Mitä entisen elämän ruokaa vhh:lla olevilla on ikävä? Onneksi himot eivät ole vakavaa luokkaa, juurikaan mitään ei tee mieli, mutta välillä kun näkee vierustoverin syövän jotain hiilaripitoista, haluaisi maistaa. Itselläni on ikävä:
Porkkana-muhkusämpylä, jonka päällä valkosipulituorejuustoa ja atrian halpaa (jauhoista) grillimakkaraa.
Itsetehty venhä-kaurasämpylä, jonka päällä Lahden leipälevitettä.
Karjalanpiirakka voileipäpikkelssillä ja kinkulla.
Classic kermatoffeinen jäätelö.
Taksari (lienee yleisesti tunnettu makkaraperunoina) jossa runsaasti valkosipulimajoneesia.
Mutta kenties kaikista eniten on ikävä PERUNAMUUSIA jossa paljon voita :P sille en ole korvaavaa ruokalajia vielä löytänyt, kukkismuusi on pahaa. Kuitenkin sinnikkäästi olen pysytellyt erossa pottumuusista. Mmm... että se maistuisi leivitettyjen kalapihvien tai lindsrtömin pihvien kanssa... nams.
Porkkana-muhkusämpylä, jonka päällä valkosipulituorejuustoa ja atrian halpaa (jauhoista) grillimakkaraa.
Itsetehty venhä-kaurasämpylä, jonka päällä Lahden leipälevitettä.
Karjalanpiirakka voileipäpikkelssillä ja kinkulla.
Classic kermatoffeinen jäätelö.
Taksari (lienee yleisesti tunnettu makkaraperunoina) jossa runsaasti valkosipulimajoneesia.
Mutta kenties kaikista eniten on ikävä PERUNAMUUSIA jossa paljon voita :P sille en ole korvaavaa ruokalajia vielä löytänyt, kukkismuusi on pahaa. Kuitenkin sinnikkäästi olen pysytellyt erossa pottumuusista. Mmm... että se maistuisi leivitettyjen kalapihvien tai lindsrtömin pihvien kanssa... nams.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäiseksi tulee blinit ja voisula. Tosin olen kerran syönyt vuoden sisällä aitoja venäläisiä blinejä ja mätiä.
Toinen on myös aito karjalanpiirakka, joita tuttavani isoäiti tekee Pohjois-Karjalassa. Ne on aivan ohuita ja ne syödään myös voisulan kanssa. Näitä kaupan karjalanpiirakoita en ole halunnut syödä koskaan.
Olin aikanaan suuri valkosipuliperunoiden ystävä, mutta vaikka ikävä näitä onkin niin ei niihin mitään himoa ole ja antaahan vhh niihin mahdollisuuden satunnaisesti, kunhan ei ala niitä joka viikko syömään. Parempi pitää ne satunnaisina herkkuina ja ne ei mitään muuta.
Mitä järkeä ikävöidä blinejä tai karjalanpiirakoita. Ne on pelkkää hiilihydraattia eli sokeria. Eihän vehnäjauhot, ruisjauhot ja riisi maistu miltään. Mitä järkeä sellaista on ahtaa mahaansa. Jätä ne blinit ja karjalanpiirakat pois ja syö pelkkä voisula.
niin miksi et sitten syö niitä joskus. Mitä luulet tapahtuvan jos kerran pari kuukaudessa syöt sitä pottumuusia?
Mitä pidempään kieltäydyy, sen suuremmaksi se himo luultavastu kasvaa ja jossain vaiheessa voi mopo karata käsistä. Silloin tällöin pieni "lipsuminen" pitää mopon sopivassa vauhdissa.
Itse olen ollut jo pitkään vähähiilarisella (perushiilarit yleensä 10-50 g) ruokavaliolla ja kuitenkin joskus (en siis päivittäin tai välttämäti viikoittainkaan) syön vaikkapa vähän perunaa tai tuoreen sämpylän tai juon olutta. Miksi ihmeessä pitäisi kieltäytyä kaikesta niin totaalisesti... Itselleni VHH on elämäntapa, ei fanaattisesti noudettava ruokavalio.
No, toisaalta minua ei haittaa sekään jos yksi hius hapsottaa eri suuntaan kuin muut hiukset tai jos farkuissa on pieni ryppy tai saan vaihtorahana rypistyneen setelin... Elämäähän tämä on ja elämähän on ihmisen parasta aikaa Mattia lainatakseni:)
Joskus tulee ikävä sitä älytöntä sokerihumalaa, ei niinkään mitään erillistä ruokaa. Pizza, sixpack ja pussi sipsejä saa tän hyvin aikaan ;-)
Ja näistä kahdesta varmaan se lakritsi/salmiakki osasto se kaivatuin. Leipähimo alkoi kummasti hellittää, kun siitä oli totaalikieltäytynyt aikansa, ja sille keksin kaikenlaisia korvikkeita; kurkku pitkittäin halki ja päälle juustoa ja metukkaa... Lakuille en korviketta ole keksinyt. Veden saa kielelle myös Pappagallon lakritsijäätelö.