ainakin sydämen ympärillä aika paksut suojakuoret, jos mies sattuukin repsahtamaan uudestaan.
Mutta voinpa ainakin sanoa että yritin oikeasti.
joka pelkää. Ei uskottomuuteen kannata jäädä jumittamaan. Suree aikansa ja sitten taas eteenpäin.