Nyt on surullinen olo. Takana kaunis suhde afrikkalaisen mieheni kanssa ja paljon hyviakin muistoja. Lopulta kuitenkin paatin, etta ei voida enaa jatkaa kun han ei voi luottaa minuun. Eika se pelkka luottaminen vaan se, miten han sen ilmaisee. Kun han on epailevainen han heti on myos vihainen eika kysele neutraalimmin taustoja. Olen tullut aikojen saatossa siihen tulokseen, etta suhde ilman luottamusta ei todellakaan toimi. Omasta mielestani taydellinen tila suhteessa olisi, etta ollaan yhdessa koska niin olemme valinneet ja jos oikeasti joku toinen kiinnostaisi niin sitten ei oltaisi edes yhdessa. Toki itsekin olen joskus mustasukkainen mutta tallaiseen tapaan olen yrittanyt pyrkia. Koskaan en ole siippaani pettanyt enka oikeille epailyille koskaan antanut aihettakaan. Ja lopulta han kylla sen aina on tajunnut mutta mina en jaksa enaa todistella ja kohdata hanen suuttumistaan pienista asioista. Nyt on ns. tullut seina vastaan. Viimeinen 'kohtaus' tuli, kun olin toissa myohaan. Han tuli tyopaikalle katsomaan, missa olen ja kun ei loytanyt niin suuttui. Itse olin konttorissa tekemassa haastattelua ja muut tyokaverini, jotka tiesivat missa olin, olivat lahteneet jo pois. Olemme tasta usein keskustelleet, paallikkotasolla paivat joskus venyvat, mutta tuloksetta.
Olemme edelleen kylla ystavia ja han kovasti haluasi palata yhteen. Hanen mielestaan olemme yhdessa viela vaikka ei ruumiillisesti niin henkisesti. Ei minulla kuva afrikkalaisista kylla muuten muuttunut, edelleen he ovat sympaattisia ihmisia yleisesti. Mieheni kylla kasvoi ja kehittyi paljon suhteemme aikana niinkuin mina myos ja kylla meille niin syva yhteys muodostuikin, etta ei varmasti koskaan toisiamme unohdeta. Eika tietysti ole tarkoituskaan. On vaan niin surullinenkin olo... vaikka ymmarran syyni taysin.
Olisiko kellaa jaettavaa aiheesta? Jospa tasta keskustelusta voisi tullakin jotain kun on nyt sheriffi valvomassa...
Olemme edelleen kylla ystavia ja han kovasti haluasi palata yhteen. Hanen mielestaan olemme yhdessa viela vaikka ei ruumiillisesti niin henkisesti. Ei minulla kuva afrikkalaisista kylla muuten muuttunut, edelleen he ovat sympaattisia ihmisia yleisesti. Mieheni kylla kasvoi ja kehittyi paljon suhteemme aikana niinkuin mina myos ja kylla meille niin syva yhteys muodostuikin, etta ei varmasti koskaan toisiamme unohdeta. Eika tietysti ole tarkoituskaan. On vaan niin surullinenkin olo... vaikka ymmarran syyni taysin.
Olisiko kellaa jaettavaa aiheesta? Jospa tasta keskustelusta voisi tullakin jotain kun on nyt sheriffi valvomassa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä ei nyt oikein usko sinua!
Harmittaa kun heti ensimmaiseksi saa tuollaisen vastauksen. Haluaisin todellakin jakaa ajatuksia ihmisten kanssa, joilla on ajatuksia tallaisista asioista omista kokemuksista.
Seurustelin muutama vuosi sitten kaksivuotta Intialaisen kanssa.
Hän sai mielettömiä mustasukkaisuus kohtauksia aivan yht äkkiä.
Esim. ollessamme salilla katselin muka muita miehiä?!?!?!? Minusta kun oma kumppanini oli silloin se maailman ihanimman näköinen ja hauskin mies!! Mutta näin jälkikäteen olen ymmärtänyt että nämä kaikki hänen kiukuttelunsa johtuivat hänen omasta huonosta itseluottamuksesta ja minun vahvasta persoonasta ja itseluottamuksesta.
Kiitos viestistasi. Tuo itseluottamuksen puute on tassakin kylla varmasti taustalla. Samoin oli minulla, han oli todella komea ettei sen takia kylla tarvinnut muihin vilkuilla ja luonteelta myos ihana. Hanen jalkeen ei kiinnostanutkaan kukaan muu. Ja naiset ovat koko suhteen ajan yrittaneet pyoria hanen ymparillaan, mm. kun olemme yhdessa kayneet rantapaikoissa (beach resort) ja han on mennyt suihkuun niin matkalla joku nainen oli yrittanyt antaa puhelinnumeroaan. Elikka naisten saralla pitaisi ainakin riittaa itseluottamusta mutta silti tilanteissa kay ilmi, ettei hanella se vahva ole. Olisi vaan uskonut minua, niin olisi kaikki hyvin...
Minulla ei ole kuitenkaan bangladeshilaisen mieheni kanssa juuri mitään mustasukkaisuus ongelmia (ehkä itse saatan joskus kysellä, että minne hän menee ja kenelle soitti ja kyllä häkin nämä utelee).
Olen kyllä kuullut, että eräällä intia-venäjä parilla oli noita mustasukkaisuus ongelmia ja sitten suhde loppui siihen (mies oli raivoisan mustasukkainen naisestaan mutta ainakin mieheni kertoman mukaan se ko. mies on itse oikea naisten naurattaja).
Varmasti kyseessä on heikko itsetunto ja tietynlainen luottamuksenpuute. Toisaalta jos mieheni ei jotain tiedä niin hänellä on kyllä keinonsa saada se selville, hoh hoijaa, tässä olin kenialaisen ystävättäreni kanssa shoppailemassa ja kävimme karkkikaupassa. Bangladeshilaiset tai muut miehen tutut sitten kielittivät miehelleni tämän mitättömän asian: "vaimosi nähtiin mustan tytön kanssa torilla, kävivät karkki kaupassa, eivät moikanneet meitä" buahaa.
Itsestäni asia tuntui häiritsevältä toisten asioihin puuttumiselta. No jaa, tuskin mies on palkannut ketään minua vahtimaan. Miehen mukaan bangladeshilaiset nyt vain ovat sellaisia ja kuulema, jos hän olisi jonkun tytön kanssa kaupungilla, niin ne samat kaivaisivat minun numeroni soittaakseen minulle asiasta. (Vissiin joo, toodella uskottavaa;D)
(Toisaalta mies ei tiedä erästä juttua, joka sattui hänen ollessaan matkoilla, se näytti tosin pahemmalta kuin olikaan, mikäli ulkopuolinen olisi sen nähnyt;D).
Mutta muuten ei ole mustasukkaisuus ongelmia. Taidan minäkin alkaa urkkimaan näiden kielikellojen menemisiä ja heidän liikkeiden laittomia työntekijöitä (mikäli heitä on ja mikäli näillä kavereilla on joku liike, taitavat olla toimettomia maleksijoita kun on aikaa vahtia toisten vaimoja, hemmetti). Loppuu se minun kyttääminen.
Meillä käytännössä eräänlaisia mustasukkaisuuskohtauksia on ilmennyt lähinnä baareissa: jos olen ulkona hänen ja (miespuolisten) kavereittensa kanssa, ja joku mies tulee vaihtamaan kanssani pari sanaa, äijät ovat heti haukkana ympärillä kyselemässä, että kukas se sinä sitten olet ja että häiritseekö tämä äijä... Yleensähän Ranskassa kukaan mies ei edes tule puhumaan, jos seurueessa on muitakin miehiä. Jokusen kerran poikakaverilta on tosin vartavasten tultu kyselemään, että oletko tämän naisen kanssa vai saako hänelle puhua... o_O
Hänen mukaansa se on ihan normaalia, että näin "kunnioitetaan" muita ihmisiä. Minusta taas kyse on machokulttuurin ilmentymästä, kun miehet päättävät muka keskenään kenen kanssa naiset keskustelevat. Olen yrittänyt selittää, että Suomessa nainen saa yleensä ihan itse valita kenelle puhuu, eikä se keskustelu kai mikään mustasukkaisuuden aihe vielä ole..?
Kerran törmäsimme eksääni (baarissa) ja hyvä ettei yleensä niin rauhallinen nyksäni ollut tämän kurkussa kiinni. Asiasta sitten keskusteltiin juurtajaksain. Selitin, etten aio suvaita minkäänlaista aiheetonta (Gallian) kukkoilua, machoelkeet eivät tee minun minkäänlaista vaikutusta, vaan lähinnä kuvottavat. Miekkonen kyllä ymmärsi lopulta, mutta selitti, että ranskalaiset tytöt suorastaan edellyttävät tuollaista käytöstä, muuten alkavat epäillä, että välittääkö se oma miekkonen ollenkaan.
Niin, ja mitä olen sivusta seurannut, niin ranskalainen nainen se vasta mustasukkainen onkin...:)
"Miekkonen kyllä ymmärsi lopulta, mutta selitti, että ranskalaiset tytöt suorastaan edellyttävät tuollaista käytöstä, muuten alkavat epäillä, että välittääkö se oma miekkonen ollenkaan."
Jonkinlainen kulttuurivaatimus;D
Täytyy kuitenkin vielä lisätä, että näitä kielimistapauksia on ollut vain pari mutta ehkä se, miksi otin aiheen nyt puheeksi johtuu siitä, että tämä viimekertainen (vaimosi oli torilla mustan tytön kanssa...) oli juuri eilen ja mies vain virnisteli, että kyllä hän tietää kaiken (No, sittenpä kysyin, että minkä takia meidän Wintoosa kaatuilee, ja herjaa sisäänkirjauduttaessa? ... Menipä hiljaiseksi kun ei tiennytkään kaikkea;D).
Yleensä kaikki ranskupilailut käsittelevät juuri ranskalaisten naisten ja miesten mustasukkaisuutta
ja uskottomuutta (kolme ranskalaista = mustasukkaisuusdraama, kolme suomalaista = miesten saunailta, kolme turkkilaista = pizzeria jne.);D Voihan niissä jotain perääkin olla.
joensuussa oli kuka tahansa ulkomaalainen kyseessä muslimi tai ei ja mistä tahansa täällä maalla kytätään ja juorutaan oikein urakalla.
Minun olla oma kokemus ja mina ei usko sinua!
Miten te muut jotka olette viela suhteessa, onko teilla ollut samantapaisia ongelmia? Ja oletteko onnistuneet ratkomaan naita ongelmia jollakin tavalla?
kamalia mustiskohtauksia ja suhde loppuu kyllä jne. olen tullut siihen tulokseen että kuten koraanissa sanotaan, vältä naistasi sängyssä jos epäilet häntä, taitaa päteä vaikka ateistiksi itsensä laskee.
Olen ilmoittanut että tuollainen järjetön mustasukkaisuus vaan karkottaa mut ja hän onkin vähentänyt kohtauksiaan. Saapa nähdä...koville ottaa välistä ja epäilykset hänen uskollisuudestaan herää, mutta vielä yritetään =D
Miehessäsi on varmaan paljon hyviäkin asioita. Näytät sille että sinuun voi luottaa (Suomalaiset naiset ovat luottamuksen arvoisia jos kykenevät luottamaan)ja käsket sen lopettaa lapselliset leikit niin johan saat kunnon miehen. Minä annoin yhden intialaisen pompottaa eikä siinä mennyt kun järki minulta kun yritin kaikkeni tehdä että mies luottais (vaikka poikahan hän vielä silloin oli ja oikein luuli olevansa kukkopoika tunkiolla). Mies vieläkin vonkuu minua takaisin mutta ei onnistu.Minulla on parempi. Menetti kuulemma elämänsä naisen.
"Mies vieläkin vonkuu minua takaisin mutta ei onnistu.Minulla on parempi."
Minkä maalainen nyt on kierroksessa?
Sivistynyt aviomieheni yhdestä niistä "sandlandista".Vähän enempi maailmaa nähnyt kun tuo itsekeskeinen intialainen joka vieläkin asuu kotona vanhempiensa kanssa...jotenkin vaan jäänyt ilman vaimoa kun nykyään Englannissakaan ei vaimot halua muuttaa miehen kotiin saatika mennä naimisiin sellaisen kanssa joka sitä vaatii.