Olen ihan toivottoman onneton iskemään miehiä. Kun huomaan, että toinen on kiinnostunut ja pitäisi jotenkin osoittaa, että kiinnostus on molemminpuolista, muutun ihan pökkelöksi. Mielessä aina pyörii, että mitä pitäisi tehdä tai sanoa, mutta jotenkin en vaan saa sitä puserrettua ulos itsestäni. Tuntemattomien on varmasti vaikeata arvata sitä, että olen näin ujo iskuasioissa, vaan tulkitsevat sen viileydeksi. Olen monasti saanut kuulla tästä. Muutamat exänikin ovat vitsailleet siitä, kun alkuun olen ollut ihan jäässä. (Ne tyypit keiden kanssa olen ajautunut seurustelemaan, ovatkin yleensä olleet sellaisia tapauksia, jotka eivät hevillä ole luovuttaneet. Onneksi! ;-)
Miten ihmeessä saisin itseni rohkaistua toimintaan?
Itseluottamus sinänsä on ihan ok tasolla. Saan usein huomiota miehiltä. Mutta se ei paljoa auta, kun en osaa toimia siten, että toinen millään voisi arvata minun olevan kiinnostunut!
Niin, ja vaikka tämä kuulostaa ihan teinivuodatukselta, ikää on mittarisssa kuitenkin 30 ...
Miten ihmeessä saisin itseni rohkaistua toimintaan?
Itseluottamus sinänsä on ihan ok tasolla. Saan usein huomiota miehiltä. Mutta se ei paljoa auta, kun en osaa toimia siten, että toinen millään voisi arvata minun olevan kiinnostunut!
Niin, ja vaikka tämä kuulostaa ihan teinivuodatukselta, ikää on mittarisssa kuitenkin 30 ...
Vastaukset 13
Vanhimmat
kenties jo epätoivoinen?????????
Itselläni on sama homma, että jos olen oikeasti kiinnostunut jostain, niin muutun todella tökeröksi ja ujostelevaksi enkä saa mitenkään ilmaistua kiinnostustani, eli naisen pitää edes hieman osata lukea minua tai sitten olla hieman päällekäyvä. Tai näin ainakin ennen, luulisin, että nykyään saisin kyllä turpani auki ja kiinnostukseni osoitettua. Kai sitä pitäisi vaan rohkaista itsensä? Aivot ja tunteet narikkaan hetkeksi ja antaa palaa. Helpommin kai sanottu kuin tehty, mutta pakkohan se.
Mutta pitääkö naisia tai miehiä erityisesti "iskeä"? Kyllä kielenkannat irtoaa ja yhteinen sävel löytyy silloin, kun kemiat kohtaavat. Kuvailemasi kaltainen vaivautunut ja epävarma olo minulle tulee sokkotreffeillä ja sen sellaisissa tilanteissa, jotka ovat jotenkin järjestettyjä, eivätkä varmaan johtaisikaan mihinkään. Mutta oikeanlaisen ihmisen kanssa en mieti mitä pitäisi sanoa, vaan olo on luonnollinen ja homma pelittää ;)) Valitettavasti todelliset sielunkumppanit vaan ovat niin harvassa...
Kerhoon! Meikäläinen vois olla tuon Ry:n puheenjohtajana :)
Pitääkö sinunkin muka iskeä naisia? Luulisin, että naiset rakastuvat sieluusi muutenkin, ei sinun tarvitse esittää mitään. Ja sielua ja ruumista ei koskaan myydä erikseen, joten onnelliset naiset saavat joka tapauksessa koko paketin...
Niin, mutta miten sen sielun saa paljastettua toiselle, jos tietyissä tilanteissa sitä ei saa puserrettua ulos itsestään?
Se näin ole et jokainen sen kohdallaan joutuu jotenkin tekemään. No onko se sit itsensä esiin tuomista vai iskemistä, kyseessä on varmaankin kaksi eri asiaa. Tilapäinen tuttavuus varmastikkin isketään mut sellainen jonka kanssa on jotain muita ajatuksia ni häntä tuskin edes tarvitsee iskeä :)
Ehkei sitä jossain tilanteessa saakaan puristettua ulos, mutta sitten pitää vain kokeilla toisenlaisessa tilanteessa. Baarit ovat mielestäni huonompia paikkoja luoda ihmissuhteita, koska siellä iskeminen on miltei ainoa keino saada huomiota ja siellä tunnen olevansa kuin tarjottimella ja uteliaiden katseiden arvioitavana (ellen sitten ole kaikki estot murentaneessa kännissä).
Jos tapaan baarissa jonkun kiinnostavan naisen, yritän järjestää myöhemmin kahdenkeskisen tapaamisen jonnekin, jossa voimme kaikessa rauhassa tutustua toisiimme. Tai sitten ehdotan että voisimme vaihtaa sähköposteja. Kirjoittaen on kuitenkin jotenkin helpompi ilmaista ajatuksia ja tunteita kuin puhuen.
Sama juttu minulla on tavallaan kaikissa ihmissuhteissa. Kavereita minulla on aika vähän mutta hyviä ystäviä sitäkin enemmän. Osaan olla luonnollinen oma itseni, kun tunnen toisen paremmin. Monet jutut eivät vain johda siihen toisen syvempään tuntemiseen, kun en sitä sisintäni pysty helpolla toiselle paljastamaan :(
jotka välittävät sinusta ja ajatuksistasi, etkä pelkää avata sieluasi heille, vai mitä? Heihinkin olet tutustunut vähitellen, oppinut luottamaan, arvostamaan ja välittämään.
Nykyaikana kaiken, pariutumisenkin, pitäisi sujua mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Kumppanit muka täytyy "iskeä" ja itsestä pitää antaa 10 sekunnissa unohtumaton ensivaikutelma tai kaikki on mennyttä. Eipä olisi ihmisillä monia ystäviä, jos ystävyyssuhteet vaatisivat syntyäkseen noin paljon. Uskon, että myös rakkaus voi syntyä ja kasvaa pikku hiljaa tutustuen.
Kiinnostuksen viestittämiseen ei suuren suuria välttämättä tarvita...Tietynlainen katse, merkitsevä silmäys, sopiva äänensävy ja homma alkaa luistaa...
Sanojen sisällöllä ei ole suurta väliä vaan nimenomaan tavalla, jolla ne lausuu..;D
..se kaiketi onnistuu. Mutta nyt on taas mieli vähän maassa, kun viikonloppuna tapasin kiinnostavan oloisen miehen, mutta onnistuin taas olemaan sellainen pökkelö, että kuka tahansa olisi vetänyt johtopäätökseksi sen etten ollut kiinnostunut kyseisestä miehestä. Seurassa juttua kyllä riitti ja pystyin heittämään flirttiäkin sen verran että jäimme kahdestaan juttelemaan. Sitten iski taas tämä ujous päälle ja alkoi tilanne ahdistamaan sen verran että jätin miehen kuin nallin kalliolle. Argh!
ymmärtää tunteesi..
Mutta ota huomioon etteivät miehet välttämättä kaipaa mitään säihkyväsanaista keskustelua.
Eräs ehdoton juttu mun mielestä on, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
Älä yritä liikaa..Anna tilanteen soljua omalla painollaan...Jos mies ei hyväksy sitä, että olet kenties hetkittäin hieman ujo..So what...
Olisiko siitä pidemmän päälle kuitenkaan mitään sittenkään tullut...?
Vähintäänkin kliseemäinen juttu, mutta itsensä hyväksyminen juuri sellaisena kuin kunakin hetkenä kulloisessakin tilanteessa on...niin se juuri on mielestäni sitä kaikkein kiehtovinta naisessa.