Johonkin on purettava huonoa mieltään ja kyseessä on pitkä tarina...
Olemme tunteneet ystäväni kanssa reilut 10 vuotta, ystävyys on pitänyt sisällään monia hienoja hetkiä.
Viimeisen vuoden aikana on ko. ystävä kuitenkin aloittanut muiden ystävien kuullen minun "moittimisen, pienillä asioilla huomauttelun ym. toiminnan"... Olen kuitenkin niellyt kiukkuni ja tuohtuneisuuteni toistuvasti.
Nyt sitten viime lauantaina ystäväni teki mielestäni todella katalan teon ja "unohti" sopimamme "tapaamisen", koska kuulemma hänelle tuli viime hetken meno tärkeämmän kaverin puolesta.
Olen yrittänyt ajatella positiivisesti tilannetta, mutta väkisinkin pohdituttaa ystävyyden rajat ja luottamuksen katoaminen...
Anteeksi ei ystäväni ole pyytänyt, ainoastaan selitellyt, että olen erehtynyt ensin paikasta, sitten ajasta, sitten tapahtumien kulusta... jne.
Olen aina itse pitänyt kiinni lupauksistani, kuten myös tein hänen kohdallaan perjantaina (hoidin erään asian hänen puolestaan)... ja
vaikka kyse on pienestä asiasta, oli lauantain tarkoituksena hoitaa eräs minulle todella tärkeä asia..
Huolestuinko turhaan ja kuuluuko minun kestää tällainen toiminta?
Olemme tunteneet ystäväni kanssa reilut 10 vuotta, ystävyys on pitänyt sisällään monia hienoja hetkiä.
Viimeisen vuoden aikana on ko. ystävä kuitenkin aloittanut muiden ystävien kuullen minun "moittimisen, pienillä asioilla huomauttelun ym. toiminnan"... Olen kuitenkin niellyt kiukkuni ja tuohtuneisuuteni toistuvasti.
Nyt sitten viime lauantaina ystäväni teki mielestäni todella katalan teon ja "unohti" sopimamme "tapaamisen", koska kuulemma hänelle tuli viime hetken meno tärkeämmän kaverin puolesta.
Olen yrittänyt ajatella positiivisesti tilannetta, mutta väkisinkin pohdituttaa ystävyyden rajat ja luottamuksen katoaminen...
Anteeksi ei ystäväni ole pyytänyt, ainoastaan selitellyt, että olen erehtynyt ensin paikasta, sitten ajasta, sitten tapahtumien kulusta... jne.
Olen aina itse pitänyt kiinni lupauksistani, kuten myös tein hänen kohdallaan perjantaina (hoidin erään asian hänen puolestaan)... ja
vaikka kyse on pienestä asiasta, oli lauantain tarkoituksena hoitaa eräs minulle todella tärkeä asia..
Huolestuinko turhaan ja kuuluuko minun kestää tällainen toiminta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ala-asteella löysin ystävän, jonka kanssa koin hienoja hetkiä. Yläasteella menimme eri kouluihin, muutin eri paikkakunnalle...
Kävin vanhalla paikkakunnalla joka toinen viikonloppu. Aluksi näimme aina, sitten alkoi tulemaan näitän "Sirja pyys sinne, mä lupasin, mun on pakko sinne mennä..."
Niitä rupesi tulemaan aina. Aina kun olimme viikolla sopineet että tulen, nähdään.
Näimme, tunti sen jälkeen hän sanoo "Sirja soitti aiemmin, ois yhet bileet, sori sä et pääse sinne kun Sirjan kamu ei tunne sua..."
Lopuksi, minä jätin ilmoittamatta koska tulen paikkakunnalle, kun aina tämä "Sirja" oli tärkeämpi, vaikka olisimme sopineet näkevämme aikoja ennen Sirjan soittoa...
Joku kuukausi sitten, reilun kahden vuoden yhteydenotattomuuden jälkeen, ex-kaverini otti yhteyttä, kysyi mitä kuuluu. Kertoi että oli ollut ala-asteen luokamme kokous johon häntä ei ollut kutsuttu, hän oli harmissaan, koska oletti minun olleen siellä.
Kerroin, etten mitään kutsua ole saanut, että minut olisi voinut tavata muutenkin kuin jonkun typerän kokouksen merkeissä.
Hän vastasi:m "Nähdäänkö kesäkuun vikalla viikolla?"
Sanoin; "Ota yhteyttä sitten, jos ja kun sinulla on silloin aikaa."
Eipä tullut yhteydenottoa. Enpä ihmettele. Lienekö taas Sirja vuosien jälkeen ollut kiinnostavampi...
Anna aikaa vielä ja katso mihin tilanne menee. Kun hän seuraavalla kerralla alkaa sättiä sinua tosissaan muiden seurassa, katso kelloa ja sano, että nyt täytyy mennä heippa. Sitten kun hän soittaa ja kysyy mikä tuli,niin sanot että sulla oli niin kiire. Toinen mahdollisuus on että sanot, että nyt saa riittää ja että jos hän aikoo olla ystäväsi, niin paras alkaa käyttäytyä.