Nyt kun kesälomat vetelevät viimeisiään, on palstalla useampikin juttu töistä, uranputkista, naisten asemasta työmarkkinoilla jne. Minua kummastuttaa tässä keskustelussa erityisesti uralla eteneminen tai oikeastaan etenemättömyys.
Minullakin on kavereita, jotka tekevät järjettömän määrän palkattomia ylitöitä, jotka pomo muistaessaan kuittaa ohikiitävällä kiitoksella. Baarissa sitten kerjätään kavereilta kunnioituksta, miten kovia jätkiä ollaan. Sekö riittää vai eikö elämässä vain ole muuta sisältöä? Ja jos ei ole, kannattaisiko hankkia?
Otan itseni esimerkiksi. Tilastojen mukaan noin 10% suomalaisista tienaa paremmin. Jos minulla on tusina työntekijöitä, niin eihän edes tällaista uraa riitä kuin alle 10%:lle ihmisistä. Enkä minulla edes mielestäni ole mitään uraa. Kunhan käyn suht mielekkäässä työssä, että saan laskuni maksettua ja vähän hurviteltua.
Mikä saa jonkun uhraamaan ihmissuhteensa ja vapaa-aikansa työn orjuudelle? Onko uskonne omaan urakehitykseenne niin vahva ja mitä teette, jos se ei koskaan realisoidu muuksi kuin oletettuun kunnioitukseen humalaisena baari-iltana?
Minullakin on kavereita, jotka tekevät järjettömän määrän palkattomia ylitöitä, jotka pomo muistaessaan kuittaa ohikiitävällä kiitoksella. Baarissa sitten kerjätään kavereilta kunnioituksta, miten kovia jätkiä ollaan. Sekö riittää vai eikö elämässä vain ole muuta sisältöä? Ja jos ei ole, kannattaisiko hankkia?
Otan itseni esimerkiksi. Tilastojen mukaan noin 10% suomalaisista tienaa paremmin. Jos minulla on tusina työntekijöitä, niin eihän edes tällaista uraa riitä kuin alle 10%:lle ihmisistä. Enkä minulla edes mielestäni ole mitään uraa. Kunhan käyn suht mielekkäässä työssä, että saan laskuni maksettua ja vähän hurviteltua.
Mikä saa jonkun uhraamaan ihmissuhteensa ja vapaa-aikansa työn orjuudelle? Onko uskonne omaan urakehitykseenne niin vahva ja mitä teette, jos se ei koskaan realisoidu muuksi kuin oletettuun kunnioitukseen humalaisena baari-iltana?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja että kesälomat lopuillaan..Pyh ja pah..;)
"Vielä on kesää jäljellä"...
Ihminen määrittää itsensä aina jonkun kautta ja hyvin usein se on työ.Ns.oravanpyörästä pois lähteminen,niillä,joilla siihen on halukkuutta,miten?
Joku viisas on sanonut,että elämän suurimpien totuuksien ymmärtämistä on arjen harmauden ymmärtäminen ja sen,että suurin osa elämää on sitä harmautta..uraa ja harmautta..uraa ja harmautta...
Lopuksi..Jos sinulla ei ole ollut mitään uraa,niin perittyä sitten tai Hannu Hanhi-syndrooma..Onnenpekka kuitenkin..Vaikutat kokonaisuutena tyytyväiseltä elämääsi,,
'Mikä saa jonkun uhraamaan ihmissuhteensa ja vapaa-aikansa työn orjuudelle?'
Ei ole tarpeeksi kanttia ruveta yrittäjäksi ja ottaa täysi vastuu, vaan yritetään peesata työntekijänä yrittäjän siivellä. Tyhmyyttähän tuo on ja pelkuruutta. Yrittäjä sentään saattaa päästä työnsä hedelmistä nauttimaan. Motivaatio tietenkin on raha, valta ja status.
Ensinnä kesäloma alkaa kohta :D
Mä en tee imaisia enkä muitakaan ylitöitä. Kyllä se normaali työaika piisaa.
Työmatkat joskus vievät omaa aikaa, mutta yleensä niistäkin maksetaan.
Mä oon oppinu arvostamaan nykyään työn ulkopuolista elämää, perhettä ja ystäviä.
Työtä ja vapaa-aika on sitä minkä saamiseksi tehdään työtä. Itse en kyllä mitään uraa haeskele vaan tärkeintä on et työ on antoisaa, haastavaa ja mielekästä. Tärkeää on kuitenkin se et työ ei saa millään muotoo rajoittaa omaa vapaata. välillä tietysti voi pitkää päivääkin tehdä ku tarve sen vaatii mut siitäkin on saatava reilu rahallinen korvaus et suostun pitkää päivää painamaan, kuitenkin vain sopivissa määrin.
Täällä ollaan kuiteski vain kerran ja miksi tuhlata tuota vähäistä aikaa työhön vaan mielummin nautin elämisestä ja teen vain sen verran työtä mitä tuo eläminen vaatii.
Mutta eihän jollain tekulaisilla ole mitään oikeeta elämää kun ihmissuhdetaidot puuttuu kokonaan. Työ on ikisinkkujen aikamiespoikien harrastus ja äitee nainen nro1.
Harhaluulot tuntuvat olevan teikäläisen lajia oikein luontevasti. No eihän sille mittän mahda jos kerran olet järjenjaosta vähäsen myöhästynyt ja rippeet jaettiin hivenen rätillä otasta kastamalla. No minkäs minä sille mahdan jos kerran et kykene järkiperäiseen ajatteluun ja muutenkin taitaa sun elämäs olla hivenen ahdistavaa joten anna palaa vaan. Pura tuo kaikki negatiivisuus tänne ni huominen voi vaikuttaa hivenen valoisammalta. Sääliks ihan käy tuollaista reppanaa :(
Pelko työpaikan menetyksestä. Kun on selvinnyt n. 7 yt-neuvottelut, sitä oppii ajatusmallin, jonka mukaan tehokkain on paras (vaikka katsomalla taaksepäin niin ei olekaan).
Ilmaista työtä en enää tee. Joskus nuoruudessa sorruin siihenkin, mutta nykyisin otan jokaisen ylityöpennin, jonka olen ansainnutkin. Sen verran korkea työmoraali minulla kuitenkin on, että en kuppaa työnantajaa tai merkitse yhtään enempää tunteja kuin mitä todellisuus on.
Kyllähän sitä tulee työmeilejä luettua ja puheluihin vastattua lomillakin ja sairaslomilla olen joskus tehnyt satunnaisia juttuja, mutta vain silloin kun se on mielestäni kohtuullista.
Sosiaalinen elämäni siinä mielessä miten se käsitetään, on minulta kuihtunut jo aikaa sitten. Eikä siitä voi syyttää pelkästään työtä, vaan minun valintojani. Työ, opiskelu ja harrastukset vievät aikaa, mutta onneksi ne parhaat ystävät ymmärtävät ja jaksavat pitää yhteyttä puhelimitse ja meilitse. Ihmissuhdetta en ole koskaan työlle uhrannut enkä aiokaan, sitten joskus kun sellainen sattuu olemaan ajankohtaista.
Uskoni urakehitykseeni ei ole vahva, aloitan nyt 9. vuoden yliopistolla eikä valmistuminen näy näköpiirissä. Nykyisessä tehtävässäni olen silti tyytyväinen, olen saavuttanut hyvä aseman ja palkkaankin olen harvinaisen tyytyväinen, mutta ei tämä minulle mikään eläkehomma ole (jos luoja suo), vaikka ei ole mikään hoppukaan oman alan duuneihin. Lainanlyhennykset pitää hoitaa eivätkä ne (tai addiktioni matkustamiseen ja farkkuihin) kestäisi palkan putoamista puoleen...
Kyllä minunkin mielestäni elämässä pitää olla jotain muutakin kuin työ. Kuten hossikin totesi, niin mikä järki on pyhittää ainut elämänsä vain ja ainoastaan pelkkään työn tekemiseen. Jos syynä on vain ja ainoastaan se, että saa enemmän rahaa, niin kannattaa muistaa ettei niitä rahoja saa hautaan mukaan. Kun se lusikka voi lentää nurkkaan jo paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin nuoruuden voimissa tulee mieleenkään.
Eräs hyvä tuttuni, tai varmaan voi sanoa että kaverini vaikka onkin huomattavasti vanhempi, on tehnyt ikänsä paljon töitä. Ja ihan perinteisestä syystä: että saisi sen ikioman kotinsa maksettua. Niin kävipä sitten niin, nyt kun lainakin on melkein maksettu, että hän sairastui vakavasti. Eikä ole tietoa, että miten käy.
Kummasti tällainen vain pistää miettimään sitä omaa elämää ja sitä, että mitä sillä todella haluaa tehdä. Onko töitä tänään ja huomenna, eletään sitten ylihuomenna-asenne se oikea, vai pitäisikö meidän muistaa se oma siviilielämämme myös siinä työnteon lomassa...
Niin sitä pitää elää.
Paljon tunnen tai sanotaan tunsin sellaisia äijiä jotka ikänsä painoivat hulluna töitä, rahaa oli kun rantarosvolla, hienot omakotitalot ja uudet autot, muutenkin kaikki mallillaan.
Eläke päivät koittivat ja he sanoivat et nyt aletaan nauttimaan elämästä kun työ ovat takana. Vuosi meni joten kuten totutellessa uuteen elämään mut sit! Naps henki pois ja tammipalttoo niskaan. Siihen loppui sen nauttiminen.
Melkein kaikki työhullut joita tunnen alkavat oleen pulassa terveytensä kanssa.
Mitä nauttimista se on ku töitä väännetään jatkuvasti, hamutaan rahaa, rakennetaan uraa kun kutenkin elämä ei kestä määräänsä enempää joten miksi siitä ei nauttisi jo nyt ?
Töitä tasan sen verran mitä tietää tarvitsevansa et turvaa kunnollisen elannon ja vapaa-aika pidetään arvossa, lisättynä siihen vielä ystävät ja harrastukset. Itse mielummin illalla lähden lenkille ku et olisin pitkän päivän töissä, kummastakohan on parempaa hyötyä?
No jokainen suuntansa valitkoon ja tehköön miten haluaa. Toinen elää työstä ja urasta mut jotkut elää elämästä.
että eräs teki töitä eläkeikään saakka, työpaikalla oli läksiäiskahvittelut, tämä tuore eläkeläinen hörppii kahvinsa ja menee kotiinsa. Ja sittenpä luiskahti henki pois. Surullista, mutta ainakin valtiolle kannattava ihminen: teet elämäsi töitä ja kun olisi aika nauttia näistä saavutetuista "hedelmistä", kuolet pois.
En mäkään ole niin rahan perään että olisin valmis tekemään työtä tauotta. Vaikka joskus tulee tehtyä aika paljonkin töitä. Mulle riittää että sitä rahnoo on sen verran, ettei tarvitse miettiä jokaista ostosta erikseen: jos nyt ostan tämän porkkanan, niin tarkoittaako se että mun pitää jättää se tikkukaramelli sinne hyllyyn, jne.
Se vaan on myös niin, että jos / kun ei ole sitä onnellista parisuhdetta niin sitä saattaa hölmöyksissään ajatella, että samahan se on tehdä vähän enemmän töitä kun eihän siellä kotosalla ole kukaan odottelemassa. Näin toimien pääseekin herkästi siihen tilanteeseen ettei teekkään elämässään mitään muuta kuin töitä.
Sama juttuhan se on terveyden suhteen. Eipä sitä välttämättä tule miettineeksi että sitä terveyttään ja kuntoaan kannattaisi hoitaa nuoresta lähtien. Kun vaivat ilmenee, voi olla jo liian myöhäistä.
Mielummin sitä keskittyy omaan itseesä ja touhuaa sillai miten parhaimmaksi näkee.
Otsellenikin tärkeintä on se et tuo 8 h töitä saa riittää ja siihen pyritään, välillä voi painaa duunia hivenen pitempään vai saadakseen rahaa kasaan jotain retkee varten tai kun kesäloma alkaa ni et voi mökillä nikerellä jotain.
Mielummin sitä keskittyy oman itsensä hoitamiseen kuin pelkästään työn tekoon. Elää sillai et mieli pysyy hyvänä ja terveys kuosissa. Kaikki muu tulee sit siinä ohessa jos vaan on tullakseen.
Tarkoituksena on kuitenkin olla täällä mahdollisimman kauan muitten mieliharmina ettei kaverit pääse liian helpolla :)
Mikä saa jonkun uhraamaan ihmissuhteensa ja vapaa aikansa työn orjuudelle.? Itse tein joskus tämmöistä työtä,työntekijöitä oli vähän ja töitä paljon.Pääty lopulta siihen että jätin työpaikan parin vuoden tekemisen jälkeen.No sen jälkeen on tullut valikoitua työpaikka huolellisemmin.
Pakkomielle puhua jostain mitä itsellä ei ole?
.
.