Mua jotenkin tympii anoppi ihan täysillä. odotetaan esikoista, joka syntyy tässä kuukauden sisällä. ensimmäinen lapsenlapsi kummankin suvun puolelle.
Hassua minusta on, että anoppia ei ole paljoa tämä uusi sukuun tuleva vauva kiinnostanut, hän ei ole raskaudestani kiinnostunut mitenkään, tuntemattomatkin ihmiset ovat enemmän jutelleet aiheesta. ei myöskään miehelleni eli pojalleen ole aiheesta juuta eikä jaata oikein sanonut. Tuntuu niin kuin hänen mielestään en olisi edes raskaana. voihan se olla parempi näinkin ettei hän hössötä ympärillä, mutta tuntuu kummalta kun ei mitään kiinnostusta aiheeseen ole ollut, eikä me olla edes enää mitään teinejä (30v.), ettei raskaus nyt minään yllätyksenä ole tullut. Omat vanhempani ja sukulaiseni ja appiukkokin odottavat innokkaasti uuden vauvan syntymää, ja on ollut mukavaa, miten moni iloitsee tästä asiasta! mutta anoppi on vaan jotenkin niin kuin koko asiaa ei olisi olemassakaan... miten muilla?
Hassua minusta on, että anoppia ei ole paljoa tämä uusi sukuun tuleva vauva kiinnostanut, hän ei ole raskaudestani kiinnostunut mitenkään, tuntemattomatkin ihmiset ovat enemmän jutelleet aiheesta. ei myöskään miehelleni eli pojalleen ole aiheesta juuta eikä jaata oikein sanonut. Tuntuu niin kuin hänen mielestään en olisi edes raskaana. voihan se olla parempi näinkin ettei hän hössötä ympärillä, mutta tuntuu kummalta kun ei mitään kiinnostusta aiheeseen ole ollut, eikä me olla edes enää mitään teinejä (30v.), ettei raskaus nyt minään yllätyksenä ole tullut. Omat vanhempani ja sukulaiseni ja appiukkokin odottavat innokkaasti uuden vauvan syntymää, ja on ollut mukavaa, miten moni iloitsee tästä asiasta! mutta anoppi on vaan jotenkin niin kuin koko asiaa ei olisi olemassakaan... miten muilla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja tullut siihen tulokseen että nuorelle perheelle pitää antaa rauha.
käyttää nettiä, eikä niillä ole konettakaan. niinpä, voihan se olla niinkin että ajattelee antaa meidän olla "rauhassa".
vuorovaikutus riippuu aina molemmista, ei yksin toisesta osapuolesta...
aina kaikki näkemykset kohtaa, mutta sanotaanko että siedämme toisiamme ihan hyvin, eikä meillä koskaan ole ollut riitaa tms. ihmetyttää vaan tuo viileä asennoituminen, mutta ehkä hän on vaan sen tyyppinen ihminen ettei ala hössöttää ekasta lapsenlapsesta sen kummemmin.
..kovastikin mielissään ja onnessaan.Toiset eivät vaan intoile asioita samalla tavalla.
Ja eikö ole hyvä, että hän ottaa asian rauhallisesti, luultavasti hän ottaa myös vauvan luontevasti omalla tyylillään "vastaan".
Mun käskettiin olematta intoilematta kun miniä alkoi odottaa ensimmäistä, mutta sisäisesti juhlin joka päivä, edelleen.
Olen vaan oppinut olemaan iisisti, mikä on hyvä.
Minä kun intoilen vähän liikaakin asioista.
No, lapsenlasten kanssa tulee intoiltua, mutta se mulle on suotu, saan leikkiä heidän kanssaan juuri niin paljon kuin lapset haluavat.
Odota nyt vaan rauhassa, anoppisi on vissiin rauhallisempi tyyppi kuin esim. minä.
Se on paljon parempi kuin hössöttävä mummi joka sekoaa joka asiaan.
Lue vaikka näitä kirjoituksia, niin huomaat ehkä olevasi onnekas.
Onnea viimeisille viikoille ja tuleville vanhemmille ja isovanhemmille :D
anoppisi on onnessaan tulevasta lapsesta mutta ei uskalla näyttää tunteitaan koska onhan olemassa sellainen totuus, että jos hän hössöttäisi, sinä löisit luukut kiinni etkä päästäisi häntä edes katsomaan lasta kun se syntyy ja muutoinkin olisit varmasti hänen silmillään jokaisesta sanasta ja myötäelämisen ilmeestä.
Viisas on tuo anoppisi ja kykenee ihailtavasti hillitsemään mielialansa.
Jospa palkitsisit hänet ystävällisyydellä ja jättäisit valittamatta.
Jos olet lukenut näitä sivuja enemmänkin, huomaat että olet onnekas.
Anoppi on vihatuin ihminen miniän elämässä ja varsinkin jos anoppi on vielä mummu !!
olipa oletuksia!
täytyy kyllä sanoa että on vaikea kuvitella tilannetta etten päästäisi häntä edes katsomaan lapsenlastaan. jotkut varmaan tekevät niin? ja että olisin "hänen silmillään jokaisesta sanasta ja myötäelämisen ilmeestä. Jospa palkitsisit hänet ystävällisyydellä ja jättäisit valittamatta."
Enpä ole ollut hänelle epäystävällinenkään, vaan ihmettelin, ettei hän ole tavallaan huomannut koko asiaa...minusta on onni, että tulevalla vauvalla on molemmat mummot sitten vielä olemassa, niin olisihan se kiva nähdä, että lapsen tulo on odotettu. mutta eivät kai kaikki näytä tunteitaan sitten. nyt minusta tuntuu että anoppini siis sulkee silmänsä koko vauva-asialta.
lähipiirissä kaksostytöt alle vuoden. Keskenmeno ja sikönkuolema 5kk ja 4kk.
Taikauskosta ehkä, MUTTA liika etukäteen meuhkaaminen entä jos asiat ei mene hyvin.
Raskaus ei ole sairaus, eikä vauva vatsassa tarvitse ulkopuolisten huomiota.
Tuntuu minäkeskeiset puolisot saavat aina liian vähän, kaikkea maan ja taivaan välistä.
Koetko odotuksesi joksikin pokaaliksi jota pitäisi ihailla ja ihanoida.
Keskeneräistä työtä on turhaa arvostella tai kiitellä.
"Koetko odotuksesi joksikin pokaaliksi jota pitäisi ihailla ja ihanoida."
Meilläkin on kuolema vieraillut. Ennen tätä raskautta keskenmenon kokeneena _en_ tunne odotustani pokaaliksi jota pitäisi ihailla ja "ihanoida". Joillakin voi varmaan sellaisia ajatuksia ollakin, tiedä sitten. Ei asiat aina mene tosiaan hyvin. En myöskään odota mitään kiitosta "keskeneräisestä" työstä, ihme ilmaus muutenkin tuo. Itse en koe että tässä olisi kukaan lähipiirissäkään meuhkannut yhtään sen kummemmin, miten nyt tavallisesti raskausuutiseen ja perheenjäsenen raskauteen suhtaudutaan. Ei se ole mielestäni minäkeskeistä, jos mieheni äiti ei ole kiinnostunut tulevasta vauvasta, eihän hänen pakko ole tietenkään. Se vaan ihmetyttää edelleen :)
mutta jos puhuisit kissasta, olisin viivana kontillani lepertelemässä :)
Miksi kaikkien ihmisten tulisi olla kiinnostuneita pikkulapsista? Koska päästään oikein kunnollisesti eroon mummo-stereotypiasta? Ei tipu tältä ainakaan mummolta käsintehtyjä villasukkia eikä kotona leivottuapullaa, ei.
pullia ja sukkia vaadikaan tekemään. saa niitä tehdä jos haluaa.
olis vaihtoehtona sellanen että anoppi olis mustasukkainen... silleen, että se näkee "menettäneensä" poikansa lopullisesti sulle tämän vauvan myötä? vai onko susta aina tuntunut sille että se susta tykkäis ja olis onnellinen että olet suvussa. ja hyväksynyt sut täysin pojalleen, ja sen ettei ole poikansa elämässä "ykkösnainen". monet äidit ovat mustasukkaisia pojistaan, ei samallailla kun tyttö pojasta-seksuaalisesti. vaan että tuntee että miniä on kilpailija, joka ei ainakaan saa tehdä parempaa ruokaa kun äiti,tai virkata ainakaan yhtä monimutkaisia kuvioita, ym..
mulla oli tällänen anoppi aikoinaan, alussa yritti kaikinkeinoin estää meitä tapailemasta, keksi pojalle yhtäkkiä kaikennäköisiä hommia mökillä, mihin mun "ei kannata tulla mukaan" ja pitää kuskata kauppaan, vaikka oli omakin auto ym, vaikka se ei edes mua tuntenut, eikä tiennyt musta kun nimen, ja miltä näytän. mutta olin ensimmäinen vakavamman oloinen tyttöystävä pojalle, ja se oli kova paikka . ei edes suostunu mun nimeä muistamaan oikein. tyyliin nora-->moona tai carina-->marita eli vähä sinneppäin mut ei kumminkaan. ja aina ku jäätiin kahdestaan hetkeks ni " miten sä jaksat sitte olla ku jaakko menee armeijjaan, eiks kannattais jo sitäki ajatella, ettei tartte kovin vakavaks päästää tätä teidän juttua, et sä varmaa jaksa odottaa, se on tosi rankkaa. ja sähä oot vuoden jaakkoo vanhempiki, eks sä jo meinaa kohta lapsia tehdä, ei meidän jaakko ainakaan vielä... hohhoh...ja minä kumminkin olin ja olen edelleenkin kiltti ja "tavallinen" ja hyväkäytöksinen enemmän hiljainen kun äänekäs tyttö.
Voi herran pieksut! On se vaikeaa olla anoppi kun on tuollaisia miniöitä. Mikään ei ole milloinkaan hyvin! Miks ihmeessä luodaan joku kuva siitä millainen suhde miniällä ja anopilla pitäis olla? Kaks erilaista ihmistä ei aina voi olla parhaita kaveruksia vaan sen takia että satutaan oleen sukuloita. Iloitse niiden kanssa jotka on kiinnostuneet sun raskaudesta ja lopeta tuo anopin tympiminen. Ei sillä mitään voita.