Monesti kuulee ihmisten pelkäävän yksinäisyyttä. Mikä yksinäisyydessä pelottaa? Vai onko niin etteivät kaikki ihmiset kestä omaa seuraansa ja ajatuksiaan? Valaiskaa minua, sillä minä pidän yksinäisyydestä, suorastaan vaadin sitä elääkseni.
Mikä pelottaa yksinäisyydessä?
erakkorapu
7971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mua masentaa yksinäisyys. Vituttaa kun omat ajatukset ovat vain seurana jatkuvasti eikä yksin minnekään viitsi mennä. En mä yksinäisyyttä pelkää, haluan jonkun seuraa sillä nykyinen elämä täyttyy vain työnteolla.
Asiaa tarkemmin mietittyäni, tuli muutama asia mieleen.
Jos sairastun vakavasti, pyörryn ja lyön pääni, kirjahylly kaatuu päälle, saan jonkun kohtauksen tms, kukaan ei kysele perään. Sitten vaan raahautumaan puhelimen viereen ja soittamaan hätänumeroon, kun ensin olen saanut purtua raajani irti jotta pääsen pois kirjahyllyn alta.
Jos sattuu heittäämään veivinsä. Kamala sotku, kun joskus sitten aikojen saatossa lapioivat mut ja mun kissan muovipussiin täältä kämpästä. Naapuritkaan ei välitä kun melusta, ja silloinhan täällä olis kovin hiljaista... Vastapäätä asuu vanha mies, joka kämpästä tulee jatkuvasti mitä mielikuvituksellisimpia hajuja, joten tuskinpa kukaan keksisi että se käry tuliskin mun kämpästäni. Ehkäpä siinä kohtaa, kun taloyhtiöön tulee seuraava putkiremontti, joku avaisi munkin kämppäni oven... Parikymmentä vuotta siihen vois mennä. Toisaalta, eipähän tarvitse surra läheisten hätää, kun ei sellaisia ole.
Muuten yksinolo on aivan ihanaa. Ei tarvitse skarpata ääliöiden seurassa, keskustella asioista joista ei ole pätkän vertaa kiinnostunut, voi runkata silloin kun tykkää, voi puhua yksikseen, piereskellä peiton alla, kulkea alasti asunnossaan vaikka koko päivän, voi siivota tai olla siivoamatta, kukaan ei nalkuta, kukaan ei vittuile, kukaan ei ole paha tai ilkeä.
Ah, huomenna taidan kuitenkin heittäytyä sosiaaliseksi ja lähden kaupungille tuijottelemaan ihmisiä. Kun niitä kiireisiä ruttunaamoja on muutaman tunnin katsellut, niin taas on kiva käpertyä omaan koloonsa. ;)
viihdyn ja nautin yksinäisyydestä!En tunne olevani enää yksin vaik aika paljo yksin olenkin.
Mitään pelottavaa ole, siinä on paljon hyvää sekä myöskin huonoa. Yksinkin on kivaa kun saa touhuta mitä lystää eikä tarvitse apljoakaan ajatella mihin suunnistaa. Toisaalta olisihan se kiva kotiokkin saapua kun vastassa olisi joku tai sit toisekkin päin. Kumpi parempi sen päättää jokainen itse!
Itekkin tuota asiaa aina toisinaan pohdin. Itelle on aika tärkeää se, että on omaa tilaa ja aikaa. Olis tietty kiva, jos olis joku lähempi, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Ehkä se oma seura ei sitten kaikille ole sitä parasta seuraa. Yksinkin voi tehdä kaikenlaista. Lähtee vaan ja tekee, ei se sen kummempaa ole.
Kun on kauan yksin, niin sitä joskus jopa pohtii, että sopeutuisiko sitä elämäänkään enää jonkun kanssa yhdessä...
Paljn vaan tuota lausetta ihmiset unohtavat noudattaa. Kyllä yksinkin voi olla hauskaa ja mielekästä elää.
Ei ihmisen mikään pakko ole ketään otaa vaan yksinkin elämästä voi nauttia. Kumappanin kanssa eläminen olisi paljon erinlaisempaa ja olisihan sitä kiva joskus koittaakkin.
Kyllä sit varmasti jonkun kanssa osaa elää kuhan vaan oikeanlainen ihminen kohdalle sattuu.
Itse nautin yksinäisyydestä. Ja tosiaan ei kukaan nalkuttamassa, vahtimassa, valittamassa, arvostelemassa, määräilemässä, vaatimassa.
Kaipaan kuitenkin sitä hellyyttä, seuraa ja seksiä !
Lisäksi työni on hyvin epävarmaa, stressaavaa jne. Kun on parisuhteessa niin työ menettää elmässä paljon merkitystään. Tilalla on rakkautta ja tasapainoa. Jopa pysyvyyden tunnetta.