Mitä mieltä miehet olette naisesta, joka on lapsenmielinen? Esim. keräilee jotain tiettyä lelua kuten barbeja tms. eli on niin sanottu kidult. Sehän on tämän päivän käsite ja siitä on alettu puhua enemmän viime aikoina.
Onko tällainen nainen idiootti vai mielenkiintoinen? Tai mitä mieltä ylipäätään olette siitä, että aikuiset alkavat harrastaa jotain "lapsille kuuluvaa" vastapainoksi rankalle työelämälle ja aikuisuudelle?
Onko tällainen nainen idiootti vai mielenkiintoinen? Tai mitä mieltä ylipäätään olette siitä, että aikuiset alkavat harrastaa jotain "lapsille kuuluvaa" vastapainoksi rankalle työelämälle ja aikuisuudelle?
Vastaukset 13
Vanhimmat
keksiä jotain hauskaa vapaa-aikana,eihän sitä muuten jaksa.työelämä on niin rankkaa ja tää aikuisena oleminenkin ja ihmiset ympärilläkin tuppaa oleen niin synkkiä,että eihän tätä elämää muuten jaksa,jos ei yhtään hassuttele,kuka milläkin lailla.
en usko,että se ihminen on idiootti,joka yrittää piristää elämäänsä jollain hauskalla,mutta se taas voi olla,jotka ei niin tee.
Ihmiset keräilevät mitä kummallisempia asioita, joten kai siinä nuketkin menisivät.
Itsellä on joskus ollut mielessä alkaa keräillä vanhoja peltileluja, niissä on jotakin.
Nyt on syytä erottaa lapsenmielisyys ja lapsellisuus toisistaan. Lapsenmielisyys on positiivinen ominaisuus, joka pitää vanhuuden ja tosikkomaisuuden loitolla. Lapsellisuus taasen on kyvyttömyyttä tai haluttomuutta huolehtia omista asioistaan.
Senkus keräilet barbeja, mutta jos olisit minun vaimoni ja keräilijäluonne, saisit kyllä itse työlläsi ansaita ne lisäneliöt, joita hamstrausvimmasi täyttäisi. Niin se pysyisi edes jotakuinkin hallinnassa.
että kysytkin tuollaista. Jokainen tekee harrastuksenaan mitä tahtoo. Minäkin keräilen kaikenlaista. Itseasiassa se on suuri intohimoni. Huom..suuri, ei suurin. Ja mitä kerää, ei se sen lapsellisemmaksi sua tee. Minäkin pidän nukeista ja olen joskus ajatellut et niitäkin vois keräillä, mut kun ei ole tilaa kaikkeen keräilyyn ja niin, no rahaakaan ei ole liikaa. Nauti vaan harrastuksestasi edelleen ja oikeanlainen mies ymmärtää sen.
jos aikuinen nainen ostelee barbeja ?!?
hän kerää niitä, ei leiki niillä.
Pelkkä keräily ei mielestäni tee kenestäkään lapsenmielistä. Keräilyä ohjaa usein joku tavoite (täydellisen kokoelman kokoaminen, taloudellinen sijoitus jne) ja siinä mielessä se on samanlaista tavoitehakuista ja suorituskeskeistä toimintaa kuin mikä tahansa muukin aikuistelu. Lapsenmielinen ei ole ihminen, joka kerää Barbeja lasivitriineihin tai arkistokaappeihin, vaan ihminen, joka nimeää ne ja rakentaa niille nukketalon.
lupaa muilta siihen, mitä saa harrastaa ja mitä ei ? Sellainen ihminen, joka niin tekee, kyselee lupia tekemisiinsä, yrittää kovasti miellyttää muita ja hakee toisten hyväksyntää. Siitä taas seuraa stressi ja paha mieli, kun aina joku tulee ja sanoo että: "oot outo,kun keräät noita nukkeja" tms. ja kun ihmiselle sanotaan noin tarpeeksi monta kertaa, että oot idiootti, kun harrastat sitä tai tota, hän masentuu, kun ei kykene olla mieliksi kaikille.
Sellaiset ihmiset, jotka on onnistuneet säilyttää tässä kovien arvojen nyky-yhteiskunnassa leikkimielisyyden, säästyvät vakavalta masennukselta, unettomuudelta, stressiltä, loppuunpalamiselta yms. lieveilmiöiltä, mitkä saattaa olla seurausta siitä, että ihminen ei uskalla elää omaa elämäänsä, vaan koittaa olla vain muille mieliksi.
Miten se keräily tekee jostakusta lapsellisen? Eikös varmaan suurin osa aikuisista keräile jotakin (astiastoa, posliinimerkkejä tms.)? Minusta lapsekkuus vaatii hieman jotain muuta, kuin pelkän keräilyharrastuksen.
Mutta jos suhtautumisesta keräilyyn puhutaan, se on mielestäni karmeata! Itse en halua mitään ylimääräistä nurkkiini lojumaan, enkä halua että toinenkaan niitä haalii :)
ihan hyvä notta on niitäkin jotka pystyy säilyttämähän lapsellisuures.Ps.Voinko ostaa sen RC-polttiksen?
mielenkiintoinen. :) Varsinkin, jos se näkyy muussakin suhtautumisessa maailmaan, siis jonkinlaisena idealismina.
Miehistä on sanottu maailman sivu (yleensä vähän holhoavaan sävyyn), että pojat ovat poikia. Mutta eikö tietynlainen poikamaisuus ole vain hyvä asia? Kun ihminen kadottaa lapsekkuutensa, kyvyn innostua ja leikkiä, hän kadottaa jotakin hyvin arvokasta itsestään.
Miksi aikuinen ei voisi leikkiä barbeilla? Itse esimerkiksi (36 vuotiaana) pelaan edelleen tietokonepelejä ja luen Aku Ankkaa. Niitäkin harrastuksia pidetään lapsellisina, vaikka pelaajien ja Akkarin lukijoiden keski-ikä taitaa olla yli 30 vuotta. Japanissa taas Muumi- ja Hello Kitty-roinaa ostavat enimmäkseen 30-40 vuotiaat naiset. Lapsellistako? Ehkä, mutta pelkästään hyvässä mielessä!
Jotkut sanovat, että kuinka isä tai äiti voi toimia aikuisen mallina lapsille, jos hän käyttäytyy itsekin kuin lapsi. Voisin esittää vastakysymyksen, että kuinka aikuinen voi tajuta lapsen ajatusmaailmaa, jos hän on kadottanut lapsen itsessään?
Kommentti ei nyt varsinaisesti liity ap.:n kysymykseen, mutta haluisin antaa tässä vinkin kaikille leikeistä/leikkimisestä kiinnostuneille.
Meillä on tuttavapiirin kanssa tapana järjestää säännöllisesti "leikkipäivä", eli kokoonnumme puistoon ja harrastamme erilaisia lasten leikkejä. Esim. polttopallo, konkkanen ym. Piristää arkea paljon ja samalla saa hyötyliikuntaa :)