Vilä noi 5 vuotta sitten olin elämänmyönteinen ja näkyvä nuori nainen, jolla oli paljon ihmisiä ympärillään. Seurustelin milloin kenenkin pojan kanssa ja minulla oli paljon ystäviä, elämä hymyili. Vietin railakasta ja kosteaa elämää, paljon mokiakin tein.
Sitten alkoi vähitellen muutos(oli paljon positiivisia asioita, kuten juomisen ja tupakoinnin lopettaminen ja liikunnan aloittaminen, mutta nämä hyvät elämänmuutokset eivät kuitenkaan ohjanneet elämääni yhtään parempaan suuntaa), joka on johtanut siihen, että olen yksinäinen ja pelokas, enkä usko enää tulevaisuuteeni. Minä muutuin rohkeasta ja aina sanavalmiista personasta tytöksi, joka jopa änkyttää(se on noloa!!!). En tajua mitä tapahtui..Kertokaa omia kokemiksianne ja auttakaa minua tulemaan jälleen rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi...
Sitten alkoi vähitellen muutos(oli paljon positiivisia asioita, kuten juomisen ja tupakoinnin lopettaminen ja liikunnan aloittaminen, mutta nämä hyvät elämänmuutokset eivät kuitenkaan ohjanneet elämääni yhtään parempaan suuntaa), joka on johtanut siihen, että olen yksinäinen ja pelokas, enkä usko enää tulevaisuuteeni. Minä muutuin rohkeasta ja aina sanavalmiista personasta tytöksi, joka jopa änkyttää(se on noloa!!!). En tajua mitä tapahtui..Kertokaa omia kokemiksianne ja auttakaa minua tulemaan jälleen rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saman olen minäkin kokenut. Tiedän vastauksen siihen, miksi olen nykyisin sulkeutunut, ujo, pelokas jne. Kaikki sai alkunsa siitä, kun porukat erosivat ollessani murrosikäinen, kumpikaan ei minua tavallaan halunnut holhottavaksi, loppujen lopuksi jäin yksin, paras ystävänikin jätti samaan aikaan. Olen aina elänyt vahvasti tunteella, ja nämä menetykset sattuivat huonoon aikaan. Sulkeuduin, koska en halunnut enää kokea vastaavia menetyksiä. Tuosta on aikaa jo 15-vuotta. Tiedän, että tuo hauska ja avoin minuuteni on vielä tallella, mutta hillitsen voimakkaasti sen esille tuloa ja välttelen kaikenmaailman sosiaalisuuksia ja liian läheiseksi kasvamista vieraan ihmisen kanssa jne... Sinunkin tulisi etsiä vastaus itsestäsi, siihen löytyy syy.
Jos ihan äkkiseltään mietin, sen perusteella mitä kirjoitit, niin kysymys saattaisi olla pitkälle siitä, että tunnet olevasi erilainen, johtuen tapojesi muuttumisesta. Ts._tunnet_ ettet ole enään sama ihminen kuin mitä olit silloin. Jos pidit siitä, millainen persoona olit silloin, ei mikään estä sinua olemasta sitä nytkin, ainoastaan terveellisemmillä elämäntavoilla.
Ehdottaisin että miettisit millainen olit silloin, ja millainen haluaisit olla nyt. Elämänmyönteisyys, rohkeus ja sanavalmius eivät vaadi sitä, että sinulla pitäisi olla samoja tapoja kuin ennen, vaikka ne tavat edelleen olisivat esim.kavereillasi.
Aikaa ei saa käännettyä taaksepäin, mutta mikään ei estä sinua rakentamasta minääsi ja elämääsi sellaiseksi kuin haluat sen olevan, se yksinkertaisesti onnistuu olemalla sitä mitä haluaa olla. Rohkeutta se vaatii, mutta onhan sinulla ollut sitä ennenkin, ja on nytkin, etsi se takaisin. Se vaatii sen, että kuuntelet ja toteutat itseäsi, ja ennen kaikkea uskot itseesi. Avaimet omaan persoonaasi ovat sinulla, mikä on syy ettet voisi olla kuten olit ennen? Toki olet kasvanut sisäisesti, mutta mikään eikä kukaan voi estää sinua olemasta rohkea ja uskomasta itseesi.
Nuo neovosi olivat hyviä, mutta niin kuin sanoitkin, vaikea muutoksia on saada aikaan. Silloin muutama vuosi sitten minulla oli kavereita, mutta he alkoivat tuntua hyvin ärsyttäviltä kikatuksineen ja poika-ryyppäys-ynnä muine juttuineen. Olisin jonkin aikaa halunnut olla yhä samalla aaltopituudella heidän kanssaan, mutta en voinut sille mitään, etteivät heidän juttunsa kiinnostaneet. Kai tämä on sitten sitä aikuistumisen tuskaa(vaikka varsinainen murrosikä on jo nyt 18-vuotiaana ohi).
Pitäisi olla rohkeasti oma itsensä, mutta se ei ole helppoa kun on lähes yksin. Ja tärkeää on myös luottaa itseensä ja siihen, että tulevaisuutta on..
Yksi kirjoittaja, joka oli vastannut minulle oli löytänyt selkeän syyn siihen, miksi oli muuttunut. Kun aloin itse miettiä, en löytänyt omasta menneisyydestäni mitään traumaattista tai dramaattista. Olen "ehjän" ja vakavaraisen perheen rakastettu lapsi, jota ei ole pahoinpideltu tms. No, eikai nuo syyt koskaan niin yksiselitteisiä ole...
Kuvittelin nuorempana, että elämä alkaa vasta n.17-18-vuotiaana, mutta nyt tuntuu, että olen elänyt jo oman elämäni riemuisimman ajan. Nooh, kai minuakin varten on hauskoja hetkiä vielä jäljellä.. :)
Nimenomaan aikuistumisesta ja itsenäistymisestä on kyse. Se ei aina tarkoita eroa vanhemmista, vaan joskus kavereista ja vanhoista tavoista.
Heh...kyllä niitä hauskoja hetkiä on edessä vielä paljonkin, usko pois =) Hauskuuden muodot vain muuttuvat, mikä ennen oli hauskaa, voi tuntua nyt ajatuksenakin tylsältä ja päinvastoin.
"oma itse" on vähän vaikea käsite toisissa elämäntilanteissa. Toiset yksinkertaisesti tuntevat olevansa jonkinlaisia, mutta eivät syystä tai toisesta kuitenkaan käyttäydy niin. Yksi keino muuttaa omaa elämäänsä, on miettiä millainen _haluaisi_ olla, ja yksinkertaisesti alkamalla käyttäytyä niin. Jos esim. olet arka, mutta haluaisit olla rohkea, käyttäydy kuin olisit rohkea. Jos olet sulkeutunut, ja haluaisit olla avoin, käyttäydy niin. Ulospäinsuuntautuneisuus ja rohkeus vetävät ihmisiä puoleensa, siten et ole myöskään yksin, eikä kukaan tiedä, mitä pelkoja sisälläsi liikkuu. Joku nero voisi tietenkin todeta jonkin nasevan kommentin "roolien" vetämisestä, mutta tosiasia on, että jokaisella ihmisellä on erilaisia rooleja jokapäiväisessä elämässään. Ja jos lähdet käyttäytymään haluamasi roolin mukaisesti, pian se olet "sinä itse", jos siinä olossa ja niissä tavoissa viihdyt.
Lopulta, jos alat käyttäytyä avoimesti, menet tutustumaan/juttelemaan ihmisille harrastuksissa, hississä, bussissa, kaupassa...missä tahansa, mitä menetettävää sinulla on? Veikkaan, että enemmän on saatavaa kuin menetettävää ;)
Ei muuta kuin tutustumaan haluamasilaiseen ihmiseen -sinuun, ihmisten ilmoille, tutustumaan ja piristämään avoimuudella muidenkin elämää.
Yksi oma tapani pitää itseni hyvällä tuulella, on saada yksi ihminen hymyilemään joka ikinen päivä, oli se sitten kaupassa, kioskilla, kuntosalilla...missä tahansa =) Yllättävän paljon sitä kautta on tullut kavereitakin vuosien saatossa ;)
Zemppiä, ja anna niiden iloisten hetkien tulla takaisin elämääsi =)