Miten kauan teillä on mennyt suhteesta yli pääsemiseen ja takaisin omille jaloille nousemiseen?
Tuntuu ettei tää tuska voi loppua koskaan.
Oletteko löytäneet uutta rakkautta, vaikka tuntui että olitte juuri ne oikeat toisillenne?
Tällä hetkellä on niin epätoivoinen olo... Tuntuu että menetin maailman parhaan miehen.
Kertokaa minulle, että ihminen se oli vaan hänkin! Onhan ihania, välittäviä miehiä vielä jossain???
Tuntuu ettei tää tuska voi loppua koskaan.
Oletteko löytäneet uutta rakkautta, vaikka tuntui että olitte juuri ne oikeat toisillenne?
Tällä hetkellä on niin epätoivoinen olo... Tuntuu että menetin maailman parhaan miehen.
Kertokaa minulle, että ihminen se oli vaan hänkin! Onhan ihania, välittäviä miehiä vielä jossain???
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei ole reilua aloittaa uutta suhdetta jos ei ole vielä päässyt entisestä yli. ei toinen ihminen ole mikään korvike. aikansahan siinä menee. voimia!!
Sinä selviät siitä kyllä.
Kuinka kauan erosta on nyt?
Saitteko puhuttua välinne selviksi ettei sinulle jäänyt mitään epäselviä, kalvavia asioita?
Sanotaan, että suhteesta selviäminen vie noin puolet suhteen kestosta. Itse en tuohon usko: sittenhän pitkästä avioliitosta ei selviäisi ikinä.
Tarkkaa aikaa ei kukaan pysty sanomaan.
Elämä on vain sellaista, että suurikin tuska haalistuu ajan kanssa. Eikä sellaista tuskaa olekaan etteikö siitä ajan kanssa selviäisi.
Myös iällä on merkitystä. Vanhempana on jo elettyjä suruja ja tietää, että niistä selviää. Nuorena tätä tietoa kokemuksen kautta ei vielä ole.
Ihmisellä ei kai ole eläessääm kuin maksimissaan muutama suuri rakkaus. Suuresta rakkaudesta ei toivu kokonaan ikinä, vaan se on siellä sydämen pohjassa. Aika siinäkin tekee vain sen tunteen hiljkseen lämpöiseksi, kauniiksi muistoksi.
Nyt keskity omaan toipumiseesi: hoida itseäsi, liiku, tee jotain mukavaa, juttele asiasta hyvien ystäviesi kanssa, lue hyviä kirjoja. Anna omalle toipumisellesi aikaa. Pahinta mitä voisit nyt itsellesi tehdä on ex:ssä roikkuminen, heti uuden korvikkeen ottaminen tai asian hoitaminen humalalla.
Voimia sinulle, olen hengessä tukenasi.
Olen itse samassa tilanteessa, mutta miksi en osaa itse itseäni neuvoa tai ainakaan noudattaa hyviä neuvojani....? Yritetään yhdessä!
Viestisi antoi hiukan toivoa (:
Erosta on nyt reilu kuukausi, ehkä kuusi viikkoa.
Eroprosessi on vain pahentanut oloani, joka kerta kun näen exääni, olo muuttuu kurjemmaksi, vaikka toisaalta kaipaan hänen seuraansa. on vaan niin kamalan vaikeaa olla toisen lähellä koskettamatta...
Eilen sitten pistin pisteen kaikelle, sanoin etten voi enää yksinkertaisesti olla missään tekemisissä hänen kanssaan, että voin alkaa toipua... Tuntuu ihan kamalalta.
16 vuotta. Ero suru 6 vuotta. Kaikki hyvin. Katkeruutta ja riitoja ei jäänyt.
Voih ):
Tuntuu kyllä, etten tästä suhteesta ihan heti selviä.. Vaikka suhteemme kestikin "vain" n. 6 vuotta... Niin kipeää tästä tekee se, että kasvettiin aikuisiksi yhdessä, kaikki koettiin yhdessä... Muistoja joka puolella.
Kertokaa lisää omia kokemuksia, tulee helpompi olo, kun tietää ettei ole yksin näin suuren asian kanssa.
Meillä yhdessäolo kesti kolme vuotta ja nyt on vuosi erosta. Siinä puolen vuoden kohdalla alkaa tuntua siltä, että elämässä on vielä positiivisia asioitakin ja nyt vuoden jälkeen ovat asiat jo paljon paremmin. Mutta joskus vieläkin tulee kaipuu... Ehkä puolen vuoden/vuoden kuluttua ei enää sitäkään :)
Nyt odottelen vain ihan rauhassa uutta rakkautta!
exän kanssa olla ystäviä? Vaikka erotilanteessa tällaisesta sovittaisiinkin niin onko se kuitenkaan todellisuudessa mahdollista? Olisiko tosiaan parempi jos pistäisi pisteen jutulle kokonaan? Miten ihmeessä osaa käyttäytyä toisen lähellä koskettamatta ja kertomatta miten paljon välittää. Tuntuu mahdottomalta...
Anna aikaa itsellesi. Vanha sanonta "aika parantaa haavat" pitää paikkaansa, vaikka heti parisuhteen päätyttyä ei siltä tuntuisikaan. Ensimmäiset kuukaudet ovat vaikeimmat, mutta pikkuhiljaa elämä voittaa. Parisuhteen päätyttyä on hyvä surra ja käydä läpi kaikki ikävät tuntemukset. Jokainen suhteen päättyminen on yksilöllinen, joten ei voi sanoa tarkasti, minkä verran aikaa vaatii, jotta "pääsee taas jaloilleen" ja on valmis uuteen rakkauteen. Ole kuitenkin elämälle avoin. Varmasti jokainen ihminen kokee elämänsä aikana menetyksiä, mutta silti ei kannata lakata uskomasta huomiseen ja rakkauteen. Jonakin päivänä huomaat, että elämä tuntuu taas ihanalta ja olen varma, että löydät elämääsi vielä rakkauden.
Minulla kesti usean vuoden ajan toipua parisuhteeni päättymisestä ja alussa oli todella vaikeaa. Nykyisin voin sanoa, että aika on kullannut muistot ja elämääni on löytynyt myös uusi rakkaus. Tsemppiä sinulle!
hienoa lukea muidenkin tarinoita täältä. itse olen eronnut miehen tahdosta noin 6 kuukautta sitten ja toipuminen siitä on ollut yhtä vuoristorataa.. tällä hetkellä fiilis jälleen se, että ajattelen todella meidän olleen sielunkumppanit. siis sydämeni aivan riekaleina.. mutta on niitä parempia päiviä ollut jo paljonkin! on vain kauhistuttavaa, kun luulin päässeeni jo pahimman yli, niin tämä tunne tuli yllätyksenä. noh, odotellaan, josko joku päivä kohtaisin jonkun, joka sävähdyttää..! ja muuten, Sinkkuelämää auttaa oikeasti!!
Olin elämäni rakkauden (tai niin luulin) kanssa yli 13 vuotta, naimisissa siitä pari vuotta. Ero tuli vuosi sitten, minun tahdostani.
Ero oli minulle helpotus. Silti kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä. Vielä tänä päivänäkään en osaa kuvitella itseäni toisen miehen kanssa, eikä ole kyllä halujakaan. Ja tiedän, että menee vielä aikaa, ennen kuin olen "valmis" uuteen suhteeseen. Olen huomannut, että suorastaan välttelen miehiä. Uskon ja toivon, että tämänkaltainen suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen loppuu aikanaan. Mutta tosiaan - elämä jatkuu. Ja vielä sen verran täytyy sanoa, että en muista, milloin olisin ollut näin onnellinen ja tyyni. Avioliiton loppuaika oli aikamoista sotaa, joten sekin varmasti omalta osaltaan pidentää aikaa, jolloin voin taas luottaa miehiin.
Jaksamisia sinulle! Ja iso hali! Olen aivan varma, että sinunkin asiasi järjestyvät juuri haluamallasi tavalla ja voit vielä nauttia elämän pienistä iloista ilman miestä tai uuden miehen kanssa. :D
mekin erottiin miehen kanssa viime vuonna, oltiin oltu yhdessä 10 v. Se tuntui aluksi kauhean pahalta,mutta ei menny kauan kun käänsin ajattelutavan toisenlaiseksi. Aloin nauttimaan sinkkuelämästä täysillä ja ajattelin että kaitpa se ihana mies tulee vastaan jos on tullakseen. Kerkesin olla 4 kk sinkkuna kun eteeni tupsahti netin kautta ihana mies:)Nyt ollaan onnellisia. Jos en olisi eronnut miehestäni niin tuskimpa olisin tässä tilanteessa, itse asiassa suunnitellaan häitä:)Exä kun ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Nyt sain onnen:)