Ei se valittamalla parane! Mä en ainakaan jaksaisi katsella kauaakaan ihmistä, joka rypee itsesäälissä! Turha sitä kumppania on etsimällä etsiä, se löytyy jos löytyy! Ei kannata haaskata ainutkertaista eloa murehtimiseen vaan nauttia kaikesta siitä mitä teillä on just nyt parhaillaan. Kyse on vaan siitä osaako arvostaa tätä hetkeä vai tuhlata elämänsä oman navan ympärillä pyörien, miettien pelkästään miten juuri MULLA on kaikki niin huonosti...Ei kovinkaan antoisaa seuraa muille! Kannattaisi välillä miettiä muutakin kuin vaan sitä ettei itsellä ole kumppania! Itse voisin hyvinkin elää ilman kumppania vaikka lopun elämääni, koska mulla on elämässä muitakin tärkeitä asioita josta nautin suunnattomasti! Ja kummasti sitä seuraa löytyy, kun ihmiset pitävät sun elämää rikkaana ja mielenkiintoisena, jonka keskipisteenä ei ole pelkästään se kumppani tai sellasen pokaaminen!
Nyt otatte
itseänne niskasta kiinni...
10749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos on tarpeeksi kauan yksin ei jaksa kiinnostua mistään muustakaan. Niin se vain on ja siksi ihmiset valittavatkin. Yksinolo on melkein pahinta mitä ihminen voi kokea. Helppohan se on sanoa että voisi elää ilman kumppania jos semmoinen on, mutta jos on ollut pitkään tai aina ilman on asiat hieman toisin.
myöskin niin, että mitä enemmän vajoaa itsesääliin, sitä vaikeampaa on huomata niitä lähellä olevia ihmisiä. Voin väittää että huomattavalla osalla sinkuista on ympärillä paljon heitä rakastavia ihmisiä, mutta moni ei sen itsesäälin alta näe heitä, tai vaan ei osaa antaa heille arvoa. Musta se on vaan itsekeskeisyyttä, ettei osaa arvostaa omaa perhettään ja ystäviään yhtä samassa mittakaavassa kuin sitä että olisi joku kumppani. Miksi joku toinen ihminen ( kumppani ) pystyisi poistamaan yksinäisyyden tunteen paremmin kuin omat ystävät ja perhe? Hehän ovat tunteneet sut kauemmin kuin kukaan muu! Pitäis pitää huolta myös "vanhoista" ihmissuhteista ja kenties rohkeesti vaan hankkia uusia ystäviä. Yksinäisyys on musta huono veruke saamattomuudelle ja valittamiselle. Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse!!
helppoahan sun on siellä vaahdota ja haukkua muita, kun varmaan itse elät parisuhteessa!! entä jos sun olis vaikee löytää kumppania, kyllä mahtais suaki ottaa päähän.
vaan saada toivonsa menettäneitä sinkkuja nostamaan itsensä sieltä pohjamudista ylös...Itsehän se on pakko tehdä! Eikä se elämä oikeasti noin kamalaa voi olla! Itseasiassa sinkkuna oleminen on monilta osin helpompaa kuin parisuhteessa eläminen!
totta kai omä elämä ihan hyvää ja harrastukset jne,, nmutta kun en kapakoi niin on todella vaikeeta tutustua uusiin ihmisiin. ja löytää kaveri.
pahinta ovat joulut ym .pyhät ja lomat. ei sitä yli kolmekymppisenä äidin kanssa välttämättä haluaisi esim.joulua viettää.
No ei varmasti ole helpompaa. Yksinäisyys on kaverini ollut jo vaikka kuinka kauan ja kaipaan toista ihmistä vierelleni. Kaverit ja sukulaiset ovat ihan kokonaan eri asia kuin kumppani, tunnen itseni yksinäiseksi myös heidän seurassaan kun heillä kaikilla on joku jonka kanssa olla. Itsemurha on mulle paras vaihtehto!
että suhteessa eläminen ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Kuitenkin on kaksi erilaista yksilöä kyseessä, kummallakin on omat tarpeensa, tapansa ja vaihtelevat mielialansa! Se on aikamoista tasapainottelua ja aina pitää ajatella asioita sen toisenkin osapuolen kannalta. Riippuen tietysti miehestä mutta joskus entisessä suhteessani tunsin oloni jopa yksinäisemmäksi kuin sinkkuna, kun olin aina se osapuoli joka jousti menoissaan. Todella väsyttävää ja kuluttavaa henkisesti!! Sinkkuna kuitenkin sai tehdä juuri niin kuin halusi, ilman määräyksiä toiselta ja ei tarvinnut itkeskellä toisen itsekeskeistä toimintaa! Olin itseasiassa onnellinen kun pääsin siitä suhteesta eroon! Sen jälkeen pysyin pitkään sinkkuna omasta tahdostani ja nautin todella siitä ajasta. Tuntuu vähän siltä, että sä et oo koskaan seurustellu pitkiä aikoja, kun voit väittää että seurustelu on helpompaa! Mä taas kaipaan jälleen mun sinkkuaikaani, vaikka mulla nyt onkin hyvä mies...
Ensimmäinen hyvä kirjoitus tällä palstalla, omieni lisäksi. (
Tuo kehotus "ottaa itseään niskasta kiinni" on viimeinen asia mitä masentunut tahtoo kuulla. Samalla vaivalla voisi ottaa hirttoköyden ja kiepauttaa oksan yli.
*mustaa huumoria*
Valitettavan harva kuitenkaan ymmärtää masennusta saatikka osaa suhtautua siihen oikealla tavalla. 'Oikea tapa' taas vaihtelee yksilön mukaan, eihän kukaan väittänytkään että se helppoa olisi!