Suhteemme on kestänyt jo pari vuotta. Tapaamme kun pystymme ja yhdessä viihdymme todella hyvin. Koskaan ei ole ollut riitoja tai erimielisyyksiä.
Kuitenkin silloin, yleensä viikolla, kun emme voi tavata, miehestä ei juuri kuulu mitään.
En tuppaa ja tunkeile, mutta pieneen tekstiviestiin olisi kiva saada vastausta ja kuulla miten toisella meni työpäivä ja mitä kuuluu tms.
Saatan saada vastauksen tuntien viiveellä tai sitten en välttämättä ollenkaan (jos kysyn jotain).
Kuitenkin taas tavatessamme kaikki tuntuu olevan kuin aina ennenkin, ihan fiksusti ja hyvin.
Mies ei ole puhunut tunteistaan, ei ole ehkä sen tyylinen että lirkuttelee. Kuitenkin sukulaisilleen on puhunut paljon minusta ja olen ilmeisesti hänelle tärkeä ihminen. Ehkä juuri tuo kertoo jonkinlaisesta välittämisestä.
Moni on minulle sanonut, että ansaitsisin toisenlaisen miehen, sellaisen joka välittää ja huomio enemmän.
Kuitenkaan en osaa tätä miestä jättääkään, sillä hän ei ole tehnyt mitään pahaa, mikä antaisi aihetta suhteen katkaisemiseen. Tuntisin itseni todella paskamaiseksi jos pistäisin välit poikki vain siksi, että hän ei täytä kaikkia kriteerejäni.
Päässä soi tänään jatkuvasti eräs biisi, aivan aiheeseen liittyen :
"Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä, mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä että sinulle riittää kun hän tulee käymään edes silloin kun tykkää ja antaa paljon vähemmän kuin sinä...
Niinkuin sinä luulit löytäneesi ystävän, ihmisen joka sinua kuuntelee..."
Ehkä se kuunteleminen kyllä on mennyt toisinpäin...
Kuitenkin silloin, yleensä viikolla, kun emme voi tavata, miehestä ei juuri kuulu mitään.
En tuppaa ja tunkeile, mutta pieneen tekstiviestiin olisi kiva saada vastausta ja kuulla miten toisella meni työpäivä ja mitä kuuluu tms.
Saatan saada vastauksen tuntien viiveellä tai sitten en välttämättä ollenkaan (jos kysyn jotain).
Kuitenkin taas tavatessamme kaikki tuntuu olevan kuin aina ennenkin, ihan fiksusti ja hyvin.
Mies ei ole puhunut tunteistaan, ei ole ehkä sen tyylinen että lirkuttelee. Kuitenkin sukulaisilleen on puhunut paljon minusta ja olen ilmeisesti hänelle tärkeä ihminen. Ehkä juuri tuo kertoo jonkinlaisesta välittämisestä.
Moni on minulle sanonut, että ansaitsisin toisenlaisen miehen, sellaisen joka välittää ja huomio enemmän.
Kuitenkaan en osaa tätä miestä jättääkään, sillä hän ei ole tehnyt mitään pahaa, mikä antaisi aihetta suhteen katkaisemiseen. Tuntisin itseni todella paskamaiseksi jos pistäisin välit poikki vain siksi, että hän ei täytä kaikkia kriteerejäni.
Päässä soi tänään jatkuvasti eräs biisi, aivan aiheeseen liittyen :
"Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä, mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä että sinulle riittää kun hän tulee käymään edes silloin kun tykkää ja antaa paljon vähemmän kuin sinä...
Niinkuin sinä luulit löytäneesi ystävän, ihmisen joka sinua kuuntelee..."
Ehkä se kuunteleminen kyllä on mennyt toisinpäin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuttu biisi. Tais olla mamba? Jaa, kysymykseen: Älä kuuntele ystäviä, kuuntele sydäntäsi.
Jos ei ole ongelmaa niin se kehitetään. Monen eri miehen sänkykumppanina olet ollut?
Senkus jätät hänet, minulle ainakin se olisi aivan sama, kyllä mieskin on tajunnut mikä olet, jutuista huomaa ettei järkeä jaettaessa sinun kohdallasi ole sitä lusikkan paljoa jäänyt.
"En tuppaa ja tunkeile, mutta pieneen tekstiviestiin olisi kiva saada vastausta ja kuulla miten toisella meni työpäivä ja mitä kuuluu tms.
Saatan saada vastauksen tuntien viiveellä tai sitten en välttämättä ollenkaan (jos kysyn jotain). "
Vai et tuppaa ja tunkeile? Kaikkia ei kiinnosta koko ajan naputella viestiä, joitakin ei kiinnosta tehdä selkoa siitä, miten päivä on mennyt. Jos sua kiinnostaa niin mitä älykkäämpi ihminen, sitä vähemmän turha viihdekommunikointi kiinnostaa. Varsinkaa tunkeileviin miten sulla meni tänään töissä...voi idioottimaisuus sentään. Itse en tekstiviestitä ollenkaan, vastaan puhelimeen jos soitetaan, oletko köyhäkin kun ei ole varaa soittaa miehelle? Monta tekstiviestiä näpytät päivittäin, monta on tänään mennyt eetteriin? Olet rasittava, varmaan äitisikin ja isäsikin sen ovat sulle sanoneet?
Sori, en edelleenkään ole mies mutta pakko tuohon tekstiviestijuttuun kommentoida..
En tiedä miten moni tekee sellasia töitä, että pystyy minä hetkenä hyvänsä vastaamaan takaisin tekstiviestiin. Eli vaikka mies sen tekstarin heti pystyisikin lukemaan, ehkä töissä on sellanen tilanne että pitää ensin hoidella työasioita alta pois ja tekstata sitten vaikka kahvitauolla rauhassa tms?
kommentoida juuri tuota tekstiviestijuttua jotenkin noin, mut veitkin sanat näppikseltäni
itsekkään ja yksinkertaisen "minä ensin" ihmisen on sitä vaikea ymmärtää, tulee mieleen huomiota kerjäävä pikku vaaveli tuosta patjanpäällysteestä. Onko pakkokaan pitää tunkeilevista ja mitä ilmeisimmin sisällöltään mitäänsanomattoman tyhjänpäiväisista kyselyistä. Niihin kysymyksiin voi vastata tavatessakin jos ketään kiinnostaa, kysyjäkään ei enää muista mitä kysyi, mitään tärkeää kun ei ole asiana niin onko pakko idioottimaisia viestejä lähetellä sellaiselle henkilölle, joka ei niiä selvästikään kaipaa kiusakseen vastata.
Jokainen mies tarvitsee naisen, jokainen mies yrittää näitä naisia kotkotuksineen sietää parhaan toleranssinsa mukaan yhden asian takia.
En minäkään voi vastata välttämättä heti tekstiviesteihin.
A) en voi pitää kännykkää koko ajan mukana
B) jos olen esim. palaverissa, olisi varsin epäkohteliasta ruveta räpeltämään kännykkää (palaveri voi helposti kestää kaksikin tuntia)
C) siksihän tekstareita käytetään, kun niihin (kuten sähköpostiin) voi vastata silloin kuin parhaiten sopii
Sun A kommenttiis, ettet voi pitää koko ajan mukana niin laita kännykkä penaaliis hyvin suojattuna, vaikkapa kondomin sisään niin hyvin kulkee mukana.
Mutta TOSImieshän tunkee vaikka hakulaitteen hanuriinsa, ettei pikkuprinsessa pahoita mieltään.
Kuka jaksaa näpytellä tekemisiään sillä onnettomalla näppäimistöllä ja näytöllä. En minä ainakaan.
Soita jos tahdot vaihtaa kuulumisia. Tekstiviesti sopii lähinnä muistutuksien ja ruokalistojen lähettämiseen.
Täytyyhän sen huomioida se sen toinenkin nainen. Tai sitten se ei vaan jaksa olla kiinnostunut sinusta juuri silloin viikolla. Sille riittää just ne päivät milloin te tapaatte.
Mulla on samanlainen "tapaus". En jaksa ottaa käytöksestä paineita, mies on 40:ssä vuodessa oppinut tavoilleen eivätkä ne mihinkään muutu. Ei hänkään välitä textailla (harvat miehet kai ylipäänsä) mutta soittaa 100 x mieluummin. Eipä tuo minusta kuulu niihin asioihin joiden takia kannattaisi laittaa välejä poikki..