Tässä kun näitä keskusteluja olen lueskellut, niin huomaa, että useimmat teistä puhuvat tosi isoista palkoista ja eduista.
Olemme suomalainen perhe Etelä-Espanjassa. Olemme työssäkäyvä "tavisperhe". Maksamme au pairille lainmukaisen palkan ja jotain etuja päälle. Emme teetätä isoja hommia, mutta tietysti palkkakin on pieni. Asuntomme on pieni, tytölle oma huone, mutta muut tilat yhteiset, niinkuin myös yhteinen tietokone, telkkari, etc.
Meillä on ollut kolme au pairia ja tytöt ovat olleet suht tyytyväisiä, mutta tällä palstalla saa käsityksen, että pitää olla hurja palkka, uima-allas, oma tietokone, ...
Onko teidän mielestänne perheen oltava varakas? Onko au pairin uhrattava omia säästöjään vuoden aikana?
Olemme suomalainen perhe Etelä-Espanjassa. Olemme työssäkäyvä "tavisperhe". Maksamme au pairille lainmukaisen palkan ja jotain etuja päälle. Emme teetätä isoja hommia, mutta tietysti palkkakin on pieni. Asuntomme on pieni, tytölle oma huone, mutta muut tilat yhteiset, niinkuin myös yhteinen tietokone, telkkari, etc.
Meillä on ollut kolme au pairia ja tytöt ovat olleet suht tyytyväisiä, mutta tällä palstalla saa käsityksen, että pitää olla hurja palkka, uima-allas, oma tietokone, ...
Onko teidän mielestänne perheen oltava varakas? Onko au pairin uhrattava omia säästöjään vuoden aikana?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestani perheen ei tarvitse olla erikoisen varakas, mutta rahaa pitaa saada sen verran etta tulee toimeen, eika joudu jostain saastoistaan repimaan rahoja.
Jos aattelee, että olis itse 18-20 v ja lähdössä auppariksi, niin toki noilla uima-altailla sun muilla luksuseduilla on iso merkitys, irtiotto omasta arjesta, kiva kertoa kavereille ja varmaan ainoa mahis vuosiin (jos opiskelemaan aikoo) todella olla kursailematta, jos voi matkustella ja ostella kaupasta mitä mieli tekee, opiskelijaelämä kun koittaa niin tarttee sit taas kiristää nälkävyötä.
Että jos auppariksi lähtevä voi valita, toki sitä valitsee rikkaan perheen. Tosin oon kuullut jatkuvasti meidän omilta auppareilta (joilla sattuu olemaan minimitaskuraha, vaikkakin hyvät edut ja jotka todella *viihtyvät* meillä) että joillain heidän tapaamillaan auppareilla, joilla on tuplasti taskurahaa niin voikin sit vastaavasti olla vaikeuksia perheessä, perhe "joustavasti" lisäilee työtunteja oman mielen mukaan eikä sellaisessa tapauksessa auppari paljon ehdi rahoistaan nauttimaan vuoden aikana. Yksi lähti kotiin huippupalkkaisesta perheestä kuukauden jälkeen, kun ei enää kyennyt nukkumaan stressiltä. Että puolia on niin monia, moni kakku päältä kaunis, sanoisin, kukin varmasti etsii omaan tilanteeseensa parhaan perheen (ja perhe omaan tilanteeseensa parhaan aupparin) mutta huippurikkaissa perheissä saatetaan (ei silti voi yleistää tietenkään) kohdella aupparia enemmän kuin palvelijaa, kun taas tavisperheissä ollaan enemmän tasavertaisella kannalla.
Mutta tietäähän sen toki itsekin, että jos "samasta" työstä luvataan 50 tai 100 euroa niin kumman sitä ottaisi. Muut asiat sitten voivat vaakaa kallistaa minne vain.
Kiitos viestistasi!!
Oli nimittain erittain hyvin todettu ja voin vahvistaa asian 100%:sti. Itse palaan maailmalta, koska ensin menin rikkaaseen perheeseen, jossa annettiin niin hieno kuva kaikesta. Tosiaasia oli, etta minut laitettiin perheen alapuolelle ja tein paivittain jopa 14-15 tyotuntia aina perheen isan kalsareiden pyykinpesusta ja viikkaamisesta lahtien. Palkka tuli usein myohassa, mina maksoin ruokaostokset omistani (sain ne takas usein vasta paivien kuluttua, kun pyysin) ja sitarataa. Kuulin kerran, miten perhene aiti sanoi pojille, etta mina olen ilkea ja minua voi kohdella miten vaan. Pojat olivat jo muutenkin erittain, siis erittain hemmoteltuja. 10-vuotias ei kyennyt edes vesilasia hakemaan. Poikia minulla oli yhteensa nelja hoidettavana. Stressi oli perheessa suuri ja pikkuhiljaa minulle siirtyi perheen organisaatiot yms. Siis aivan jarkyttavan torkeaa! Ja pikkurahasta ei ollut nailla pulaa!! Lahdin sitten pois perheesta, josta seurasi alussa huuto ja erittain epaystavallinen asenne. Luultavasti he luulivat olevansa muita ylempana, kun on enemmman rahaa ? muistan edelleen miten perheen aiti kaveli nenapystyssa, kun olin hanen lahellaan.
Eli meita on joka lahtoon. Ensin luulin, etta rikas perhe voisi olla kiva kokemus, kun saa oman auton kayttoon yms., mutta asialla voi olla hirvean iso kaantopuoli!!! pitaa vaan tunnustella tarkkaan.....
Eli alkuperaiselle voisin sanoa, etta perheen varakkuudella ei ole minulle enaa kaytannossa suurtakaan valia. Paaasia etta ei olla niin koyhia, etta kostautuu palkan maksussa tms. Kylla maalaisjarjella selviaa. Ja onhan se totta, etta kukaan ei lahde auppariksi pelkastaa lapsia hoitamaan. Jokaisessa maassa on lapsia yllin kyllin, eli jos vaan lapsia haluaa hoitaa, niin niita loytyy jo naapurista. Auppariksi lahdetaan kokemaan toista maata ja saamaan uusia kokemuksia ja irti normaalista arjesta. Eli jos auppari hoitaa tyonsa hyvin etc, minusta olisi hienoa etta hanelle tarjotaan suht hyva palkka, jolla myos saada noita uusia kokemuksia.
Hyvaa paivanjatkoa kaikille!
nainhan se on etta jos aupairilla on valittavana useita perheita ja 'samasta tyosta' maksetaan toisessa perheessa huomattavasti enemman niin tokihan se houkuttaa. onhan siina muitakin asioita joita pohtia (maa/kapunki, lasten iat, kotitoiden maara jne) mutta jos puitteet ovat miellyttavat ja todellakin ns. samasta tyosta maksetaan huomatavasti enemman niin tietysti nuorena lahtee mielellaan tekemaan tyota paremmalla palkalla kun on jo kokenut opiskelijaelamaa tai tietaa etta kotona odottaa tiukasti budjetoitu opiskelijaelama.
Mielestäni perheen ei tarvitse olla mitenkään rikas.Olin Irlannissa au pairina ihan tuiki tavallisessa perheessä,jossa minulla oli oma pieni makuuhuone.Kylppärin jaoin lasten kanssa,eikä ollut omaa tv:tä tai stereoita.Saati sitten tietokonetta:) Viihdyin vallan mainiosti!Ei rajhalla saa onnea tai erilaisella krääsällä ympärillään.Mielestäni se merkkaa paljon paljon enemmän,onko perhe mukava ja kohtelevatko he au pairiaan hyvin!Sain 75 euroa viikossa taskurahaa,mikä oli mielestäni varsin riittävä summa,ei au apiriksi mennä rahaa takomaan!Kunhyan pärjää ja saa ostettua kupposen kahvia,siiderin pubissa sillointällöin.Käytin myös vähän omia säästöjäni matkaillessani mm. Lontoossa ja ympäri Irlantia.Ihmiset vain tuntuvat vaativan hyvin paljon tänäpäivänä:) Mihinkään ei olla enää tyytyväisiä,kun on eletty yltäkylläisyyden keskellä.
...ja asumme Lontoon lähistöllä. Meillä on ollut yhteendä 3 au pairia äidin apuna silloin tällöin. Päätös ottaa au pair on monen asian summa ja meille on tärkeintä se, että lapset ymmärtävät au pairia (lapset eivät puhu vielä englantia niin hyvin).
Tarve olisi lähinnä osapäivätyöhön, mutta emme ole sitä onnistuneet tänne järjestämään. Helpoin ratkaisu on siis au pair suomesta. Maksamme minimin, mutta siksi että äiti on kotona ja au pair toimii vain äidin apuna. Hyvin harvoin au pair on yksin lasten kanssa tuntia pidempään.
Yksi auppareistamme kyllä luuli tulleensa 'rikkaaseen' perheeseen ja oletti että ostamme hänelle vaatteet ja tavarat noin vain. Tytöllä meni hieman vaihto-oppilasajatus ja au pair sekaisin.
ite oon lähössä au pairiksi ja ajattelen että tärkeintä on että viihtyy ja saa siitä hyvän kokemuksn.
se nain on. normaalisti kuitenkin perheen pitaa olla hyvin toimeentuleva silla jos perheenaiti nipistaa aupairille kuuluvaa taskurahaa vaikkapa perheen ruokamenoista tai muista niin kostautuu se pian koko perheen elamaan ja lopputuloksena saattaa olla kaikkea muuta kuin mukava kokemus (seka aupairille etta perheelle). okyrikas perheen ei kuitenkaan mielestani tarvitse olla - talloin 'normaali' aupair 'normaalista suomalaisesta perheesta' saattaa tuntea itsensa orjaksi/palvelijaksi silla rikkailla on monesti hiukan erilaiset odotukset...
itsellani on kokemusta okyrikkaan perheen 'orjana' olemisesta... ja se vuosi oli kaikkea muuta kuin mukava kokemus (vaikka palkka olikin mukava)!
Olen ollut kolmessa eri perheessæ au pairina, useana eri kevæænæ ja kesænæ. En ole koskaan valinnut perhettæ sillæ perusteella, paljonko taskurahaa maksetaan tai millaiset ovat muut edut.
Taskurahaa olen saanut yleensæ noin 80-100 euroa viikossa perusmææræstæ tyøtunteja (Euroopassa 30 h/ vko). Yhdessæ perheessæ sain taskurahaa væhemmæn, koska tyøtuntejakin oli væhemmæn. Rahalla ei ole sinænsæ merkitystæ, mutta kyllæhæn sen tulee olla jonkinlaisessa suhteessa tyøn mæærææn ja vaativuuteen ja kattaa perusmenot, joita perhe ei maksa.
Minulla on aina ollut oma pienehkø huone, mutta ei koskaan omaa telkkaria, stereoita tai tietokonetta. Olen jakanut ne perheiden kanssa. Kylpyhuoneet olen jakanut lasten kanssa. Yhden perheen kanssa, jossa tyøskentelin kesælomani, asuimme koko kesæn heidæn pienehkøllæ møkillææn. Minulla oli oma huone, jonne ei mahtunut muuta kuin sænky ja vaatekaappi. Kylpyhuoneen jaoin koko perheen kanssa. Koko kesæ møkillæ oli silti mielestæni todella mukavaa aikaa.
Auto on ollut kæytøssæni, ja olen saanut ajaa sillæ omat kielikoulumatkani ja treenimatkani ilmaiseksi perheiden maksaessa bensat. Yhdessæ perheistæ minulla on ollut "oma" auto, mutta olen silti aina pyytænyt lupaa auton kæyttøøn. Perheet ovat maksaneet osan kielikoulusta, ja osan treenikuluistani, esimerkiksi maksamalla kuntoklubin jæsenyyden.
Olen valinnut perheet sen mukaan, millaisia he ovat olleet. Minulle on tærkeææ, ettæ tulen perheen kanssa hyvin toimeen ja meillæ on jossain mæærin samankaltaiset intressit. Harrastan urheilua, ja olen aina ollut au pairina urheilullisessa perheessæ. Myøs perheille on ollut tærkeææ, ettæ minulla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet kuin heillækin, ja ettæ urheilen lasten kanssa ja ohjaan heitæ heidæn lajeissaan sekæ kuljetan heitæ mielellæni harjoituksiin ja olen mukana seuraamassa kilpailuja ja otteluita. Olen myøs urheillut perheen vanhempien kanssa. Yhteiset harrastukset ovat yhdistæneet perheitæ ja minua paljon.
Pidæn pienistæ paikoista, ja kaikki perheeni ovat asuneet pienissæ kylissæ tai maaseudulla. Perheitæ valitessani olen kiinnittænyt huomiota myøs moniin muihin asioihin, kuten esimerkiksi lasten mæærææn, heidæn ikiinsæ, tøihin jotka perhe haluaa minun tekevæn jne. Mielestæni se, ettæ perhettæ tai au pairia valitessa jaksaa tehdæ hieman tyøtæ ja tutustua toiseen osapuoleen kunnolla, maksaa kyllæ itsensæ takaisin myøhemmin. Itse en esimerkiksi ole mitenkææn erikoisen hyvæ kokki, ja olen kertonut asiasta ja kysynyt jokaiselta perheeltæ etukæteen, millaisia ruokia he olettavat minun valmistavan. Næin ei tule myøhemmin ikæviæ yllætyksiæ tai turhaa stressiæ.
Olen viihtynyt hyvin kaikissa perheissæ. Yhden perheen luona olen viettænyt jo kolme kevættæ ja kesææ, ja he ovat minulle kuin oma perhe. Pidæn elinikæisten ystævyyssuhteiden syntymistæ au pair kokemuksistani parhaimpana.