Heips!
Kävipä tässä jokunen viikko sitten aivan ihmeellinen tapahtuma mun elämässä, eli tapasin aivan syötävän ihanan miehen. Viime aikoina ihastumisen tunteet on olleet aika kortilla, ja on vaan tuntunut, ettei löydy sopivaa sitten millään. Mutta tää mies on jotain ihan käsittämätöntä, just sellainen kaikinpuolin mun unelmien mies, josta olen aina haaveillut! Siitä on aika pitkä aika, kun kukaan mies on saanu mua näin sekoamaan, mutta tää mies on onnistunut siinä koko henkisellä ja fyysisellä kokonaisuudellaan.
Varsinainen "ongelma" on sitten se, että kyseisellä miehellä ei ole kovinkaan paljon kokemusta naisista, eikä hän ole liiemmin seurustellut (mitä todella ihmettelen, kun häneen olen enemmän tutustunut, että miten sellainen mies on voinu säilyä sinkkuna). Ollaan tosiaan tapailtu jonkun aikaa, ja huomaan miehestä aika selvästi, että häntä hieman jännittää, ja hänellä on lieviä estoja seksin suhteen. Tosin olen tulkinnut näiden johtuvan puhtaasti kokemuksen puutteesta, miehellä on kuitenkin ikää reilu 30 v., enkä itsekkään ole mikään teini (eli ei ole mitään nuoruuden jännitystä). Ei nyt mitään pahaa, mutta pientä sellaista. Tosin hän tuntuu olevan nopea oppimaan ja innokaskin, ja on sanonut mun olleen parasta mitä hänelle on tapahtunut. Kertoo, ettei vaan ole kohdannut sellaista naista, joka kolahtaisi täysillä, joten siksi on viihtynyt yksin. Lisäksi hän on selkeästi ihastunut muhun ja haluaa tavata ja olla yhdessä, joten tunteet näyttäisivät olevan mitä suuremmissa määrin molemminpuoleisia :-)Ja kokemuksen puutteesta huolimatta tuntuisi tietävän, mitä elämältään haluaa, eli lapset ja naimisiin meno ovat kyllä vilahdelleet puheissa ihan oma-aloitteisesti.
Niin että sellaista kyselen, että onko kellään samankaltaisia kokemuksia, että nainen (tässä tapauksessa minä) on hiukan kokeneempi ja mies lähes kokematon? Rentoutuuko mies ajan myötä, vai onko miehessä pakko olla jotain "vikaa", ellei ole kolmeenkymppiin mennessä seurustellut? Musta vaan tuntuu, että tällä kertaa kokonaisuus on niin loistava paketti, että vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että aikani kokemattomien miesten "harjoituskappaleena" on todellakin ohi, niin olen niin ihastunut tähän mieheen, että tässä tapauksessa voisin tehdä poikkeuksen. En tiedä onko se järkevää, mutta eipä järjellä taida näissä asioissa paljon tekemistä olla... Entä hyviä neuvoja, miten miehen saa rentoutumaan? Ja voiko tällaisesta suhteen alusta oikeasti tulla jotain? Mies on siis ihan normaali muuten ja hyvännäköinenkin, tuo kokemattomuus on vaan se, joka pistää itseni miettimään, uskallanko lähteä täysillä mukaan (vaikka taidan olla jo sitä jossain määrin ;-). Kun en haluais säikäyttää häntä pois, mutta toistaiseksi olen joutunut olemaan lievästi aloitteiden tekijä ja tilanteiden ohjailija. En ole vastaavassa tilanteessa aiemmin ollut, joten jos jollakulla on kokemuksia, miten kannattais toimia jotta homma sujuisi ja etenisi (kun molemmat sitä näyttää kovasti haluavan, miestä vaan vähän jännittää ja hän on epävarma), niin suuret kiitokset!
Kävipä tässä jokunen viikko sitten aivan ihmeellinen tapahtuma mun elämässä, eli tapasin aivan syötävän ihanan miehen. Viime aikoina ihastumisen tunteet on olleet aika kortilla, ja on vaan tuntunut, ettei löydy sopivaa sitten millään. Mutta tää mies on jotain ihan käsittämätöntä, just sellainen kaikinpuolin mun unelmien mies, josta olen aina haaveillut! Siitä on aika pitkä aika, kun kukaan mies on saanu mua näin sekoamaan, mutta tää mies on onnistunut siinä koko henkisellä ja fyysisellä kokonaisuudellaan.
Varsinainen "ongelma" on sitten se, että kyseisellä miehellä ei ole kovinkaan paljon kokemusta naisista, eikä hän ole liiemmin seurustellut (mitä todella ihmettelen, kun häneen olen enemmän tutustunut, että miten sellainen mies on voinu säilyä sinkkuna). Ollaan tosiaan tapailtu jonkun aikaa, ja huomaan miehestä aika selvästi, että häntä hieman jännittää, ja hänellä on lieviä estoja seksin suhteen. Tosin olen tulkinnut näiden johtuvan puhtaasti kokemuksen puutteesta, miehellä on kuitenkin ikää reilu 30 v., enkä itsekkään ole mikään teini (eli ei ole mitään nuoruuden jännitystä). Ei nyt mitään pahaa, mutta pientä sellaista. Tosin hän tuntuu olevan nopea oppimaan ja innokaskin, ja on sanonut mun olleen parasta mitä hänelle on tapahtunut. Kertoo, ettei vaan ole kohdannut sellaista naista, joka kolahtaisi täysillä, joten siksi on viihtynyt yksin. Lisäksi hän on selkeästi ihastunut muhun ja haluaa tavata ja olla yhdessä, joten tunteet näyttäisivät olevan mitä suuremmissa määrin molemminpuoleisia :-)Ja kokemuksen puutteesta huolimatta tuntuisi tietävän, mitä elämältään haluaa, eli lapset ja naimisiin meno ovat kyllä vilahdelleet puheissa ihan oma-aloitteisesti.
Niin että sellaista kyselen, että onko kellään samankaltaisia kokemuksia, että nainen (tässä tapauksessa minä) on hiukan kokeneempi ja mies lähes kokematon? Rentoutuuko mies ajan myötä, vai onko miehessä pakko olla jotain "vikaa", ellei ole kolmeenkymppiin mennessä seurustellut? Musta vaan tuntuu, että tällä kertaa kokonaisuus on niin loistava paketti, että vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että aikani kokemattomien miesten "harjoituskappaleena" on todellakin ohi, niin olen niin ihastunut tähän mieheen, että tässä tapauksessa voisin tehdä poikkeuksen. En tiedä onko se järkevää, mutta eipä järjellä taida näissä asioissa paljon tekemistä olla... Entä hyviä neuvoja, miten miehen saa rentoutumaan? Ja voiko tällaisesta suhteen alusta oikeasti tulla jotain? Mies on siis ihan normaali muuten ja hyvännäköinenkin, tuo kokemattomuus on vaan se, joka pistää itseni miettimään, uskallanko lähteä täysillä mukaan (vaikka taidan olla jo sitä jossain määrin ;-). Kun en haluais säikäyttää häntä pois, mutta toistaiseksi olen joutunut olemaan lievästi aloitteiden tekijä ja tilanteiden ohjailija. En ole vastaavassa tilanteessa aiemmin ollut, joten jos jollakulla on kokemuksia, miten kannattais toimia jotta homma sujuisi ja etenisi (kun molemmat sitä näyttää kovasti haluavan, miestä vaan vähän jännittää ja hän on epävarma), niin suuret kiitokset!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi kyselet neuvoja täältä näin? Kai sinun itse pitäisi tietää mitä haluat elämältäsi? Ei kokemus tee kenestäkään parempaa ihmistä, yleensä suuri panokumppaneiden määrä vain karkottaa toisen pois.
varoa ja juosta lujaa karkuun kaikkia kokemattomia kun vastaan sattuu tulemaan, siitä syystä itsekin seurustelen ja haen vain yh-äitejä, eihän synnyttämätön nainen voi osata hommia kun ketään ei ole näyttänyt miten hommat hoidetaan..!!
Naisen typeryyshän tulee hyvin esiin tästä kirjoituksesta, sen epäloogisuus on aivan omaa luokkaansa.
Suomalaislainen on monen eri miehen kanssa parittelema epämoraalinen kuvotus, enemmän kuin monen yksilön kohdalla populaatiossamme nimeltä Suomi.
Huh huh, kokematon panomies ja nopeasti oppii, joopa joo, äo alle 100 sulla selkeästi.
Älä pelkää miestä, ei hänessä luultavasti mitään vikaa ole. Minä itse en myöskään ollut seurustellut kertaakaan ennen kun 28 vuotiaana tapasin nykyisen vaimoni. Niin kuin mies sanoikin sinulle, hän ei ole tavannut ketään joka olisi kiinnostanut aidosti. Hän on keskittynyt elämässä muihin asioihin, opiskeluun, töihin, harrastuksiin. Ei ole vain juossut naisten perässä ja pitänyt itseään luuserina vaan antanut hyvän odottaa. Ja nyt kun hän on tavannut sinut, odotus on ilmeisesti palkinnut.
Eli anna vain asioiden edistyä miehen kanssa. Se että ei ole seurustellut ei tarkoita että hänessä on jotain vikaa.
Hyviä jatkoja teille.
Pelästy vaan anna asioiden hoitua ihan omalla painolla äläkä hirveesti ainakaan painosta miestä seksin suhteen muuten jännitys vaan lisääntyy. Suosittelen vaikka pientä keskustelua asian tiimoilta ja tee hänelle selväksi et tilanne on ihan ok ja edetään rennosti sekä rauhallisesti.
Tuskin miehessä nyt mitään vikaa ole vaikka sinkkuna noin kauan on säilynytkin. Itse olen ihan vastaavanlainen mies kuin mitä sinulla on ja kirjoitus olis ihan ku meikäläisestä kirjoitettu? Itsekkään en tarkkaa syytä osaa siihen sanoa miksi sinkkuna tähän päivään asti olen selvinnyt, kaikki vaan meni niin et aika vierähti ja nyt ollaan sit 37 vee ja edelleen sinkku :) Niin se aika menee. Nyt vasta on hiljalleen itsellenikin tullut mieleen ajatus mahdollisesta kumppanista ja yhteiselämästä.
En oikein muuta ohjeistusta osaa antaa muuta ku et anna mennä vaan jos siltä tuntuu äläkä ajattele tämän miehen menneisyyttä ja yritä etsimällä kaivaa hänestä jotain vikaa. Jos sisimmässäsi tunnet et tässä se oikea mies olisi ni ei montaakaan vaihto-ehtoa ole. Anna mennä vaan. Hän voi olla vielä parempi kuin mitä nyt osaat kuvitellakkaan ja olisiko parempi katsoa kuin katua myöhemmin kun päästi hyvän miehen käsistään karkuun :)
kun naiset pihtaa niin meihille ei kerry "työkokemusta" ja sitten "työnantajat" valittaa joka helvetin käänteessä että sitä ja tätä.....jalat levälleen joka paikassa niin johan alkaa olla kokemusta joka pojalla!!!
tämä oli hieman kärjistetysti tuotuna jokin asia.....
Hyvin sanottu, suomalaisnainen käy tätä työkokemusta hakemassa ulkomailta asti liitettäväksi lutka-ansioluetteloonsa.
tätä naisen logiikkaa, varsinkaan että kysytään vielä täällä neuvoa omille ajatuksille..!!
Olen itse kuvaamasi miehen kaltainen, seurustelut on jääneet kaukosuhteiksi jopa sen naapurintytön kanssa ja Linnanmäen lippuluukulla ei ole tenavia tusinoittain odottamassa ylös ampumista, myöskään mieltäni ja asuntoani ei korista edeltäneistä suhteista otetut otokset jotka kuitenkin piilossa pitäisi pysyä.
Outoa ideologiaa johon aivoni ei riitä, minussako vikaa, olenko jotenkin vajaa päästäni, pitäisikö minun tietää mitä seurustelusuhteen kolmas viikko pitää sisällään, entä kolmas kuukausi, kokisinko kaiken paremmin, voimakkaammin jo kerran jos useammin kokeneena.
Onko seksi suhteessasi vain opittu työntöliike lantionseudulla, miksei tunne joka mieltäni enemmän ohjaa merkitse, jakamaton rakkaus rinnassani joka ottajaansa on odottanut, antaisinko sen sinulle joka kuitenkin sen tarkoitusperiä ihmettelet..?
Selvästi idioottimaiset kirjoitukset naisen logiikka palstalle, kiitos.
Sillä kokemuksellahan ei ole mitään merkitystä nykypäivän tilanteen kanssa. Jos mies tahtoo olla kanssasi eikä aiempia suhteita liiemmin ole, niin sinun täytyy olla jotain erikoista tälle miehelle. Ole onnellinen, että olet löytänyt jonkun, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet ja vastavuoroisesti- ole onnellinen, että pystyt rakastamaan miestä sellaisena kuin hän on?
Ei millään pahalla Sinulle Arvoisa Aloittaja, mutta tää on just tätä...
Milloin mies ns. pelimies ja naisia on ollut aivan liikaa.
Milloin mies on ns. nyhverö ja naisia on ollut liian vähän
Milloin mies on ns. renttu. Ja sellaiseenhan siskot ei missään tapauksessa saa rakastua.
Milloin mies on liian tunnollinen ja säntillinen, ja sellaisen kanssahan sitten puuttuu kaikki seikkailu ja romantiikka.
Milloin mies pettää...
Milloin mies on kömpelö sängyssä...
Milloin mies ei osaa vastata hyväilyihin...
Milloin mies on sitä sun tätä.
Yhteenveto: Cosmo pitäisi kieltää.
Ei ymmärrä naisia...
Itse ainakin olen kiinnostuneempi niistä vähemmän kokeneista naisista, jotka ovat säästäneet itseään ja suuria tunteitaan sitä tosi rakkautta varten, eivätkä ole harjoitelleet joka toisen vastaan tulleen miehen kanssa.
Hyvää on kannattanut odottaa kautta aikojen. Ja kärsivällisyys palkitaan. Ohjaile tilanteita hienovaraisesti, kunnes kyseisestä kaverista tulee esiin se odottamasi Mies. Olen melko varma että tulee, ainakin tuon tekstisi perusteella. Kuulostaa juuri sellaiselta "Loppuelämää varten kumppania odottaneelta" -kaverilta.
Tsemppiä teille!
moni jakorasia koittaa tehdä omaa moraalitto,uuttaan hyväksytyksi kirjoittamalla omasta lutkakäytöksestään hyväksyttävässä ilmapiirissä.
Monella näistä jakorasioista on tauti. Hyvää jakoa neitsytnaisille ja vähänlaisesti seksiä harrastaneille miehille.
Mä en edes ymmärrä miksi nainen kyseenalaistaa miehen kokemattomuuden takia. Tuskin edellinen sukupolvi mietti tällaisia asioita. Mitä niin kamalaa siitä miehestä voisi muka yllättäen paljastua???? Älä viitsi kysellä tuollaisia.
Eikös parempi olekin ettei se ole käynyt uittamassa heppiään vähän jokaisessa liisassa ja katariinassa? Suhteessahan on mukavaa opetella ja kokeilla juttuja. Että nauti nyt vaan tästä hetkestä ja katso mitä tuleman pitää.
se nyt perkele mikään neitsyt enää kuitenkaan ollu tossa iässä,jos sitä ei vaan oo napannu mikään pikku perhe-elämän leikkiminen.Mistä helvetistä tuo naisten 'pakko saada kokenut mies' fetissi oikein kumpuaa,eiks just se et on ollu 3 kertaa naimisissa,2 kertaa kihloissa ja seurustellut kuoleman vakavasti kymmenien naisten kans kerro siitä että äijässä on pakko olla jtn. vikaa.Mä en ainakaan alkais kuuna kullan päivänä mihinkään vakavampaan juttuun naisen kans joka on seurustellu useita kertoja vakavasti,mikä vois olla varmempi merkki siitä et eukossa on pakko olla jtn. vialla pahemman kerran jos mikään aikasempikaan homma ei oo toiminu.Ja muutenkin siinä ei tuu kovin 'ainutkertainen' olo kun oot vasta suunnilleen se 27 varasijalla oleva äijä,26 edellistä ois ollu mieluisempia mut joutu sit perkele tyytyyn meikäläiseen :-(
Psykologiassa on ihan oma nimensä suhtautumistavalle, jossa ihminen keskittyy virheiden etsimiseen. Sinullakin on hieno mies, molemmin puolista kiinnostusta ja nappaat hänestä yhden mielestäsi huonon puolen ja olet sen perusteella valmis luopumaan koko jutusta. Jos tämä ei ole negatiivisiin asioihin keskittymistä, niin ei sitten mikään!
Kokemuksen puute poistuu tekemällä. Se ei ole edes mikään oikea ongelma vaan asiantila. Jokainen on joskus ollut kokematon, kaikessa on ensimmäiset kertansa. Et taida ymmärtää miten epäinhimillinen on oletus, että jokaisen 30-vuotiaan ennen seurustelemattoman sinkun on oltava jotenkin viallinen. Mistä olet tämän keksinyt?! Sillä ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Halusit neuvoja, joten tässä sellainen: älä ole noin tuomitsevainen, heivaa Reginasta opitut typeryydet ja anna miehelle mahdollisuus!
Tai sitten sillä miehellä on ollut syystä tai toisesta huono itsetunto. Itselläni se on ollut todella suuri ylipaino. Vasta aikuisiällä tuosta painosta on lähtenyt montakymmentä kiloa pois ja vasta siinä vaiheessa sitä alkoi olemaan rohkeutta lähestyä naisia. Tai siis olin suoraan sanottuna läskikasa lihavimmillani. Ei kuule ihan hetkessä tapahdu psyykkisellä puolella se muutos lihavasta laihaksi, se vie useamman vuoden, jos koskaan on valmis näkemään itseään hoikkana. Ei sitä voi normaalipainoisena ikänsä elänyt ymmärtää miltä se tuntuu kun mikään vaate ei istu ja kaikki roikkuu. Sitä vain katsoo kateellisena hoikkia ihmisiä. Ja jos ei ole koskaan seurustellut miksi hitossa mies olisi silloin väkivaltainen? :D. Jos on monta lyhyttä suhdetta niin ennemmin se viittaa väkivaltaisuuteen. Voin kyllä omasta puolestani sanoa etten ole ikinä lyönyt ketään ja en tule ainakaan naista lyömään. Se jos jokin on varma.