Huokaus. On se ehkä vähän helpottunut. Mutta mieheni (iso)veli pyytää milloin mitäkin ja mies on sutena paikalla. Oli se rahaa tai apua. Vastavuoroisesti ei ole tarvittu koskaan mitään, ei ole sellaista mihin voisi pyytää. Maksaa velat pois, mutta nytkin lainasi satasen kun mentiin pk-seudun reissulla tietyn kaupan ohi ja kun omatkin rahat on tiukalla, jouduttiin sitten itselle ostamaan loupulta Visalla. Maksaa näet kympin kerrallaan, kun sattuu rahaa olemaan. Oman perheen suunnitelmat jäävät toisarvoiseksi. Monta juhannustakin on ollut veljensä perheen kanssa avustamassa milloin missäkin. Taustalla taitaa olla se, että pienestä asti on tämä vanhin veli tottunut näitä pienempiä passuuttamaan omaksi hyväkseen. Toisen veljen kanssa onkin välit kokonaan poikki.
Puoliso naimisissa
veljensä kanssa
132108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Unohtui mainita, että puolisoani tämä ei haittaa yhtään, vaan mieheni todella pistää veljensä tarpeet oman perheensä tarpeiden etusijalle. Oma koti on rempalla, mutta kun veli tarvitsee remonttiapua, ollaan sutena paikalla. Asiasta on myös puhuttu, riitahan siitä tuli :(. En kuulemma pidä hänen suvustaan. No en pidäkään.
asia nyt vaan on niin että, mikään ei KOSKAAN mene veriveljeyden edelle, ei ämmät eikä mitkään muutkaan, Veri on se mikä säilyy aina. Sille et voi yhtään mitään.
Eiköhän ne oo miehes omii rahoi mitä se lainailee ja hyvä, jos auttaa veljeään.
Niin oman perheen siis lasten ja vaimon PITÄÄ mennä KAIKEN edelle. Myös veljen.
Ja jos tiukka paikka tulee, niin lasten pitää mennä puolison edelle.
edelle AINA
Kuten edellinen kirjoittaja sanoo. Lapsetkin ovat omaa verta. Ovat niin isänsä näköisiäkin, että uskoo muutkin että omia ovat. Mutta lapsille luvattu lomamatkakin siirtyi näiden veljen tarpeiden takia ja lopulta ajan puutteessa lyheni.
Pikku siskona kertoisin olleeni pitkään aina valmis auttamaan isoa siskoani, aina kun hän tarvitsi apua. Sisko kun asui maalla ja minä kaupungissa ostin hänelle hänen pyynnöstään vaatteita, lahjoja sukulaisille yms omilla rahoillani ja hän maksoi takaisin jos muisti. Minä olin tuolloin opiskelija ja sisko töissä, mutta raha-asiat olivat minulla kuitenkin paremmin. Pikkusiskon tavallaan 'kuuluu' palvoa isosiskoa, olla avuksi ja huolehtia suvusta, sillä onhan isosiskoni tehnyt paljon työtä minun hyväkseni kasvattamalla vanhempiani, raivaamalla tietä lapsuudesta aikuisuuteen, rikkomalla rajoja teini-iässä ja auttamalla minua teini-iässä monissa käytännön asioissa. Käyttäytymismallista tulee tapa, jota on vaikea muuttaa ilman ritaa/syyllisyyden tunteita. Jonain päivänä miehesi havahtuu veljensä käytökseen ja kenties muuttaa omaa suhtautumistaan veljeensä, mutta älä sinä yritä kääntää häntä veljeään vastaan, sillä sinulta se ei onnistu, sinä kun et ole 'vieras'.
Niinpä. Kuka on naimisissa veljensä, kuka siskonsa, kuka jonkun muun perheenjäsenen/sukulaisen tai parhaimmassa tapauksessa koko revohkan kanssa. Oikeus ja kohtuus kuitenkin olis, että se nykyinen kumppani/avo- tai aviopuoliso tulis järjestyksessä ekana ja omat lapset jos niitä on.
Itseäni ihmetytti joskus veljeni kommentti, että omien lasten jälkeen minä olen hänen elämänsä tärkein ihminen (eli pikkusisko), eikä vaimo?! Jos minä olisin ollut veljeni vaimo, olisin kyllä suuttunut tuosta kommentista.
Jos minä olen jonkun vaimo, haluan olla hänelle se tärkein (mahd. lasten jälkeen), eikä joku pikkusisko! Johan on kumma.
...oma vaimo. Ja piste. Mun systeri ei todellakaan ole mulle tärkein, elää omaa elämäänsä ja mä omaani. Mun vaimo menee kaiken muun edelle. Eikä ole muutkaan sukulaiset, en ole niitä valinnut joten en ole niille missään velassa. Vaimoni olen itse valinnut ja siksi hänestä huolen pidän.
Tässä peksi69:n kirjoituksessa tuli esille se helmi ajatus, että oman vaimonsa hän on itse valinnut, kun sen sijaan sukulaisiaan ei voi valita. Näin jos kaikki muutkin ajattelisivat, niin luulisi sen oman puolison olevan se tärkein :)
Olen täysin samanlaisessa tilanteessa oman mieheni ja hänen veljensä kanssa. Mieheni veli asuu meillä, isossa omakotitalossa. Ei maksa vuokraa eikä halua mennä töihin, työttömänä ollut nyt yli vuoden. Kaiket päivät katsoo telkkaria tai pelaa tietokoneella. Mieheni kustantaa baari-illat ym mitä nyt veli vaan tarvii. Ymmärrän avustuksen jos toisen omat rahat ei riitä vaikka käy töissä mutta tässä tapauksessa veli ei edes halua mennä töihin jotta saisi rahaa. Ja miksi menisikään töihin kun elämä on näin niin helppoa. Kukapa ei haluaisi olla vaan kotona ja saada siitä rahaa. Luulin aina että siihen tarvitaan lottovoitto vaan olin väärässä, myös oma veli elättäjänä riittäisi
Mieheni sanoo aina kun asiasta huomautan että on hänen oma asiansa minne rahansa laittaa. Ok, se on hänen oma asiansa mutta siinä vaiheessa kun laskut siirtyvät mun maksettaviksi kun hänellä ei ole rahaa niin voisin sanoa että se asia kuuluu myös minulle, varsinkin kun aina löytyy rahaa veljelle jos hän sitä tarvitsee. By the way, miten hemmetissä kolmekymppinen mies voi elää veljensä ja hänen vaimonsa kustannuksella, siivellä?? Luulisi että se käy miehen tunnolle pyytää viikkorahaa velipojalta...
Olin kauan sitten naimisissa eräästä Aasian maasta kotoisin olevan miehen kanssa, joka lähetti melkein kaikki rahansa köyhille sukulaisilleen kotimaahansa. Kun hän lähti, jäin yksin vuokrarästien kanssa näppejäni nuolemaan. Tästä huolimatta en vieläkään ole mikään rasisti.
Miehesi vipit veljelleen ovat kai kuitenkin pieniä? Hän kai maksaa kuitenkin osan teidän vuokrasta, lainoista, sähköstä, yhtiövastikkeesta tai mitä teillä nyt on?
Ehkäpä nämä teidän miehenne jotka elättävät veljiään säälivät heitä?Ehkäpä te vaimot ette tiedä siitä veljestä kaikkea mitä miehenne tietää joka on johtanut siihen että aikuinen mies elää siivellä veljensä kotona?Haloo,ei kai kukaan aikuinen jolla on kaikki kunnossa pääkopassa asu kenenkään siivellä...??Silloin perheen jäsenten kuuluu auttaa ja olla onnellisia ettei itte ole samassa jamassa...