Missä on sanottu että ne entisen liiton lapset olisi jotenkin pakko ottaa uuteen perheeseen mukaan. Jos kerran asuvat äitinsä kanssa ja ovat siihen tyytyväisiä eivätkä halua kahta kotia, niin miksi emme saisi mieheni kanssa elää omassa perheessämme ihan rauhassa.
Me saamme yhteisiä lapsia ja muodostamme perheen ja meillä on oma elämä. Miehen lapsilla on oma elämä äitinsä kanssa, miksi pitäisi sotkea kaikkien osapuolten elämä siihen että näitä lapsia höykkyytetään edestakaisin? Aikaa kun kuluu siteet katkeavat, näinhän käy hyvin monessa ihmissuhteessa. Eikö olisi kaikille helpompaa vain keskittyä omaan arkipäivään. luovuttaa kerralla. Näin ei tarvitse kenenkään tuntea syyllisyyttä, ei kaivata turhaan eikä järjestellä tapaamisten kanssa ja ex-puolisosta pääsee kokonaan eroon eikä tarvitse riidellä mistään.
Onko tuollaisessa mitään järkeä että jo särkyneen perheen rippeitä yritetään tuolla tavalla pitää kasassa. Se aika on mennyttä eikä enää palaa. Miksi pitää sotkea kaikkien elämä tapaamisilla ja niistä sopimisilla ja yrittää väkisin pitää suhteita yllä. Onko aina anteeksiantamatonta että jätetään entinen taakse ja elää tätä päivää ja tulevaisuutta eikä menneisyyttä?
Ihan vain heräsi tällainen kysymys, kommenttia.
Me saamme yhteisiä lapsia ja muodostamme perheen ja meillä on oma elämä. Miehen lapsilla on oma elämä äitinsä kanssa, miksi pitäisi sotkea kaikkien osapuolten elämä siihen että näitä lapsia höykkyytetään edestakaisin? Aikaa kun kuluu siteet katkeavat, näinhän käy hyvin monessa ihmissuhteessa. Eikö olisi kaikille helpompaa vain keskittyä omaan arkipäivään. luovuttaa kerralla. Näin ei tarvitse kenenkään tuntea syyllisyyttä, ei kaivata turhaan eikä järjestellä tapaamisten kanssa ja ex-puolisosta pääsee kokonaan eroon eikä tarvitse riidellä mistään.
Onko tuollaisessa mitään järkeä että jo särkyneen perheen rippeitä yritetään tuolla tavalla pitää kasassa. Se aika on mennyttä eikä enää palaa. Miksi pitää sotkea kaikkien elämä tapaamisilla ja niistä sopimisilla ja yrittää väkisin pitää suhteita yllä. Onko aina anteeksiantamatonta että jätetään entinen taakse ja elää tätä päivää ja tulevaisuutta eikä menneisyyttä?
Ihan vain heräsi tällainen kysymys, kommenttia.
Vastaukset 102
Vanhimmat
provoisoivasti vai voiko joku todella ajatella näin????
Joko olet todella nuori tai muuten keskenkasvuinen ihminen.
Kuvitteletko todella että isän pitäisi unohtaa lapsensa sinun, uuden naisen takia?? Ei kai kukaan, ainakaan täysjärkinen näin tee eikä edes ajattele.
Jos on lapsia hankkinut niin niistä on vastuu loppuelämän, ei lapsia voi vaan unohtaa kuten menneitä asioita ja aloittaa uutta elämää.
Mietipäs vielä näkökulmaasi uudestaan ja kasva aikuseksi..
lapsi tai lapset haluisivatkaan isin tyttöystävien rieooteltaviksi. Yleensä heillä ei ole sananvaltaa omissa asoissa, vaan he joutuvat pakosta tekemään vastoin omaa tahtoa.
Tuskinpa kukaan lapsi on onnellinen vieraassa paikassa, vaikka kuinka olisi oma isä siinä, mutta vieras mikä vieras. Lapset ovat fiksuja, he kyllä osaavat paremmin tietää mikä on heille hyväksi ja mikä ei. Joten jättäkää nuo äitileikit, sillä parempaa lapsilla ei ole kuin oma äiti. Häntä ei syrjäytä mikään vaikka tikkarin jakaisitten joka tunti!!!
Kuulostaa siltä, että jostakin syystä katkera lähivanhempi (äiti) tahtoo provosoida keskustelua kirjoittamalla aiheesta ex-miehensä puolison "nimissä" kuka muka tahtoo katkaista suhteet miehen lasten suuntaan.
Voin vain kuvitella sitä mustamaalaamisen määrää lastensa isän suuntaan tuossa perheessä ... surullista.
niin tai näin, puolisot eroavat toisistaan joskus ... eivät lapset vanhemmistaan (toivottavasti koskaan). Ei pitäisi olla vaikeata ymmärtää "kummallakaan tai millään puolella" mikä on lasten etu ( = hyvät suhteet molempiin vanhempiin erosta huolimatta)
allekirjoitan tasan kanssasi sen ettei pitäisi olla vaikeata ymmärtää millään puolella sitä mikä on lapsen etu.
Tosin lapsen etu ei ole välttämättä se, että hänet pakotetaan viettämään aikaa paikoissa, joissa hänestä ei välitetä laisinkaan - enkä tarkoita nyt yksin että se uusivaimo olisi nyt se syntipukki. Siis ainahan puhutaan miten kyse on lapsen oikeudesta ja eduista- mikä ihmeen oikeus se sellainen on minkä aikuiset ovat määritelleet milloin kenenkin etua ajatellen.
Entäpä uuden perheen uuden vaimon lapsen/lapsien edut? Tai uudessa perheessä syntyneiden lasten edut? Eikö nekin pitäisi ottaa huomioon? Vai ovatko he sitten eri asemassa?
Esim. jos perheeseen on syntynyt vauva ja etävanhemman lapset ovat mitä pahimmassa uhma iässä - käytöshäiriöisiä tottelemattomia mellastajia tai muuten poikkeavampaa laatua olevia - kenen etu on tärkein. Itseasiassa ihan tavallisetkin lapset ilman traumoja tai käytöshäiriötekijöitäkään olla rasitteeksi tietyssä mielessä kun taloon on saapunut uusi vauva.. mutta silti, kenen etu on tärkein?
mutta jos "tyttöystävä" tai uusi aviovaimo haluaa pestä kädet asiasta hän se vasta onkin heittiö..
varsin usein nämä uudet tyttöystävät eivät edes halua esittää mitään äitileikkejä - heillä on ihan omat kuviot ja hyvä niin.. niin no kuka moista haluaisi edes esittää, en kyllä heti saisi päähäni sen sekopäisyyden nimikettä mikä moiseen ajaisi.
Tosin mielellään näille uusille kumppaneille mielellään tuupitaan mukuloita hoidettaviksi kun on tarpeellista menoa - jos ei muuten niin vedoten siihen, että hyvä se on sinunkin tutustua ja jos ollaan kohteliaita voidaan kiittää kun viimeksi oli lasten matkassa pestyt ja silitetyt vaatteet takaisin tullessa..
Useasti se isän uusi ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään oikein, ei edes sen isin mielestä mitä tulee hänen kruunun jalokiviinsä. Riepotella ei voi koska lapset osaavat kiljua jo pelkästä kaltevaan katsomisesta suureen ääneen: "Se lyö se lyö se lyö" ja vastoin omaa tahtoa tekemiset saa tämä uusivaimorukka siivota pöydän alta aamupuuron muodossa ... Hyvin harvat viitsivät tällaisessa melskeessä mitään yrittää saati miellyttää moisia kiittämättömiä vekaroita..
Tosiaankin äidit te olette äitejä lapsillenne, eikä teidän lapsillenne kukaan muu voi olla sitä. Äitiyteen liittyy tiettyjä oikeuksia, mutta myös roppakaupalla velvollisuuksia ja hirmuinen vastuu. Ystävällisesti ohjatkaa lapsianne, opastakaa heille hyvän käyttäytymisen säännöt ja kohteliaisuutta, määritelkää rajat koska lapsi tarvitsee niitä, ennenkaikkea opettakaa, että aikuisia on toteltava ja että kylään ei mennä mekastamaan eikä rikkomaan paikkoja.. tai kiusaamaan kyläpaikan lapsia.. saati lemmikkejä, naapureista puhumattakaan.. ei sitä sovi kehuskella tittelillä mikäli sitä ei ole ansainnut.
*total reps* äitileikkejä tosiaan.. huh huh..
hyvä provo ihan itsekin innostuin ;)
Niin.. tuossa otsikossa tulikin tärkein eli isän koti jossa uusi naikkonen asustelee lapsihaaveineen ei ole entisten lasten kyläpaikka vaan heidän isänsä koti on heidän kotinsa siinä missä äidinkin koti on lapsille koti.
tarkoittaakos tämä nyt sitä että, jos uuden perheen lapset menevät kyläkäynnille entisen perheen luo - tämähän on ideaali tilanne, mutta toimii kyllä (kokemusta on)- hekin menevät sitten kotiinsa, koska isä on asunut joskus tässä yksikössä ja on lähisukulainen lapsille?
Kyllä meillä ainakin lapset kyläilevät sisarpuoltensa luona, molemmin puolin.. tai ehkä pilkkua viilaten voisi sanoa lapseni käyvät mieheni entisessä kodissa myös. Yhtä kaikki vierailuja ne ovat, eivät kotikäyntejä.
On totta että voidaan puhua isän kodista, jossa lapset käyvät tapaamassa isäänsä, mutta kyllähän se niin on ja entisen perheen lastenkin on otettava huomioon jos entisen perheen rouvankin (en alentuisi käyttämään halventavia nimikkeitä entisen perheen jäsenistä), ettei kyseessä ole heidän kotinsa, mitä esimerkiksi käyttäytymissääntöihin sun muihin tulee.. tässä mielessä olen kyllä venlan kanssa aivan samaa mieltä. Ei lapsia saa sekoittaa käsitykseen, että heillä olisi kaksi kotia, kun näin ei kuitenkaan ole - kun eihän heillä voi olla kahta äitiäkään.
Järjenkäyttö näissä asioissa on sallittua, eikä lapsille pitää antaa valheellisia mielikuvia asioista.
Minä kenties olen kuvaamasi naikkonen, jolla on lapsihaaveita, tosin minulla on jo lapsia ja kotini on minun, lasteni ja aviomieheni - kyseessä ei ole asustelu toisen luona, ja harvoin se on muillakaan - koska yhteisessä kodissa on tasavertainen asetelma, eikä kummallakaan ole kyseessä mikään väliaikaisratkaisu elämässä.
Tämä koti ei ole ollut, eikä myös tule olemaan mieheni entisen avioliiton lasten koti - vaan vierailupaikka jossa lapset käyvät tapaamassa isäänsä, mutta myös meidän yhteisiä lapsia ja minua. Säännöt eivät ole kaikin osin samanlaisia, mitä entisen perheen lapsilla kotonaan, mutta pelisääntöjen ollessa selvillä vietämme varsin mukavaa aikaa keskenämme.
On kypsymätöntä ja julmaa jo lapsia kohtaan jos heille annetaan käsitys, että "siellä isän luona" voi elää ja olla kuin kodissaan - sillä se isän kotihan ei ole yksistään isän... Vai pitäisikö asia järjestää niin, että lasten tullessa käymään, uusi vaimo ja yhteiset lapset joutuisivat lähtemään pakosalle.. että lapset voisivat tuntea olevansa kotonaan.
Tiedän muuten tapauksen, jossa on muuten juuri käynyt näin, koska tilanne on ajautunut aivan mahdottomaksi juuri näiden kotisäännöstöjen ja rajojen vuoksi - tosiasiallisesti olen itse alkanut olla tässä sitä mieltä, vaikka perhe on aina minun mielessäni pyhä, että kyseisen vaimoihmisen olisi ehkä parasta paeta kokonaan ja aloittaa uusi elämä, koska raskaaksihan se käy olla entisen perheen mielivallan alla alituisesti - ja kyseessä on tosiaankin mielivalta.
Asiahan on aivan eri, jos tämä isä onkin sitten joku tyystin perhe-eloon kyllästynyt ja elelee mieluiten yksikseen, mutta silloinkin on otettava huomioon, ettei tämä välttämättä hyväksy samoja sääntöjä kodissaan kuin mitä entisessä perheessä hyväksytään. Eikä ehkä ajattele kotiaan muuna kuin omanaan... Kertoo paljon kyllä persoonasta sekin, tai siitä miksi ajautui elämään mieluiten yksin.
Kummallista tämä entisten perheiden halu tunkeutua toisten perhe-elämään määrittelemään asioita - katkeruuttako lienee vai mistä kyse.
Onneksi omalla kohdallani tällaista ei ole, koska mieheni entinen vaimo on kaikin puolin viisas ja tasapainoinen ihminen - hänen kanssaan tällaiset asiat ovat ihan itsestäänselvyyksiä ja kaikesta on voinut aina sopia ilman mitään vaikeuksia tai kaunaisuutta.
Toivottavasti sinäkin kypsyt ja opit mikä tässä elämässä on tärkeintä ja sen, että valheisiin kietominen niin hyvällä tarkoituksella kuin se on sitten tehtykkin ole koskaan hyvä asia - epävarmuus ja väärään suuntaan opastaminen lapsille on mitä kehnoin perintö mitä kasvattaja voi antaa.
Olipa järkyttävää lukea tekstiäsi.. jos omat vanhempasi olisivat eronneet niin olisitko itse halunnut että isäsi jättää sinut kokonaan noin vain uuden rakkauden takia..
Kyllä ne omat lapset on aina etusijalla.. ei ero sitä asiaa muuta.
Rakkauksia ja uusia suhteita tulee ja menee.. ainut mikä kestää koko loppuelämän on isyys..
meillä mieheni ilmoitti selkeästi aikustuville lapsilleen, että nyt on yksi mennyt heidän ohitseen arvojärjestyksessä. Se yksi olin minä ja olen edelleenkin. Meillä tulee aina ensin meidän kahden elämä ja sitten nyt no avioituneiden lasten asiat. Minulla ei ole lapsia, enkä ole niitä koskaan halunnutkaan.
erottaisit huollettavien lasten/nuorten ja aikuisten, omaa elämää elävien välisen eron.
Ei vanhemmuus katoa koskaan, vaikka tilanteet muuttuisivat mihin tahansa.
kuka/ketkä ovat isän elämässä ykkösiä. Joidenkin mielestä lapset, vaikka olisivat jo aikuisiakin. Miehen mielestä minä olen hänen ykkösensä. Lapset tulevat sitten vasta.
varmaankin ajattelet asioista näin!Vain lapseton voi ajattella näin!
että ne lapset joku päivä syyttäisivät sinua siitä, että veit heiltä isän. Lopeta katkeruus. Veri on vettä sakeampaa ja vanhasta liitosta olevat lapsetaivan yhtä rakkaita kuin uudestakin. Entä jos miehesi ajattelisi näin teidän yhteisistä lapsistanne. Vinkiksi sanoisin, että älä ole niin varma, ettet itse ole kuin väliaikainen. Koita kypsyä pikkuisen niin opit suvaitsemaan.
ja kuopattu jos puhut tälläisiä miehellesi. Epäilen että kukaan mies aloittaa suhdetta lapsettoman miehen kanssa kuka ei hyväksy hänen lapsiaan.
Taidat olla jotenkin mustasukkainen entisestä vaimosta ja siitä että miehelläsi on lapsia jo jonkun toisen kanssa. Suosittelen lämpimästi etsimään miehen joka on myös lapseton...
kanssa
...Ja tietenkin miehesi on myös jätettävä vanha kaveripiirinsä taakseen ja vietettävä eloa vain sinun kanssasi? Sillä eihän hän tarvitse muita kuin sinut vain, eihän?
Olisihan se yksinkertaista noin ajateltuna.
Eikun uutta matoa koukkuun.
Niinhän monesti käykin kun suhde katkeaa että
vanha unohtuu kun uusi tulee tilalle.
Se on ihan luonnollista kun erotilanteessa on
vain mies ja nainen.
Tilanne on kuitenkin hieman eri kun on
huom. yhteisiä lapsia jotka on yksissätuumin maailmaan saatettu.
Lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan
ja molemmilla vanhemmilla on velvollisuus lapsistaan huolehtia.
Tälläiseen silloin vähän niinkuin sitoudutaan.
Ikävissä tapauksissa kuitenkin jommalle kummalle jää ainoaksi vaihtoehdoksi yksinhuoltajuus.
Silloin jompi kumpi vanhemmista ei kykene tai halua lapsistaan huolehtia eron jälkeen.
Tämä on harmillista lapsille
koska hyvä suhde omiin vanhempiinsa olisi kait suotavaa ihmisen kehitykselle ja lisäksi suuri rikkaus.
Rikkaus sen pitäisi olla myös vanhemmille itselleen.Ja myös uusille puolisoille rakkaita.
Jotkut sitä eivät ymmärrä ja koen että menettävät paljon.
Jokainen lapsi on erilainen persoonansa eikä
uudet lapset uudessa suhteessa korvaa vanhoja vaan
ovat rakkaita heidän lisäksi.
En ikimaailmassa voisi perustaa perhettä miehen kanssa joka olisi valmis unohtamaan
edellisen liittonsa aikana syntyneet lapsensa.
Minulle onkin ollut todellinen onni tavata mies jonka lapset ovat kasvattaneet ja
ilahduttaneet olemassaolollansa myös minua ja minun lapsieni elämää.
Mieheni lapset asuvat pääosin äidillään.
Jos äidille esim tapahtuisi jotain olisi luonnollista että lapset tulisivat kokonaan meidän luokse.
Samoin minun lapseni menisivät isälleen jos
minulle sattuisi jotakin etten heistä kykenisi huolehtimaan.
Suhteet lapsiin sekä expuolisoihin olisi suotavaa pitää hyvinä tämänkin takia.
Kyllähän ne lapset aikanaan "vieraantuvat" kun
lentävät pesästään. Vai vieraantuvatko?
Voimme itse vaikuttaa tietenkin asiaan.
Itse olen edelleen nelikymppisenä läheinen
molemmille vanhemmilleni.
He ovat omalta osaltaan pitäneet siitä huolen.
Mutta jos yhteydenpito lapsiin on vaikeaa, lapset etääntyvät eivätkä kaipaa isäänsä, miksi väkisin yrittää keinotekoisesti ylläpitää suhteita.
Mietin vain, olisiko joskus kaikille osapuolille helpompi luovuttaa siitä entisestä?
Miksi lapset eivät halua tulla isänsä luokse.. vaistoavatko he ehkä ajatuksesi siitä että olet pohjimmiltasi sitä mieltä että isän entiset lapset ovat vain riesaksi sinun ja heidän isänsä suhteelle.. lapset ymmärrtävät kyllä jos heitä kohdellaan riesana.. eipä haluta heilläkään tukkia itseään sinne väenväkisin..
Minä isänä ainakin syyttäisin itseäni ja miettisin mikseivät omat lapseni haluaisi tulla luokseni. Miettisin mitä olen tehnyt väärin ja yrittäisin korjata asian jos lapseni kääntyisivät minua vastaan eivätkä haluaisi tavata.. kyllä silloin on vanhemmassa syy.. ei lapsessa.
Ex-vaimo ei halua nähdäkään eikä olla missään tekemisissä miehen kanssa eivätkä lapsetkaan muuten kuin silloin kun haluavat rahaa,
koska vihaavat isäänsä.
Olen tukenut, ymmärtänyt ja lohduttanut miestäni, mutta en enää jaksa enää katsoa vierestä miehen pettymyksiä, surua ja kärsimistä.
Ja kyllä tämä luopuminen miehellä taitaa ollakin jo aika lähellä, enkä tule puhumaan sitä vastaan. Miksi hänen pitäisi roikkua koko loppuelämänsä yrittäen ja yrittäen saamatta mitään vastineeksi?
Kaikkien etujen mukaista olisi vain unohtaa. Meidän yhteiset lapset hän saa pitää elämässään ja rakastaa näitä lapsia ilman torjuntaa ja vihaa.
Ehkä raadollista, mutta näin minä alan ajatella.
Syyttä suottako lapset ovat täynnä vihaa ja torjuntaa.. oletteko yrittäneet saada lasten luottamusta.. se voi olla vuosia kestävä prosessí joka vaatii energiaa ja kyllä lapset rakastavat isää jos isä on sellainen joka ajattlee ja huolehtii lapsistaan. Olen kyllä edelleen sitä mieltä että isä on tehnyt jotain väärin tai jättänyt tekemättä kokonaan jos lapset ovat täynnä vihaa.
Juuri lasten kohdalla pätee sanonta: rakasta minua eniten silloin kun sitä vähiten ansaitsen.
Lapsen suusta kuultua:
"Olen miettinyt, että kaikki isän pahat teot muovautuvat mieleeni juuri äidin sanojen kautta. Hän on mielessäni roisto, vaikken tiedä hänestä juuri mitään. Luultavasti isälläni on itselläänkin ollut jotain vaikeuksia, mutten ole koskaan puhunut hänen kanssaan.
Ei minun kai pitäisi käsitellä äitini murheita. Joskus tosiaankin ärsyttää terapeuttina olo. Varsinkin siinä vaihessa, kun äitini haukkui isääni koko ajan, ahdistuin. Ehkä välit tulee paremmaksi, mutta tuskin koskaan ollaan kauhean läheisiä. Jos äiti ja isä eivät olisi riidoissa, niin tilanne olis ehkä toinen. Ymmärrän äidin olevan isän ja minun välissäni, mutta se ei haittaa minua. Äiti myöntää itsekin, että hänessäkin oli vikaa, mutta on silti täynnä pyhää vihaa isää kohtaan."
"Olen miettinyt, että kaikki isän pahat teot muovautuvat mieleeni juuri äidin sanojen kautta. Hän on mielessäni roisto, vaikken tiedä hänestä juuri mitään. Luultavasti isälläni on itselläänkin ollut jotain vaikeuksia, mutten ole koskaan puhunut hänen kanssaan.
Ei minun kai pitäisi käsitellä äitini murheita. Joskus tosiaankin ärsyttää terapeuttina olo. Varsinkin siinä vaihessa, kun äitini haukkui isääni koko ajan, ahdistuin. Ehkä välit tulee paremmaksi, mutta tuskin koskaan ollaan kauhean läheisiä. Jos äiti ja isä eivät olisi riidoissa, niin tilanne olis ehkä toinen. Ymmärrän äidin olevan isän ja minun välissäni, mutta se ei haittaa minua. Äiti myöntää itsekin, että hänessäkin oli vikaa, mutta on silti täynnä pyhää vihaa isää kohtaan."
olla juuri tällä hetkellä vaikea, eikä läheisyys tunnu kovin luontevalta, mutta kun jaksaa pitää kiinni suhteista lapsiin ja lapset vanhempiin, niin kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla täysin päin vastainen ja silloin kaduttaisi rankasti, jos olisi luovuttanut syystä tai toisesta.
varma, ettei äidin tuntemukset ole juurtuneet lapseen, eikä lapsesta itsestaan välttämättä nouse tuollaiset tuntemukset?
Lapsikin kasvaa, vuodet avartavat näkemyksiä ja jonakin päivänä todennäköisesti tulee tilanne, jossa lapsesta aikuistunut ihminen muodostaa omien ajatusten ja näkemysten pohjalta kuvan ihmisesta, jonka tuntee. Jos siinä tilanteessa hän joutuu toteamaan, että hänet hylättiin sen takia, koska ei ollut kyennyt muodostamaan kokonaiskuvaa realistisesti, niin se jos joku on pahin virhe, jonka vanhempi voi lapselleen tehdä.
Lapsi, nuorikin tarvitsee molempia vanhempia ja eniten silloin, kun vanhemmasta tuntuu, että lapsi on kaikista etäisin ja kylmin häntä kohtaan. Lapsi vaistoaa aidon välittämisen, vaikka kaikin keinoin kapinoi sitä vastaan. Tämän asian lapsi ymmärtää vasta myöhemmin.
Lapset ovat jo sen verran isoja että ovat selvästi valintansa tehneet ja ovat siitä tietoisia. Nuo lapsen kommentit sen kertovat.
Isä on oman osansa yrittänyt, kaikista loukkauksista huolimatta hän on yrittänyt olla isä lapsilleen.
Minä ainakaan en vastusta jos hän luopuu. Hänen exänsä on tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä ja itsekin ehkä saa joskus lopulta mielenrauhan kun lakkaa turhaan yrittämästä ja jatkaa elämäänsä toisaalla jossa hänen ei tarvitse taistella tullakseen rakastetuksi, vain olla oma itsensä.
Itsekin uusperheellinen....mutta kyllä tämä keskustelu nosti karvat pystyyn ja puistatti. Todella surullista, että isä "menettää" lapsensa, vielä surullisempaa että hänen puoliso kannustaa luovuttamaan...
En tiedä mikä on järkevää ja mikä ei...Mutta ei voi muuta sanoa kuin kamalaa. Eikä vain lasten ja isän vuoksi, jos olisin asemassasi ja aatoksissasi, niin varmaan nousisi itsesyytöksetkin päähän.
Vaikea kuvitella, että jos lapset ovat oikeasti jo kypsiä ja sanoneet sen minkä tänne kirjoitit ja tiedostavat siis, että äiti oli "syöttänyt" aatteita lasten päähän...Niin mikseivät he isäänsä haluaisi nähdä jos isä oikeasti yrittää ja hänen toinen perhe on hänen tukenaan vaativassa prosessissa.
mitäs sit tuumaat kun ukko kyllästyy suhun ja teidän kakaroihin?
miks ihmeessä se viittis välittää niistäkään?
ehkä se on jo seuraavan lumoojattaren pauloissa ja sä jäät sit oksalle kiekumaan yksinäs ja lapsines.
sit oot takuulla täällä vinkumassa et miten ukko voi kohdella teitä näin.
mista sit mitä oot ite ollut aikoinaan mieltä tällaisesta suhtautumisesta.
ei voi kun toivoa että sulle käy paska mäihä valitsemallas tiellä.
ja mä oon joulupukki!
minkähän ikäinen LAPSI suoltais tollasta "elämänviisautta"?
ei ainakaan alle 30 v.
kyl on nyt neito pannut mielikuvituksensa liikkeelle.
kai se on sitä omien "pahojen tekojen" (ajatusten) puolustelua?
sus siunakkoon sentään!!!!!!!!!!!!!
14 vuotta.
Suurin osa isistä hoitaa erossakin suhteet lapsiinsa, mutta olenpa ollut todistamassa tapausta, jossa isä tapaa lapsia vain koska on "sossun" sopimus ja hänellä on velvollisuus tavata välttääkseen pahemman rangaistuksen. Lapset tapaavat isää, koska isää pitää tavata muuten seuraa sanktioita. Isä kohtelee lapsia huonosti ja on inhottava, ilkeä ja uhkailee"sossulla" jos tapaamiset eivät onnistu. Lapset ovat kiukkuisia ja välttelevät yhteydenottoja ja keksivät tekosyitä. Isä on tyytymätön kun ei tapaa lapsia ja vielä tyytymättömämpi kun tapaa. Kun kaikki lapset ovat isää tapaamassa iskee paniikki, että äiti on täysin vapaa tekemään sillä aikaa mitä tahansa. Seurauksena lapset palautetaan välittömästi kotiin. Näin ollen äidin on oltava tapaamisaikoinakin kotona, koska lapset voidaan palauttaa yllättäen milloin tahansa. Rahanmeno on toinen mikä isää huolettaa. Useamman lapsen viihdyttäminen ja ruokkiminen verottaa myös kukkaroa ja se taas on tiukasti nyörissä. Tapaamiset hoidetaan koska "niin pitää tehdä", silti kaikki olisivat tyytyväisempiä jos tapaamisia ei olisi.
Isäsuhde on ihmissuhde. Jos suhdetta ei ole muodostunut eikä siihen edelleenkään ole halua niin miksi pitää väkisin ylläpitää sellaista riesaa isän ja lasten elämässä? Usein uuden suhteen luomiseen syntyy luonnostaan tilaisuus kun lapsi/nuori haluaa itse tutustua isäänsätietyssä iässä. Jos siihen osaa tarttua voi syntyä jotain aitoa. Jos senkin hukkaa ei silloinkaan synny sellaista isäsuhdetta mitä hienosti tummailluilla tapaamispakoilla on pyritty edesauttamaan.
Tapaamisasioissakin on tapauksia, joihin eivät yleiset oletukset päde. Lapsen etu ja oikeus tavata etävanhempaansa voi joissakin tapauksissa muodostua painajaiseksi koko lapsen kasvuiän ajaksi.
Meillä isällä on mahdollisuus tavata lapsensa milloin lapset haluavat, mutta lapset eivät halua, sillä isä kohtelee heitä huonosti, on avoimen huonotuulinen ja arvostelee ulkonäköä ym. Asiasta ei voi puhua isän kanssa, koska kaikki johtuu kuitenkin kotona tehdystä manipuloinnista. Isän mielestä hän on hoitanut tapaamiset 100% oikein ja tuntee kuulema tapaamiskäytöskuviot täydellisesti. Ongelma on vain se, että lapsilla on kotona opittuja outoja asenteita. Tämän hän kertoi lapsilleen kirjeitse.
Peiliin katsominen ei tule isän puolelta kuuloonkaan, koska syy ei ole hänen!
... harvassa ne ihmiset jotka moisen tilityksen pystyvät muistamaan ja siteeraamaan :-D
Vielä harvemmassa lapset jotka tuon kertoisivat isän uudelle puolisolle...
Miten voisi onnistua saada ihan kirjoitettuna ja koneelle tallennettuna oheinen nykyaikana.
Onnistuu se, ja anonyyminä eli kirjoittaja ei voi tietää ketkä kaikki tekstit löytää.
Mutta tämä on mennyt ihan väärille urille joten en tätä sen enempää vello.
Olet siis kaiken lisäksi nuuskinut joko tietokoneelta, toisille osoitetuista kirjeistä tai päiväkirjasta miehesi lasten kirjoituksia? Enpä ihmettele, jos lapset eivät halua käydä isänsä luona ja syykin lienee selvä.
Tulitko ollenkaan miettineeksi niitä lapsia, joilla on oikeus molempiin vanhempiinsa?!!?? Henkilökohtaisesti en ymmärrä sen enempää isejä/äitejä, jotka usein uuden kumppaninsa kannustamana katkaisevat välinsä omiin lapsiinsa ja hylkäävät lapsensa. Tajuttoman itsekästä. Jos ne lapset on tähän maailmaan hoitanut, niin kyllä on jokaisen vanhemman velvollisuus heidät kasvattaa aikuisiksi, oli eroa tai ei. Lapset eivät ole kenkiä, jotka voidaan heittää sivuun,kun isyys/äitiys ei enää huvita.
Mietipä asiaa siltä kannalta, että olisit itse esim. 6-vuotias lapsi, vanhempasi eroaisivat ja isäsi ei enää haluaisi tavata sinua. Miltä sinusta tuntuisi? Veikkaan, että siitä hylkäämisen kokemuksesta jäisi elinikäiset arvet ja kyvyttömyys tunnepuolella luottaa ihmisiin.
Tämän enempää en kommentoi. Joko olet ihan tampio tai muuten vaan tunnevammainen...
PS. Minäkin eronnut kahden lapsen yhteishuoltaja ja lapset molemmilla vanhemmillaan paljon, vaikka olen lähihuoltaja. Hyvin ovat mahtuneet isin uusioperheeseenkin mukaan. Kaipa se uusi onni välillä valittaa "vaivasta", mutta onneksi isälle ovat lapsensa tärkein asia elämässä = )...ennemmin jättää uuden kuulemma kuin lapsistaan luopuu...
Kyllä se on näin,että ne uudet vaimot ovat liian usein aika MYRKKYÄ sille miehelle ja hänen ajatuksille ja tunne-elämälle.Kokemnusta on!Jotenkin he saavat miehet ajattelemaan asioita jopa epäinhimmilisesti.Ja miehet,jotka tarvitsevat kipeästi olkapäätä vaikean eron jälkeen,ovat oiva saalis siiheen!
Maailmassa ei ole ikinä ollut, ei ole, eikä tule olemaankaan ketään tai yhtään naista, joka voisi erottaa minut lapsistani yhtään millään tavalla.
Valintatilanteessa lapset voittavat aina ja iankaikkisesti 100-0. Puolisoista voi erota, mutta lapset ovat verisiteellä kiinni vanhemmissaan ja vanhemmat lapsissaan kehdosta hautaan.
Kuten jo aiemminkin tässä keskustelussa ole todennut, mieheni asetti minut ykköseksi omassa elämässään. Hänen lapsensa elävät jo omaa elämäänsä ja asuvat satojen kilometrien päässä meistä. Miksi minun pitäisi alistua olemaan kakkojen joidenkin sellaisten ihmisten takia, joista en pahemmin välitä? Tein miehelleni seurusteluaikoinamme selväksi, että joko minä olen ykkönen tai sitten hän pakkaa tavaransa ja lähtee. Hän teki valintansa ja jäi. Nyt ollaan naimisissakin oltu kohta 10 vuotta. Eläkevuosia lähdemme viettämään jonnekin lämpimämpään. Silloin hänen lapsensa jäävät tänne omine lapsineen, mutta mies on tehnyt asian heille selväksi. Minä en ollut alkuun edes innostunut ajatuksesta, mutta nyt olen.
mitähän mahdat haluttaa pönkittää?
omaa tärkeyttäsi?
hoet koko aika että olet ykkönen. onko pelko persuuksissa että se oletkin sinä joka lähtee?
nyt ne lapset elää jo omaa elämää satojen kilometrien päässä?
miten isä ja lapset voivat muodostaa minkäänlaisia siteitä jos eivät näe toisiian kovinkaan usein?
ettet vaan olisi sinä, joka on halunnut muuttaa mahdollisimman kauas lapsista?
taidat tuntea tosi pahaa pelkoa omasta asemastasi?
taitaa tohvelisankari olla hellan ja nyrkin välissä.
Eli Sinä olet se joka on jo seurusteluaikoina myrkyttänyt miehesi pään ja ajatukset!
Toivottavasti lapsesi ei joudu samaan tilanteseen sitten joskus!
Sinulla on ehkä hieman yksinkertainen ajattelutapa!
on niin, että meillä määrään MINÄ ja sanelen pelisäännöt, ellei kelpaa voi lähteä lätkimään.
En pidä miehistä, joilla on oma tahto, sillä minä haluan määrätä kaikesta ja siihen on koko yhteiskunnan mukauduttava tavalla tai toisella.
jos joku joskus lähtee, on se mies. Asunto on minun ja olen koko ikäni asunut noin 50 kilometrin säteen sisällä. Mies jätti perheensä ja tuli asuinpaikkakunnalleni töihin. Aikanaan sai sitten eron ja meidän seurustelumme alkoi. Sinä ennen tunsimme toisemme, mutta tapailimme satunnaisesti. Seurustelimme nelisen vuotta ennen kihloja ja kihlojen jälkeenkin odotimme vielä pari vuotta ennen vihkimistä. Joten tuskinpa tämä ainakaan miehen lapsiin kaatuu.
..hohoijakkaa..lopeta tuo päiväunien näkeminen.Miehelläsi on lapsia joita hänen kuuluu huolehtia ja rakastaa hautaan saakka!Lapset menevät ohi naissuhteiden kaikissa tapauksissa vaikka miehesi olisi sinun mieliksi "sanottava toisin".JOs sinulla on vaikeuksia hyväksyä lapset luoksenne niin ehkä sinun kannattaa jo ajoissa etsiä itsellesi uusi lapseton mies.Et kai vain sinä mennyt perhettä rikkomaan?
Jos isän "kuuluu" rakastaa lapsiaan hamaan hautaan asti ja asetella lapset aina kaiken edelle - voi kauhea millaista pakkopullaa, hyi helv..
rakkaus ei tule pakottamalla se käy itsestään, oma onni on siinä että rakkaat ovat samalla viivalla eikä ketään asetella mihinkään palkintopalleille tai jonossa edemmäs.
Julma totuus on että kaikki isät ja äidit eivät rakasta lapsiaan, toisaalta eivät he kykene kypsään suhteeseen aikuistenkaan kanssa
- niitä riittää kun suureen ääneen kyllä toitottavat isän/äidinrakkaudesta, mutta toisaalta he käyttävät rakkaus sanaa myös autoihin, juustoihin, viineihin yhtä tehokkaasti... eli pahasti on jotain puutteella niin rinnassa kuin korvienvälissäkin.
Kellä onni on se onnen kätkeköön - ja se on fakta - tasapainoisimmat ja rakastavimmat vanhemmat eivät koskaan hehkuta asioista saati ole rintarottingilla siitä kuka rakastaa eniten.
Ja tuo "hanki uusi lapseton mies" ei hitto että ihmiset osaavat olla yksioikoisia ja hölmöjä joskus - no jo tuo "kuuluu" rakastaa lapsiaan kertoo hyvin paljon..
Milloin ihmeessä te ihmiset opitte, ei rakkaus ole komenneltavissa - se tulee jos on tullakseen ja menee jos on mennäkseen. Aivan kuten vahinko ei tule kello kaulassa...
Perheiden rikkomisesta sen verran että, ehjää tervettä perhettä ei voi kukaan ulkopuolinen rikkoa - säröjä on jo olemassa jos toinen tai kumpikin on vietävissä toisiin suuntiin..
Kuuntelemalla sydäntään voi löytää viisauden, kuuntelemalla järkeään voi tehdä elämästään paremman..
Niin.. sääli homma ettei omat vanhemmat rakasta lapsiaan.. mutta onhan tällaisia tapauksia, mielenterveyshäiriöisiä ihmisiä, jotka eivät rakasta lapsiaan. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan ketään, mutta minusta on aika sairasta ettei ihminen rakasta OMIA jälkeläisiään.
Onhan se kummallista, että sitä komennellaan toisia hakemaan lapseton mies ja määritellään miten lapset menisivät kaiken edelle kaikessa.
Kyllähän se nyt on vaan niin, että jos esimerkiksi mies on nostanut kytkintä, eipä se silloinkaan mene ne lapset kaiken edelle, jos niin olisi eihän tuo olisi koskaan eroon päätynytkään. Ja jos mies mielistelyn vuoksi sanoo jotain toisin uudelle kumppanilleen - tuo varmasti kykenee mielistelemään ketä tahansa, lapsiaan, entistäpuolisoaan ja keskustelupalstoilla sun muualla on herkästikin jakelemassa "faktoja" kaikessa.. ts. puhumaan juuri niin kuin on milloinkin hyödyllisintä..
Asia on aivan toisin kun mies on tullut jätetyksi, silloin ei välttämättä edes oteta keskusteluun mikä menee minkäkin edelle, vaan mies saa tyytyä osaansa ja kuunnella mitä sanellaan entisen perheen suunnasta.
Mitä lapsettomiin ja heidän typeryyteen tulee - tosiasia on, että eiväthän he kaikkea tiedä, mutta eivätpä tiedä isät ja äiditkään - ja yhtä monta kuin on lapsetonta, jotka selvästi haluavat tehdä selväksi erotuksen oman perheen ja puolison lapsiin löytyy näitä isissä ja äideissäkin - mutta toiselle osalle se on oikeus, uusille puolisoille se lasketaan itsekkyydeksi ja synniksi.
Sitäpaitsi on olemassa vanhempiakin, jotka toivovat, ettei jälkikasvua olisi, jonka kautta on pakko olla tekemisissä menneiden aikain kanssa, mutta myös siksi, ettei alunperinkään olisi halunnut. Julkisestihan siitä ei puhuta - eikä siis moista voi olla olemassakaan.
Olen joskus, vuosia sitten, keskustellut tällaisen viikonloppuisin kanssa, joka oli nostellut komeasti kytkintä kotoaan, kuulemma toisen naisen vuoksi.
Hän kiukutteli elatusmaksuista ja hyödynsi kaikki tilanteet, joilla saattoi välttää maksamasta mitään, siihen aikaan, tämä oli juuri järjestänyt itsensä työttömäksi.
Suurin valituksen aihe oli kuitenkin se, että lasta hän ei olisi ikinä halunnut, mutta ex huijasi - ihmetytti kyllä hiukan, miten moinen muka olisi mahdollista, kun samalla hengenvedolla kerrotiin kuinka hän oli armosta siemenet antanut...
että huh huh.. varsinainen tapaus tämäkin - ironian huippu on, että tarpeen vaatiessa samainen on aina julistamassa kuinka tärkeitä lapset hänelle ovat ja kuinka "lapset menevät kaiken edelle". Hänet nk. paremmin tuntevat, tai ehkä hänen kanssaan enemmän tekemisissä olevat, kuvaa paremmin, jaksavat aina ihmetellä kuinka lapsilleen omistautunut ja hyvä isä tämä onkaan. En koskaan viitsinyt sanoa mitään näille ihmettelijöille siitä mitä tämä oli minulle uskoutunut joskus. Omasta mielestäni kuitenkin kyseinen iskä ei kovin häävi tapaus ole..
Kun tuollaisia kohtaa vaikka ohimennen, menee vähän kuin usko ja maku asioihin.. ja alkaa hävettämään toisen puolesta.
Näitä tapauksiakin riittää vaikka kuinka paljon ja tällaisen tapauksen kohdalla voisi olla hyväkin, että lapsettomat, katselisivat vain lapsettomien suuntaan - mutta toisaalta, eiväthän kaikki ole samanlaisia.
Eli se siitä ajatuksesta, että lapset menisivät kaikilla isillä kaiken edelle hamaan hautaan asti.
Perheitä tulee perheitä menee rikki syystä tai toisistakin, tilanteet muuttuvat - mutta tervettä perhettä ei kukaan kykene ulkopuolelta rikkomaan - on hölmöä, että silti se ulkopuolinen on se, jota syytellään.
Surullista taasen on se, että tämä nk ulkopuolinen ja uusi kumppani, useasti kuluttaa turhaa aikaansa vastuuttomaan petturiin ja peluriin uskoen kaikki ne suuret selittelyt, miksi toisella osapuolella on niin kauhea olla liitossaan tai perheensä parissa. Tietenkin ei aina käy niin. Onneksi.
Entäpä jos, - koska nähtävästi tällaiset päiväunia näkevät lapsettomat uudet naiset haluavat pitää pesäeron miehen entiseen perheeseen - annettaisiin heille oikeus siihen? Isät saisivat täyden oikeuden tavata lapsiaan kuitenkin.
Olisiko se nyt niin kauheaa, jos vaikka se isä joka pistää lapset aina kaiken edelle, viettäisi aikaansa lastensa kanssa entisen vaimon luona kuin kotonaan, tapaamisten yhteydessä.
Kun kerran ollaan mallivanhempia ja kaikki on niin yksioikoisen selvää - sehän olisi varsin hyvä ratkaisu jo entisen perheen lapsia ajatellen. Lapset saisivat tuntea perheyhteyttä tapaamisten yhteydessä äidin ja isän seurassa, kuten ennenvanhaan. He tapaisivat isäänsä tutussa, turvallisessa ympäristössä, tuttujen asioiden ja ihmisten ympäröimina, oman kotinsa sääntöjen parissa. Parhaimmassa tapauksessahan paikalla saattaa olla äidin uusikumppani, jonka kanssa isät voisivat vertailla jälkikasvuaan... ja järjestää toimintaa yhdessä, kuten reissuja linnanmäelle, risteilyille jne. Silloinhan ei tulisi sitä sisarpuolikateuttakaan, kun ne yhdet pääsevät aina tekemään kaikkea kivaa isänsä kanssa ja saavat kaikenlaisia lahjoja.
Sitäpaitsi, käyväthän avioparit muutenkin eriaikaisesti tuttavissaan, ja eihän tämä nyt hirveästi poikkeaisi edes siitä.
Loistava idea vai mitä? Ainakin toteuttamiskelpoinen siinä missä muutkin esitetyt vaihtoehdot.
ps.
Lapsi on, mies on, koira on, mopokin on ja käsissäkin vielä..
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, tuosta palikkalaatikon järjestyksestä näiden tapausten suhteen.
Ehkä se on niin, että toisia ei vain kertakaikkiaan ole luotu vanhemmuuteen ja vastuunottoon. Ehkäpä onkin tarkoitus, että tietynvikaiset eivät periyttäisi vikojaan jälkeläisiin..
Surullista on sekin, kun kaikesta huolimatta, tämänkaltaiset sitten lähtevät tekemään lapsia ja heidän kohdalla todellakin voi puhua tekemisestä - ei lasten saamisesta.
Rehdimpää olisi kieltäytyä heti kunniasta alkuunsa, eikä kokeilla, jos vaikka niitä tunteita kehittyisi sitten myöhemmässä - koska eihän niitä kehity tunneköyhille koskaan.
Toivottavasti ette saa niitä yhteisiä lapsia, jos äiti ajattelee tuolla tavalla ja se mahdollinen tuleva isä ei piittää entisistä lapsistaan tuon taivaallista. Niin lienee paras että hommaat välittömästi sterilaation.
.. ja isällä velvollisuus lapsiinsa !!
Hieman keskenkasvuisen kirjoittelua tuo , jos ei oo provoksi tarkoitettu.
Lapsi ei halua minkäänlaista suhdetta isäänsä sen mukaan.
Jos vaan exä antaa siihen mahdollisuuden. Liian monet naiset pitävät lapsiaan pelinappuloina ja estävät isän kaiken yhteydenpidon.
Lapset kun haluavat huomiota niin parhaiten sitä saa kiukkuamalla.
Älä koske minuun huutaa läheisyyttä.
Mene pois pyytää luokseen.
Sattuu..sattuu...
Aikuisen pitää kyetä tunnistamaan lapsen hätää.
Lapsi ei kykene itse.
Lapsi on lapsi ja sanoo vihaan sinua kun hylätyksi
pelkäämisen tunne on päälimmäisenä ja eniten kaipaa rakastamista.
Lapsi ei lakkaa omasta tahdostaan rakastamasta isäänsä tai äitiänsä ja pyydä ettei hänestä välitetä.
Lapsen sanaa ei saa uskoa jos hän näin sanoo.
Lapsi ei koskaan myös koe isän ja äidin eroa uutena mahdollisuutena parempaan elämään.
Aikuiset eroavat juuri sen mahdolliuuden vuoksi
ajatellen lapsiensa parasta myös.
Lapsi ei ajattele näin siinä tilanteessa.
Myöhemmin ehkä mikäli huomaa että suhteet säilyy ja rakkautta saa. Ehkä enemmänkin uusilta
aikuissuhteilta?
Lapsi tarvitsee molempien vanhempiensa rakkautta ja vielä meidän kaikkien aikuisten välittämistä.
Turvallisuuden tunnetta.
Vain pelko tai rakkaus ohjaavat meitä jokaista kaikissa tilanteissa.
Olisipa se aina rakkaus.
Sama juttu löytyy www.plaza.fi/ellit yh-palstalla.
Ap. lienee tosissaan.
Vastasin jo hänelle tuolla palstalla, joten turha enää toistamiseen kommentoida.
Minulle lapset ovat aina tärkeimmät ihmiset elämässä. Sitten lasten isä. Uutta miestä en tarvitse elämääni.
Minä en sitten ole Tiltaltti.
akka enkä pidä lapsista. Siksi on ollut helpotus, etteivät miehen jälkikasvut ole paljoa käyneet meillä. Mies saa tavata heitä ihan niin paljon kuin haluaa, kunhan eivät tule omine jälkikasvuineen meille.
joskus ollut pikkuinen tyttö.
Ehkä pahasti laiminlyöty? Hylätty?
surullista.
Ai pentele, jos itse olisin tilanteessa,että isäni uusi kumppani olisi kaltaisesi. Olenhan aikuinen nainen jo minäkin,isäni ja äitini lapsi kuitenkin. Ehkä en väistäisi ja sulkisi silmiäni,korviani ja suutani, vaan yhteenotto ja sinun palauttaminen alas tavallisten kuolevaisten tasolle olisi enemmän kuin houkuttelevaa. Takuuvarmasti joutuisit luokalle sinäkin, ottaisin sinun hirmuisuutesi puheeksi myös isäni kanssa. Saattaisi selvitä suhteestanne jotain sellaista, jota sinä et ole tajunnutkaan, ehkäpä tyrannius, jonka käyttöön olet sortunut, ehkäpä sekin,miksi isä on niin hiljaa, niin masentunut.
Arvatenkin kaltaisesi "äitipuoli" on niitä joista lukemattomia satuja on kerrottu.
Oletko kysynyt -en koko litaniaa lukenut- miltä miehestäsi tuntuu,jos/kun tietää ajattelutyylisi.
Onhan hänen lapsensa myös osa häntä itseään, varmaankin tai ainakin toivottavasti hän on lapsistaan ja heidän jälkikasvustaan iloinen, jopa ylpeä; hänhän on lapsiensa lapsien isoisä, vaari, taata,millä nimellä kutsuvatkaan.
Oletko yhtään miettinyt, pahoittaako miehesi mielensä, kun sinä et salli lapsenlapsien tulevan teille? Onhan sinun kotisi myös puolisosi koti, vai onko hän vain orjana, alistettuna..
Voi voi. Mahdat sinä olla mahtava nainen.. pystyt toiselta kieltämään isyyden, jopa isovanhemmuuden.
ei ole siihen osaa eikä arpaa. Myöskään hänen lapsensa eivät tule perimään meitä. Heille jää vain äitinsä asunto kuolevalta paikkakunnalta.
Miksi minun pitäisi suvaita kodissani ihmisiä, joista en erityisemmin pidä? Tai miehen lapsenlapsia peläten heidän rikkovan jotain. Meillä on kahden aikuisen koti, eikä sisustuksessa ole huomioitu alle metrin mittaisia tuholaisia. Olemme kumpikin jo sen verran mukavuudenhaluisia, ettemme halua kalustaa omaa kotiamme uudelleen täystuhojen vierailujen varalta. Mies huokaisi kerran tultuaan tapaamasta jälkikasvuaan ja heidän lapsiaan, että onneksi pääsi taas kodin rauhaan, ei sitä paria tuntia enempää kestä. Olemme kummatkin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavia, siksi vietämme joulutkin kahdestaan. Joskus miehen lapset ovat pyydelleet meitä yhteiselle risteilylle, mies on kieltäytynyt, minä olisi jopa saattanut lähteäkin, eihän laivalla tarvitse olla yhtään yhdessä ellei halua.
kyllä maailmaan mahtuu näköjään selkärangattomia miehiäkin, jotka tykkäävät hengailla pyrstösulkia sukivien korppien kanssa.
Kukin tyylillään, ei sulla ole oikeasti miestä, vaan käen poika.
kämppäsi perii...mukaanhan täältä ei mitään kukaan yläkertaan vie.Kuka käy katsomassa vanhainkodissa kun olet noin pahansisuisen oloinen?Kuka kantaa kuoppaan ja muistelee lämmöllä?
Olemme jo tehneet paperit niin, että mies saa jäädä asumaan asuntoon omaan kuolemaansa asti, jos kuolen ensin. Sen jälkeen asunto menee eräälle järjestölle, jonka toimintaa kannatan. Miehen lapsille en todellakaan halua jättää mitään minkä olen itse kovalla työllä saanut. Olen joutunut tekemään kolmeakin työtä, saadakseni asuntolainan maksettua, mutta se on kannattanut. Miksi joidenkin pitäisi päästä siivelläni helpommalla? Kun joutuu ponnistelemaan tosissaan saadakseen jotain, kasvaa myös sisu.
jo valmiiksi hommelit suunnitellut..no sehän on hyvä se.Minä vain en tuollaisia järjestöjä paljon kannattele,mutta se on makuasia...jos joku uskonlahko on vielä kyseessä niin huh.
ihan täällä kotimaassa toimiva järjestö.
Onko sinulla sydän ?!! Ja ihanko jotain on lähellä sydäntäsi.. hmm.. Ei kyllä uskoisi kun kirjoitelmiasi lukee.
ei voi kun ihmetellä..
Jos joku on tehnyt elämäntyön, omistaa jotain, on rehellinen, mutta sattuu nyt sitten olemaan naimisissa miehen kanssa jolla sattuu olemaan lapsia - niin on kyllä kummallista, että tämän pitäisi tuosta vain ja ihan itsestään selvästi lahjoitella omaisuutensa miehen lapsille.. siis johan on maailma oudoksi mennyt.
Tietenkin jos haluaisit jättää miehesi lapsille jotain, niin ei siinäkään mitään väärää ole - tosin etpä sinä siitä mitään taivaspaikkaakaan ansaitse sen kummemmin.
Mutta hyvä Luoja sentään jos haluat pistää omaisuutesi itseäsi lähellä olevaan asiaan.. johan alkaa kivitys, ei hyvä, ei todellakaan hyvä..
Tässä menee vähän puurot ja vellit sekaisin yhdeltä jos toiseltakin, kun ensin vaaditaan, etteivät nk. uudet puolisot leikkisi kotileikkejä toisten lasten kanssa ja koeta esittää äitiä - kun lapsilla ei voi olla kuin yksi äiti - ja kun on rehti ja suoraan sanoo, että ei paljoa kiinnosta moiset tenavat ja huolehtikoon niistä ne jotka ovat hankkineetkin, on laakista paha, huono, hirviö. Vaaditaan, että ei pidä lahjoa lapsia äitiään vastaan, silti ollaan kuljettamassa niitä samaisia lapsia perintöjonoon suurella äänellä - Jos ei ole kovinkaan kiinnostunut pitämään seuraa lapsille, mutta kuitenkin suo miehelle laajat oikeudet kodin ulkopuolella tavata lapsiaan - on hirviö. Jos ei antaisi tavata - on hirviö. Jos jostain syystä haluaa pitää seuraa lapsille - on viemässä lapsia äidiltä eli on hirviö..
Ainakin minä arvostan suoruuttasi, ja niitä rajoja jotka olet asetellut kotiisi ja sille keitä sinne haluat, koska kuitenkaan et ole kohtuuton, et ole kieltänyt mieheltäsi lapsia, mutta et ole myöskään esittänyt koskaan haluavasi heitä lähellesikään.
Koska tämä järjestely on sopinut miehellesi ja yhteiselämänne toimii, olette onnellisia, miten sitä voisi kukaan mennä silloin määrittelemään vääräksi tavaksi elää. En kertakaikkiaan ymmärrä..
Olisikohan se sitten parempi, jos olisit teeskentelijä??? Yleensähän teeskentelijöitä ei kyllä paljoakaan arvosteta - ei ainakaan nk. kunnollisten ihmisten maailmassa.. tosin ehkä se on toisin tässä ulkokultaisessa eronneiden ihmisten viidakossa - kyllähän näitä riittää kun tarpeen tullen aina jaksavat lässyttää vanhemmanrakkaudestaan kun siitä on hyötyä, esim. sossun luukulla elatusmaksuja vältellessään - mutta tapaamisten aikaan saatetaan muksut kiukkupäissään hakea viikonlopuksi ja suoraan viedä mummun ja vaarin luo kun on niin väsy olo ja pitäisi illalla lähteä vielä uloskin.. huh.. tiedän itse tällaisen tapauksen..
Yksinkertaisesti ovatko ihmiset niin kateellisia, että heidän on pakko ärhennellä tällaisessakin asiassa? Ei tällaisesta voi päätellä muuta kuin, että olisivat, koska sinulla ja miehelläsi on hyvä elämä ja olet osannut miehesi kanssa sopia asiat siten kuin ne teille sopivat - mietinpä vain kuinka moni näistä "kaikentietävistä" on osannut järjestää asiansa yhtä hyvin. Ja tuo vielä, mikähän siinä sitten on kun, lapsethan tapaavat isäänsä - miksi ihmeessä sen uuden puolison pitäisi? Siis vaikka sietäisikin lapsia, ei sekään kyllä käsittääkseni vielä velvoita mihinkään - silti pitäisi olla piikoamassa, että olisi hyvä muiden silmissä - ei tule mitään kyllä.
On yksin ja ainoastaan sinun asiasi, mihin haluat elämäntyösi hedelmät jättää - jos joku asia on sinulle tärkeä, se on sinun asiasi, eikä siinä ole muilla sanomista.
Nämä pikkusielumoralistit kun sinullekin ovat tässä sormiaan heilutelleet, tuskin heistäkään kaikki kykenevät mitään lapsilleen jättämään - tai ehkä heiltä jää kasa velkoja. On myös olemassa vanhempia, jotka sijoittavat omaisuuttaan muualle kuin omiin lapsiinsa, kuten perintöjäänkin - eipä heitä silti syytellä tai moitita - yleisimmin he saavat ymmärtämystä siitä, että lapsen on pakko olla kovin holtiton tai tehnyt jotain hyvin anteeksi antamatonta, kun vanhempi toimii näin - Minne hittoon ne ylevät "lapset menevät kaiken edelle" lauseet silloin katoavat tai lapsen etu on tärkein..
Kova on tarve ihmisillä määrätä nk uudemman puolison toimia joka välissä - eivätkö nämä ymmärrä, että oikeasti sillä uudemmalla puolisolla on hyvin vähän mitään yhteistä entisen perheen kanssa - eikä se ole edes aina hänestä itsestään kiinni. Kummallista tekopyhyyttä sanoisin. Kaiketi tästä on pääteltävä, että ihmisarvossa nämä uudemmat vaimoversiot ovat alempaa kastia kuin muut ja heitä pitää aina vähän opastaa ja ohjata siinä mikä on oikein, kuinka kuuluu olla, kuinka kuuluu totella ja antaa tassua kun tarve..
Nooh vanha sanonta pitänee kai näissä kuvioissa enemmän kuin kutinsa - se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..
Olet päättäväinen, älykäs ja ylpeä sielu, jolla on rehellinen sydän - moni saisi kurottaa ja toiset eivät pääsisi koskaan tasollesi..
pitäisi koskaan tulla äitiä!
Kait luit myös nuo taustat miksi ap kirjoittaa noin.
aika mielenkiintoista.. minkähän takia keskustelun aloittaneesta ei pitäisi tulla äitiä? Aina sitä jeesustellaan siitä kun omat lapset ovat omia lapsia ja se side on rikkomaton.
Mutta jos ihminen puhuu muodossa "muiden kakarat" johan aletaan mäkättämään. Eiköhän se ole juuri se mitä kuitenkin halutaan, toisten ymmärtävän vilpittömästi. Jos se omaan lapseen oleva side on rikkomaton, eikö ole hyvä että, uusi puoliso ei yritäkkään tunkea äidin paikalle, ei halua esittää mitään superäitipuolta? Ja silti kyllä hänkin on oikeutettu siihen äitiyteen, jossa voisi hehkuttaa omilla lapsillaan??? Hänellä on oikeus äitiyteen, mutta myös siihen miten haluaa perheensä elävän, jos hänestä "muiden kakarat" saavat pysyä erossa "hänen omista lapsistaan" kyllähän hänellä siihen on ihan tasavertainen oikeus siinä missä muillakin äideillä.
Tässä on tullut elämän aikana nähtyä monta kariutunutta liittoa ja itsekin olen eronnut - tosin myönnettäköön, olen päässyt hyvin vähällä erossani verrattuna muihin ts. olen enemmän kuin onnekas.
Olen huomannut, että kun eron jälkeen tulee se uusi ihminen elämään, siltä useasti odotetaan joitain kummallisia ylimaallisia voimia ja hyvää tahtoa kaikkea sitä miehen mennyttä kohtaan - mukisematta nieltävä kaikki mahdollinen siis. Tosin naisen entinen elämä on kuitenkin hyvinkin paheksuttavaa, jos tällä on esimerkiksi takanaan satunnaisia suhteita ja niitä asioita voidaan karsastella iltamyöhällekin.
Olen tuttavapiirissäni nähnyt miten todellakin uudessa perheessä asiat voivat kulkea kuin vettä vain ja kenelläkään ei ole ongelmia yhteiselossa, mutta kovin ovat harvinaista laatua nämä. Mutta kun kaikille on selvää kaikki ja kaikesta on sovittu etukäteen - ennenkaikkea toimitaan sopimuksen mukaan - eihän jouhevalle menolle ole mitään esteitäkään.
Normaalein tapaus on kuitenkin se, että jos oikein huono tuuri käy uudenkodin vatsapystyssä kulkeva vaimo hoitaa tapaamisiin liittyvät asiat alusta loppuun kun sohvaperuna vetää lonkkaa. Tai omat lapset joutuvat lapsipuolen tilaan vältellessään prototyyppien ylivaltaa..
Parempi tuuri on jo sillä, jolla ei ole se vatsa pystyssä tai on lapseton, mutta ei kadehdittava toimiessaan kaiken pahan alkuna ja juurena, kokkina, tiskaajana, pyykkärinä, huvimestarina, sylkykuppina jne.. tällaisellahan ei ole sitten taasen mitään käsitystä lapsista - se ärsyttävä vakiokäsite jolla voidaan selittää mitä vain - siis käsitystä ei ole vaikka olisi lastentarhanopettaja - tämäkin on nähty.
Yhtä kaikki monessa tapauksessa parempi olisi jos ne uudet perheet todella olisivat erinäisiä yksiköitä. Totuus on kuitenkin se, että naisethan ne lapset saavat ja lapsille äiti on aina äiti isollä ä:llä.
Niissä tapauksissa varsinkin joissa isä on lähtenyt perhekuvioista parempien apajien perään tai muista syistä, on tämä kyllä samalla hyljännyt niin vaimon kuin lapsensakin. Jos tällaisissa tapauksissa ne lapset olisivat niin kovin tärkeitä hyvähän se olisi jos se samainen isä sitten vaatisi heti lapset itselleen erossa. Liian usein näille kuitenkin se tapaaminen on enimillään pakollinen paha mistä ei jää kenellekään hyvä maku - vähiten lapsille.
Niin provoava kuin aihe onkin, minusta on hyvä, että näitäkin puolia joku sentään repii raadollisesti jos ei muuta niin repiäkseen ja ravistellakseen =)
kun menee yhteen eronneen lapsiperheen isän kanssa, ottaa koko paketin tai ei mitään. Ei voi vain kuoria kermaa päältä ja elää kuin kaksi sinkkua. "Olisi parempi kun lapsia ei olisi" (etenkin ex-vaimolle suoraan sanottuna) on täydellisen lapsellista ja itsekästä ajattelua.
Ihminen, joka ei pidä lapsista, kiertäköön alusta alkaen kaukaa isäihmiset. Tai riippuu tietenkin isästä...
Tuotanoin, miksi se lapsiperheen isä sitten suostuu kaikkeen ja haluaa juuri nyt tämän naisen rinnalleen?
Eikös hänenkin pitäisi huolia koko paketti?
Eikös sitä voisi tämä malli-isäkin sitten nostaa kytkintä ennenkuin on liian myöhäistä? Onhan hänellä siitä jo kokemusta kun on kerran jo aiemmin nostanut kytkintä entisen vaimon ja lastensa luota - välttämättä tällä uudella vaimoehdokkaalla ei ole moista kokemusta...
Eikö tällä naisella ole oikeutta muuttaa mieltään asioista esim. matkan varrella - varsinkin kun esiin tuleekin vähän liian myöhässä, kaikkien hehkutusten ja itsekehujen jälkeen, että kyseessä onkin hankalanlapsiperheen isä .. mikä ei ollutkaan mitä tuoteseloste alunperin kertoi.
Siis halukkuus yhteistyöhön on kyllä kortilla jos esim. mies ei yksinkertaisesti osaa hallita katrastaan..
ihan nyt näin vain ajatuksena
.. siis useimmitenhan käämi kiristyy kun kyseessä ovat nämä nk hankalat lapset. Tätä ongelmaahan ei ole jos lapset ovat normaalikäytöksisiä, tottelevaisia ja vanhempia ihmisiä kunnioittavia.
Minusta olisi hienoa, jos nämä isätkin osaisivat tehdä päätöksiään ajoissa, eikä aina haukuttaisi näitä nk pahoja äitipuolia - kahden kauppahan se on jokatapauksessa. Kahden kauppa siinäkin mielessä, että ihan samalla tavallahan ne isät haluavat kerätä kermoja päältä esim. muodossa: ilmainen piika, siivoaja, vakirakastaja ja lastenvahti tms. - ehkä vähän äärivertaus, mutta kuitenkin.
Ehkä isillä ei vain ole itseään ja parhaimmuuttaan esiin tuodessaan, huumassaan ja liehitellessään halua kuunnella toisen osapuolen sanomisia. Ja onhan se nk. lapseton naisihminen aika vaivaton ja mukava - useimmiten jopa sievä..
Tällä periaatteella voisi sanoa, että eronneet perheelliset miehet: juoskaa pakoon kun näette sen lapsettoman ihanuuden ja keskittykää vain kaltaisiinne
itsestäänselvyys useimmille äideille, isistä en ole niinkään varma. Sen olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että on olemassa uusia puolisoita, joille kyseinen fakta täytyy vääntää rautalangasta, eikä sittenkään tule ymmärretyksi.
Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
Kurja juttu vaan niille lapsille. Ehkä. Tai sitten ei.
minkähän takia ne lapselliset isät sitten eivät oikein osaa kiertää kaukaa näitä kaameita lapsivihaaja naisia - mieluummin tungetaan vapaan lapsettoman naisen kainaloon - kuin sen jolla on lapsia kotonaan.. aika jännä juttu sinäänsä, olisikohan siinä jotain virkaa sen kanssa, että siellä on niitä lapsia??? Ainakin monesti olen kuullut juttua siitä miten miehet mieluummin haluavat nk. singlen kuin huolisivat naisen jolla on auvoa rikkomassa..
selvästi katkeruutta ilmassa - ex-puolisoa kohtaan tai lapsiasioissa, ehkä kummassakin asiassa - no oli mitä oli -
On vaan turhauttavaa nämä yleislääkkeet mitä ihmiset kiukussaan jakelee, ja ovat muka niin fiksuja - oikeasti - mitä nyt tähän kokopaketin systeemiin tulee, kyllä siihen kuuluu sekin, että se vaimoehdokas on myös kokonainen paketti ja hänet on huomioitava kuten toiveensakin - mutta harvoinpa sitä kukaan mitään huomioi - naiselle kyllä voidaan sanella ehtoja vedoten niihin entisen perheen lapsiin, mutta eihän se nyt niin käy.
Kyllähän se nk kokopaketti on jo siinä että nainen tietää toisella olevan lapsia ja hyväksyy asian. Mutta ei se nyt sentään ole mikään velvoite sille, että tämä nainen joutuisi ottamaan pestin lastenhoitajana tai on pakotettu vastentahtoisesti leikkimään jonkun muun lasten äitiä, kotia, parsijaa paikkaajaa - ruuanlaittajaa tai muuta vastaavaa. Hänellä oikeasti on vastuu omaa perhettä kohtaan ja varmasti hän perhettään rakastaakin ja on valmis tekemään sen edestä mitä vain. Jos hän ei tunne tarvetta kuulua, miehensä lasten elämään - miksi ihmeessä hänen silloin tulisi teeskennellä mitään? HUOM! ja turha rutista, itse mies vaimonsa valikoi - ei kiertänyt kaukaa kun olisi pitänyt ...
Aivan samoin kuin miehellä on oikeus tapailla lapsiaan on vaimolla oikeus tehdä elämässään omia asioita tai viettää aikaansa haluamassaan seurassa - jos hänellä on halu jakaa aikaansa miehen lasten kanssa, sekin sallittakoon tietenkin.
Mikäli hänestä on parempi että lapset saavat olla keskenään isänsä kanssa - kyllä sitäkin on kunnioitettava. Mikäli hän ei halua sekaantua toisen perheen lasten elämään, on sekin oikeutettua.
Huvittavinta näissä asioissa on, että aina ja joka kerta kun nainen nk siirtyy itselleen tärkeämpien asioiden pariin ja nämä miehen entisen perheen lapset jäävät miehen valvottaviksi, hoidettaviksi, syötettäviksi, juotettaviksi - no yleensä ottaen isänsä seuraan yksin ja pitäisi kehitellä kaikenlaista tekemistä - alkaa miehinen kiljunta toisen vioista..
*oikeasti se on säälittävää*
Meillä toimittiin aikanaan näin, kun mieheni muutti pois kotoa, ja lapset 5 v ja murkkuikäinen jäivät asumaan kanssani. Nuorempi oli ne pakolliset viikonloput isän uusperheessä, murkkuikäinen taas ei suostunut lähtemään isänsä luo ja näin tapaamiset jäivät satunnaisiksi milloin missäkin tapahtuviksi.
Jonkin aikaa meni hyvin, kunnes viisivuotias alkoi vastustelemaan isänsä luokse lähtöä. Muutenkin hän muuttui levottomaksi, itkeskeli, valvoi ja valvotti minua yökaudet. Ilmeni, että lapsen ja exän uuden puolison kemiat eivät kertakaikkiaan toimineet.
Onneksi exä tajusi tilanteen ja otti asian asiallisesti. Ratkaistiin ongelma niin, että hän kävi tapaamassa molempia lapsia vanhassa kodissaan. Näin tilanne rauhoittui ainakin meidän pikku perheen osalta. Uusi tilanne sopi hyvin kaikille.
Tietysti jouduin luopumaan monista itseäni koskevista "vapauksista" mennä ja tulla, koska tapaamiset eivät olleet säännöllisiä jo exän vuorotyön takia.Kun kohdalleni ei osunut uutta elämänkumppania, asennoiduin elämään niissä puitteissä mitä oli, siis paljolti lasten ehdoilla.
Toisaalta sainhan minäkin vapautta, kun exä tuli tapaamaan lapsiaan lähdin omiin rientoihini, harrastuksiin, matkoille. Näin he saivat viettää keskenään kahdenkeskistä aikaa.
Hyvä pontti oli se, ettei lasta tarvinnut vastentahtoisesti riepotella kahden kodin välillä. Tosin en tiedä olisiko tapaamiset uusperheessä paremmin onnistuneet muutamaa vuotta myöhemmin, mutta emme lähteneet kokeilemaan sitä. Näin meillä.
varmasti ollut tosi hyvä ja siinä on ajateltu lapsia.HIENOA!Luulen että tuo "alkuperäinen kirjoittelija" voisi ottaa oppia tälläsestä mallista...vai uskaltaisikohan se päästää ukon entisen vaimon ja lasten luo.
Kyllä voisi minun puolestani mennä, mutta ex-vaimohan vihaa miestä yli kaiken, joten valitettavasti miehellä ei ole sinne mitään menemistä.
En tiedä malliksi, tämä vaan toimi meillä.
Ratkaisu on vaatinut tietenkin uhrauksia kaikilta osapuolilta
ja erityisesti exän puolisolta,joka tavallaan jäi nyt asian
ulkopuolle nojaten pelkkiin sanoihin ja luottamukseen.
Toiminta lasten hyväksi sujui näin jälkikäteen ajatellen kutakuinkin
suhteellisen kivuttomasti.
ettei syy olis vaan ap kirjoittajalla ja miehen uudella suhteella jossa ex on pudotettu pelistä pois?
jos näin on, niin ei ihmekkään että vihaa
Olisihan se entiselle vaimollekin helppoa. Niitä lapsia vaan ei voi heittää roskikseen. Uudella ämmällä pitäisi olla helppoa. Miksi, et harkitse poikamiestä? Olisi uuden alku puhtaalta pöydältä.
sinäpä sen sanoit - puhdas pöytä paras pöytä - kannatan poikamiehiä valinnoiksi - paitti että niilläki penteleillä muuten saattaa olla lapsia, ei tainnut tulla mieleen..
Onneksi on olemassa entisiä liittoja, joissa ihmiset ovat ihmisiä, heidän lapsensa tasapainoisia, rakastettavia, vanhempien ansiosta hyvin kasvatettuja ja reippaita - tällaisten kanssa, ei tule surupuseroon ja tapaamiset ovat ihania, kun vanhemman uusi saa olla oma itsensä ja voi luottaa auktoriteettiinsa siinä missä omien lastensa/tulevien lastensakin kanssa..
surullisia ovat tapaukset kun liiton purkaa lapsellinen kypsymätön aikuinen, joka ei itsekään osaa kunnolla käyttäytyä,saati kasvattaa ketään. Ei kukaan jaksa uudelleen kasvattaa vieraita oikukkaita kauheita lapsia ja samaan aikaan lapsellista miestä - ei todellakaan.
Tällaisen avuttoman ja säälittävänkin tapauksen kohdalla on parasta muistaa sääli on sairautta, siirtää katse sinne nuorehkon poikamies komistuksen puoleen ja nauttia puhtaasta pöydästä täysin rinnoin..
=)
sinun luetuttaa kirjoittamasi teksti miehelläsi ja kerro sitten meille miten miehesi reagoi.Olet varmaan aika lailla yksin tuollasen mielepiteesi kanssa.
Ootkos miettinyt, jos omalle kohdallesi sattuisi käymään sillai, että mies jättää sinut ja lapsesi, eikä enää halua nähdä koskaan????
Ihan oikeasti, kuka kaipaisi pettureita?
Se on toinen juttu jos erotaan ystävinä, mutta.. ohhohhoijakkaa..
en minä ainakaan ole vielä kuullut, että kukaan olisi sellaisia kaipaillut takaisin tai haluaisi sen kummemmin olla tekemisissäkään, jotka ovat pettäneet tai jättäneet.. sellainenhan huijaa aina..
mieti nyt jo vähän itsekkin..
Lapset ovat inhimillisiä yksilöitä eivätkä ainoastaan perheen ja vanhempiensa pelinappuloita. Jos isä ja äiti eroavat, lapset eivät voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Vanhemmat voivat aloittaa uuden parisuhteen, mutta on todella harvinaista, että uudesta puolisosta tulee oman vanhemman korvaava henkilö. Noin voisi käydä, jos lapsi on tosi pieni tai vanhempi on todella ongelmaalinen tapaus kuten välivaltainen.
Parhaiten uusperheet toimivat, jos realiteetit myönnetään. Ennen parisuhdetta syntyneet lapset hoidetaan. Uusi puoliso on lapsille aikuinen ja auktoriteetti, mutta ei äiti tai isä. On todella naivia kuvitella, että eronnut mies aloittaisi puhtaalta pöydältä. Ennemmin tai myöhemmin hän katuu lastensa hylkäämistä.
Miksi kukaan nainen haluisi miehen, joka pystyy hylkäämään omat lapsensa? Eikö se kuvasta myös sitä, että mies pakenee ihmissuhteistaan vaikeuksien tultua. Ja mikään pitkä parisuhdehan ei vaikeuksitta selviä.
vaan täysin MAHDOTONTA elää ilman menneisyyttä.Miehelläsi on lapsia toisen naisen kanssa ja ei niitä voi pois pyyhkäistä kun sinusta nyt tuntuu siltä.Onko miehesi samaa mieltä kuin tuo sinun naurettava sepustuksesi?
...perkele!Mitä te uudet "vaimot" oikein kuvittelette?Miksi hitossa te hyväksytte tälläisen ajattelutavan,että miehesi pitää unohtaa lapset?Oletko nyt ihan terve?Vaikka miehesi ajatteliskin näin,eikä jaksa asian kanssa,niin sinun tehtävä olisi ilmaista,että olet asiasta eri mieltä.Et ainakaan sais ajattella niin,niinkuin nyt ajattelet!Ruokitte vain sairaalla ajattelutavalla miehiänne,MIKSI?Kai se on jonkunlainen EPÄVARMUUS OMASTA ASEMASTA!NÄIN SE ON!
SAIRAS MIELI,
PAHAT JUORUT MIEHEN EXÄSTÄ,
TUNTEIDEN OSTAMISTA RAHALLA - ne ovat yleisimmät konstit ns.uusilla vaimoikkeillä pitää mies kuvioissa!
Voi sentään. Ei melkein tiedä mitä sanoisi. Mutta kerron vaikka; exäni hankki tosi nopeaan itselleen laastarisuhteen, ilmoitti saman tien, että ensin tulee hänen lapsensa, sitten hän, ja vasta sitten uusi nainen. Ja pakko sanoa että mun mielestä fiksusti ajateltu.Kuten joku edellä sanoi, rakkaudet vaihtuu mutta suhde lapsiin on ainutlaatuinen ja super tärkeä.
Todellakin tuo oli joko provo. Itse en tiedä miten miestäni pystyisin kunnioittamaan ellei ensisijaisena hänelle olisi lapsi. Kyllä minä ilman häntä pärjään, mutta lapsi ei. Varsinkin kun yksinhuoltaja on. Miten oikeasti sellaista voisi kunnioittaa, jonka arvot ovat niin päin peetä. Sitäpaitsi naisen ja miehen rakkaus on muutenkin niin erilaisempaa kuin vanhemman ja lapsen.
Mutta toisaalta tuli kyllä mieleeni, että ne (suurin osahan täällä puhtaasti ajatteli lapsen etua), jotka ovat oikeasti vielä niin kiinni eksässään...Ehkä se ero ei heille niin kannattavaa ollut, jos eivät voi ilman sitä entistäkään asua.
suhteessani. Jos joutuisin odottelemaan vuoroani jonkun helvetin kakaran jälkeen, saisi mies kerätä luunsa ja häipyä. Uskokaa huviksenne, että tässä maassa on yllättävän paljon naisia, jotka eivät pidä lapsista, eivät halua niitä - eivätkä halua olla missään tekemisissä miehensä/miesystävänsä edellisestä liitosta olevien kakaroiden kanssa. Miksi naisen pitäisi yrittää hyväksyä elämäänsä jotain sellaista mistä ei pidä. Mies jää äkkiä yksin, jos antaa naisensa odottaa, milloin sattuisi olemaan aikaa. Ajatuskin yhteisestä lomasta, missä olisi kakara mukana saa kiukun päälle.
lapseton mies, jätä ihmeessä lapselliset miehet rauhaan jos olet noin lapsivastainen!
ukkomiehiä eikä lasten isiä.Pitää tajuta jo puolisoa etsiessä huomata kysässä jotta montako lasta odottaa isää/isän seuraa/rakkautta.JOs ottaa isän NIIN silloin joutuu aina olemaan se "toinen".Lasten ohi EI mene uusi nainen.Niin se vain on.Isä joka niin väittää on pelle.
Toki ymmärrän, mulla on yksi oikein hyvä ystävä joka ei lapsista juuri välitä eikä niitä itse halua. Kunnioitan hänen mielipidettään. Ja ehkä säkin löydän sen suuren rakkautes, toivottavasti lapsettoman. Olen onnellinen että lasteni isä pitää heidän suhdettaan tärkeimpänä, ihan sama mulle mitä siihen tulevat vosut on mieltä asiasta. Aurinkoa ja Lovee sulle.
on haettava sinkkumies, jolla ei ole lapsia. Se, että miehelläni on lapsi ja että hän osaa arvostaa poikaansa, on tuonut hänelle vain positiivisia piirteitä. En kyllä ymmärrä miten jotkut edes puhuvat siitä, kuka on ensisijainen ja kuka toissijainen. Kumpikin voi olla ensisijainen, eri merkityksellä - onhan toinen heistä lapsi ja toinen aikuinen ihminen. Ehkä sitten tosiaan jotkut pariutuvat lapsellisten miesten kanssa ymmärtämättä mitä se suhteelta vaatii.
Mutta se on vain hyvä, että olet itse tiedostanut sen, mitä vaadit kumppanilta ja mitä et pysty hyväksymään. Sen perusteella on sitten helppo valita kumppani ja välttää tulevaisuudessa ikävät vastoinkäymiset, niin parin puoliskoille kuin lapselle.:)
Pelle? No minusta sellaisessa isässä ei ole mitään naurettavaa...
Minusta sellainen isä on kertakaikkinen luuseri, minkä varmasti se päivitetty vaimoversio huomaa nopeasti kun on omakehun tähtipölyt vähän varisseet silmistä.. siis onhan noita kun viis välittää, miten lapset ovat tai elävät. Tapaamisten aikaan samaiset eivät tiedä mihin muksun/muksut laittaisi, eikä sen niin väliäkään.
Vuokravideo, kotipitsa saavat hoitaa seuranpidon virkaa kun lapsistaan välittämätön lusmu makailee sohvalla luovia ajatellen..
Sellaiset hakevat uudesta vaimostaan pelkkää lastenvahtia ja huvimestaria, joka hyysäisi, passaisi, ruokkisi, pesisi ja hoitaisi homman mielellään ilman mukinoita ja niin että kun on lähdön hetki - autossa/junassa/bussissa istuisi mukula/mukulat naama messingilla ja kotonaan kertoisivat kuinka mukavaa oli taas..
Auta armias, kun tämä uusi rouva lyö rätin tiskiin ja päättääkin, että nyt tämä likka lähti vähän kylään Irma-tätiä katsomaan, nauttikaa viikonlopusta keskenänne, on lusu parka paniikissa...
Palattuaan uusrouva sitten haukutaan holtittomaksi äitipuoleksi, vastuuntunnottomaksi vaimoksi, ja mikäli Irma-täti oli tarjonnut viiniä ruuan kanssa ja tämä tuoksahtaa hengityksessä tullee vielä tenttaus alkoholismin tilasta..
Jälkeenpäin kun kelpoisä sitten on saattelemassa lapsia kotisuuntaan - ja liekö ihme, että uusi puoliso pitää entistä rouvaa maailman onnekkaimpana otuksena, kun on päässyt eroon moisesta möröstä kotonaan.. siitä ne eroajatukset lähtevätkin kivasti nousemaan mieleen hiljaisessa tyhjässä talossa..
Myöhemmällä tietty koetetaan vielä puhutella suurta syntistä kovalla äänellä.. mutta ei se totuutta muuta kun sen on kerran tajunnut..
tämä aloitus, ei edes simpanssiyhdyskunnassa kukaan karvaselkäine simpanssi ajattele näin, joten...puuttuva lenkki ihmisen ja apinan välillä taisi löytyä.
=DD
asia. Mies lähti kolmen lapsen äidin matkaan, ero tuli, meillä ei ole lapsia. Minä en aio edes hankkia ja varmaan valitsen sellaisen miehen jolla joko lapse t on jo 20 vuotiaita ja omillaan tai ei yhtään lasta. Nimittäin olen sen verran jo kypsässä iässä ettei lasten hankita tai mikään sellainen ole aiheellista. Voi tuollaista ollakin. Minunkin exäni on melkein 50 vuotias, nainen varmaan alta 40 ja kolme lasta ja lasten isä meni varmaan vielä nuoremman perään... On niitä.. tapauksia kaikki ei ole provoja.
Ei väkisin mitään kannatakaan. Aikuisen tehtävä on pitää lapseensa yhteyttä, ei lapsen. Jos ei välitä entisistä lapsistaan mitäs sitä yhteyksiä sopimaan...
Jos on yhtään ajattelevaa tyyppiä, luulisi uuden suhteen pohtivan tällaisessa tapauksessa sitä, " miten helposti hän jättikään edellisen perheensä. Entäs jos nykyinen lakkaa kiinnostamasta... sanotaanpa vaikka noin kymmenen vuoden kuluttua?"
Luonnollisesti tapaamiset ovat myös rahakysymys. Jos ne loppuvat on elatussummaa korotettava.
Kivirekiä ei parane perässään vetää.
ja onneksi kaukaista historiaa..
aihe varmasti törkkäsi monella tapaa kipeästi yhteen jos toiseenkin, ja hyvä niin =)
ja kuka on kieltänyt näitä pohtimasta, varsinkin kun näissä asioissa tuntuu olevan aina jotain kähmintää.
Itsellä nousi mieleen kysymys, ei niinkään koko perhettä vaan uutta puolisoa koskeva: Voiko "vieraalta" vaatia toisten lapsiin suhtautumista kuin omiinsa? - aina sitä kyllä kuulee kuinka "oma lapsi on aina oma lapsi", mutta jos mainitsee "toisten lapset/kakarat" johan alkaa sättiminen ja mielestäni yhtä oikeutettua on kuitenkin kyseinenkin totuus pitää mielessä ja antaa ihmiselle oikeus tuntea näin, vaikka lapset olisivatkin puolison. [Kaksinaismoraaliako? Sama asia kuitenkin, erinäkökulmilta]
Käsittääkseni missään ei ole kyllä velvoitettu uutta puolisoa varustautumaan miksikään "viikonlopun varavanhemmaksi" paremman puutteessa - mutta kummasti niin odotetaan tehtävän, silloinkin kun tilanne on täysin hallitsematon, vanhan perheen haavat auki, pahimmassa tapauksessa tapaamiset yhtä itkua, meteliä ja hammasten kiristystä ja se jota on tultu tapaamaan ei jaksa olla lastensa kanssa.
Kaikki vain ja ainoastaan siksi, että katsotaan lapsen parasta ja mikä pahinta: "kiusa se pienikin" mentaliteetti, jota voidaan potea kummaltakin suunnalta - mikä ei helpota "perheen ulkopuolisen" asemaa laisinkaan.
Olen joutunut seuraamaan tällaista tapausta läheltä, ja mielekkyys oli kaikesta kaukana niin lasten kuin uuden puolisonkin puolelta - etävanhemmasta en osaa sanoa, koska hänen aikansa kului harrasteissa ja lepäilyssä tapaamisten yhteydessä - luitte oikein.
Lasten etävanhemmalla oli suuri halu olla kaikessa poikkiteloin, mutta samalla myös halu olla mallivanhempi ainakin puheissaan.
Yhteishuoltajuudenkin periaatesyy oli se, että se aiheutti lasten lähivanhemmalle hankaluuksia normaalien asioiden hoidossa, ei se että olisi halukkuutta yhteisten asioiden hoitoon. Surullista ja säälittävää.
Siinä on huono uuden puolison, vähän liian myöhää tulla järkiinsä, pistää lenkkarit jalkaan ja pinkoa pakoon henkensä edestä kun nämä ominaisuudet ponnahtavat esiin liian myöhään. Etävanhemman tekopakkainen vanhemmanrakkaus onkin vain kiusantekoa, jolla samalla voidaan evätä uudelta puolisolta oikeus omiin lapsiin jo tehtyjen varjolla, sekä asettua sohvalle lepäilemään kun "lapsenpiika" saa hoidettavikseen parikin sielustaan haavoilla olevaa, erittäin hankalaa ja jo hakumatkalla alustavasti haukuttua lasta - jollain tapaahan ne lapset on saatava pois häiritsemästä..
Tapaamisten jälkeen etävanhempi tietenkin saa kunnian poistua jälkikasvunsa kanssa asunnosta - ehkä "pidemmäksikin" aikaa - onhan niitä vanhoja tuttaviakin "kotiseuduilla", joita pitää tapailla - ja loppuun kaluttu uusipuoliso, jolla on ehkä jo monesta asiasta enemmän kuin malja täysi ja pahamieli, saa aloittaa kotinsa kokoon kursimisen tuhojoukkojen käynnin jälkeen ..jälkikäteen tietenkin saa kuulla miten häijy ja ilkeä on ja lapsia ymmärtämätön...
Velvoitetaanko uusipuoliso missään itsensäkieltäjäksi sekä ottamaan harteilleen vastuun vierailuista, seuranpidosta ja huolenpidosta toisten lapsille yksinään??
Ja velvoitetaanko uusipuoliso kärsimään esimerkiksi tällaisista tapaamisista aiheutuneet vahingot nahoissaan?
Tällaisten tapausten kohdalla, kun on ilmiselvää, ettei etävanhemman kyvyt kasvattajana saati vastuunottajana ole kovinkaan suuret. Kun ilmenee halua elatusmaksuista luistamisiin, lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta, välinpitämättömyys lapsia kohtaan ja heidän huolehtimisestaan niin hygienian kuin ravinnon puolella, välinpitämättömyys yleensä kaikkea ja kaikkia kohtaan.. eikö olisi aiheellista ottaa tällainen henkilö tarkkailun alaiseksi, vaikkapa viranomaisen puolesta (tarkkaillaanhan sitä muutenkin kaikkea) ja järjestää tämän kaltaiselle, vaikkapa koulutusta/terapiaa, jolla ansaitsisi tapaamiset lapsiinsa ja jolla voitaisiin myös varmistaa, ettei väärinkäytökset ja ihmisen kyvyttömyys vanhempana jatkuisi - tällainen etävanhempihan on jo monessa mielessä huono esimerkki jälkikasvulleen. Kyseinen käytäntö vähentäisi varmasti lasten tuskaa, mutta olisi myös apukeino ihmiselle, jolla on taipumus siirtää omat työnsä ja velvoitteensa aina muille - ennenkaikkea siitä olisi apua uudelle vieraalle ihmiselle uudessa perheessä?
..tällainen tarina on tositarinaa muutaman vuoden takaa ja ei ehkä niin ainutlaatuinen, kuin mahdottomuudessaan saattaisi kuulostaa..
..niin miten lopussa kävi
- kun "mallivanhempi" lopullisesti katosi kuvioista lapsineen..
en osaa sanoa mitä hänelle oikeasti tapahtui. Todennäköisesti sohvalla lepäily jatkuu, tupakkaa palaa, väsyttää ja lasten lähin seuralainen on video..
Uudempi-ex-puoliso on jo taas uusipuoliso ja hänellä on lapsia, ihan omakin pienokainen =)- mainittakoon, että nykyinen puoliso ei viihdy sohvalla..
Edellä mainitun kaltaisissa tapauksissa olisi erittäin hyvä, kaikille osapuolille eritoten vanhan perheen lapsille, ettei heidän tarvitsisi osallistua tämän kaltaisten uusien-irvikuva-perheiden elämään..
hyvä kommentti asiaan. Heinoa lukea tällaisia toisenkin näkökulman omaavia kirjoituksia.
tulet lapsinesi jätetyksi jonain päivänä.
Mitens silloin suu pannaan?