Hyvä sotakirjavinkki Putkiselle ja muillekin sotahistoriasta kiinnostuneille!
Kalle Lehmus: Kolme kriisiä Weilin Göös 1971
Lehmus oli sodanaikaisen päämajan tiedotusosaston päällikkönä ja näki asioita niiden "kääntöpuolelta".
Erittäin mielenkiintoinen kirja Jatkosodan alkamisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista.
Esim. Veltjensin asekaupat, kauttakulkusopimus; Buschenhagen, Rytin ja Marskin osuus kauttakulkusopimukseen. Kuka valehtelee, Mannerheimko muistelmissaan? KYLLÄ ainakin tämän kirjan todistelun valossa!
Rauhanoppositio, Kekkonen ja ryhmä 33 aika perusteellisesti käsiteltynä. Ruotsi ja Ahvenanmaan Jatkosodan syttyessä; Ruotsillahan oli siis valmis suunnitelma Ahvenanmaan miehittämiseksi, kun Saksa hyökkää itään.
Tästä on tehty oikein väitöskirjakin Ruotsissa! Pakolaishallitus suunnitteilla Tukholmaan suomenruotsalaislaispettureiden (ryhmä 33:n) toimesta ensin 1943 ja sitten 1944 kesällä!
Ne kirjan kriisit olivat seuraavat:
Jatkosodan syttymisvaihe 1941, pyrkimys irrottautua sodasta 1944 ja Pohjolan puoluettomuuskriisi 1948-50
Tässä Lehmuksen kirjassa on Marskista pitkät luvut ja mikä mielenkiintoisinta, niin muutama selkeä "unohdus tai väärinymmärrys" (jossain niitä sanotaan valheiksikin) osoitetaan hänen RUOTSINKIELELLÄ kirjoitetuissa (Paasonen, Heinrichs) muistelmissaan. Nekin on toki suomennoksena monipuolisessa sotadokumenttiaiheisessa kirjahyllyssäni.
Toinen vielä mielenkiintoisempi kirja (sitä ei dyykkaamalla taida löytyä, kun on niin uusi kirja) on Päämajan hukatut kuukaudet, Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944, Kustannus Oy Suomen Mies 2004. Juhola-Jyri Paulaharju-Strömberg ISBN 952-9872-30-5
Siinäkin on juttua Marskista aikalailla. Tämä kirja on erittäin kiinnostava sotahistotian kannalta. Tämä usein kysytty kysymys "Miksi yllätys pääsi tapahtumaan kuitenkin kesällä 1944" saa aika selkeän ja jopa pöyristyttävän vastauksen!
Marski taisi olla kuitenkin Kekkosen lailla ikäisensä mies, eikä siis messias tai erehtymätön...saati väsymätön tai 40-vuotiaan kuntoinen...
Kalle Lehmus: Kolme kriisiä Weilin Göös 1971
Lehmus oli sodanaikaisen päämajan tiedotusosaston päällikkönä ja näki asioita niiden "kääntöpuolelta".
Erittäin mielenkiintoinen kirja Jatkosodan alkamisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista.
Esim. Veltjensin asekaupat, kauttakulkusopimus; Buschenhagen, Rytin ja Marskin osuus kauttakulkusopimukseen. Kuka valehtelee, Mannerheimko muistelmissaan? KYLLÄ ainakin tämän kirjan todistelun valossa!
Rauhanoppositio, Kekkonen ja ryhmä 33 aika perusteellisesti käsiteltynä. Ruotsi ja Ahvenanmaan Jatkosodan syttyessä; Ruotsillahan oli siis valmis suunnitelma Ahvenanmaan miehittämiseksi, kun Saksa hyökkää itään.
Tästä on tehty oikein väitöskirjakin Ruotsissa! Pakolaishallitus suunnitteilla Tukholmaan suomenruotsalaislaispettureiden (ryhmä 33:n) toimesta ensin 1943 ja sitten 1944 kesällä!
Ne kirjan kriisit olivat seuraavat:
Jatkosodan syttymisvaihe 1941, pyrkimys irrottautua sodasta 1944 ja Pohjolan puoluettomuuskriisi 1948-50
Tässä Lehmuksen kirjassa on Marskista pitkät luvut ja mikä mielenkiintoisinta, niin muutama selkeä "unohdus tai väärinymmärrys" (jossain niitä sanotaan valheiksikin) osoitetaan hänen RUOTSINKIELELLÄ kirjoitetuissa (Paasonen, Heinrichs) muistelmissaan. Nekin on toki suomennoksena monipuolisessa sotadokumenttiaiheisessa kirjahyllyssäni.
Toinen vielä mielenkiintoisempi kirja (sitä ei dyykkaamalla taida löytyä, kun on niin uusi kirja) on Päämajan hukatut kuukaudet, Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944, Kustannus Oy Suomen Mies 2004. Juhola-Jyri Paulaharju-Strömberg ISBN 952-9872-30-5
Siinäkin on juttua Marskista aikalailla. Tämä kirja on erittäin kiinnostava sotahistotian kannalta. Tämä usein kysytty kysymys "Miksi yllätys pääsi tapahtumaan kuitenkin kesällä 1944" saa aika selkeän ja jopa pöyristyttävän vastauksen!
Marski taisi olla kuitenkin Kekkosen lailla ikäisensä mies, eikä siis messias tai erehtymätön...saati väsymätön tai 40-vuotiaan kuntoinen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
" Tämä usein kysytty kysymys "Miksi yllätys pääsi tapahtumaan kuitenkin kesällä 1944" saa aika selkeän ja jopa pöyristyttävän vastauksen!
Marski taisi olla kuitenkin Kekkosen lailla ikäisensä mies, eikä siis messias tai erehtymätön...saati väsymätön tai 40-vuotiaan kuntoinen..."
Marskia tuskin pidettiin erehtymättömänä enempää julkisesti kuin selän takanakaan. ja mitä tulee tuohon "yllätykseen" (jollaisia suurempaan tai pienempään ratkaisuun puolin tai toisin johtavat yllätykset AINA sodassa ja taisteluissa ovat, muutenhan sota olisi vain yhtä ja samaa "materiaalin tomuksi jauhamista" osapuolten kesken - ja sellaisena matemaattisesti ennakoitavaa ja laskettavaa) niin Marskillahan oli toki esikunta jne....
Et sinä taida loppujen lopuksi tietää oikeasti sotimisesta ja armeijahommista mitään. Luet vain kirjoja ja käyt sotia uudelleen nojatuolissasi paremmin kuin sodanjohto aikoinaan, kerrot "paremmin tietävänä" kuinka sodat olisi pitänyt käydä.
Olen todellakin kukenut useita satoja dokumenttikirjoja sodasta.
>>Et sinä taida loppujen lopuksi tietää oikeasti sotimisesta ja armeijahommista mitään. Luet vain kirjoja
Ja entäpä mitä noiden oppineiden tutkijoiden mukaan Päämajan ja Mannerheimin sitten olisi tarkkaan ottaen tuossa tilanteessa pitänyt tehdä? Esitettiinkö kirjassa tiukka sotatieteellinen analyysi (strateginen, operatiivinen, talous & huolto, kuljetukset, joukkojensiirrot, ryhmittelyt, tiedustelu, kaukotoiminta, joukkojen mielialat & moraali...) siitä miten Päämajan olisi pitänyt toimia kun sillä nuo tiedot oli, ja mitä siitä olisi seurannut kautta rintaman ja rintaman takana - ja ennen kaikkea: miten yllätys olisi torjuttu voitollisesti ja samalla sodankäynnin kannalta "ekonomisesti" oikein?
Kerrotko tästä puolesta hieman?
...p:n-jauhajien tavanomaisen metodin:
Käännetään huomio itse asiasta pilkkuerotiikkaan, eli vaaditaan poliittisesti epäkorrektin väitteen esittäjältä detaljeihin menevää selittelyä, jolla ei ole mitään merkitystä itse väitteen kannalta ja johon väitteen esittäjän ei luulla pystyvän tai joka on käytännössä mahdotonta.
"Nojatuoli-päämaja" paljastaa tietämättömyytensä inttämällä asioita, jotka jokaisessa armeijassa olivat itsestäänselviä.
"Tieteellinen" on taikasana jota dilentantit mielellään hokevat.
" Esitettiinkö kirjassa tiukka sotatieteellinen analyysi (strateginen, operatiivinen, talous & huolto, kuljetukset, joukkojensiirrot, ryhmittelyt, tiedustelu, kaukotoiminta, joukkojen mielialat & moraali...) siitä miten Päämajan olisi pitänyt toimia kun sillä nuo tiedot oli, ja mitä siitä olisi seurannut kautta rintaman ja rintaman takana - ja ennen kaikkea: miten yllätys olisi torjuttu voitollisesti ja samalla sodankäynnin kannalta "ekonomisesti" oikein?
Kerrotko tästä puolesta hieman? "
Valheellisen "keskustelijan" röyhkeää lurittelua.
http://www.suomi-seura.fi/index.php?request=21&language=FI&product=112
Päämajan Hukatut Kuukaudet- kirja
Jatkosodan suurimmaksi mysteeriksi on nimetty kysymys, miksi Päämaja ei kesällä 1944 tiennyt suurhyökkäyksen tuloa. Paikalla olleet asiantuntijat tuovat kirjassa arvokkaan puheenvuoron jatkosodan mysteeriin. Riittävä tieto oli olemassa, mutta korkeimmassa johdossa tieto valui hukkaan. Esikuntapäälliköt tiesivät, mutta komentajat eivät uskoneet. Ilmakuvat ja tykistön mittaustiedustelu paljastivat valmistelun, mutta operatiivinen tiedustelu nukkui ruususen unta. Saksalaisten tiedot johtivat harhaan. Teos kertoo koko onnettoman tiedon katoamisen.
Tekijät: Juhola, Paulaharju, Strömberg
Kustannus Oy Suomen Mies
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/2_2004/tekstit/hyokkays.htm
Aimo E. Juhola-Jyri Paulaharju-Georg-Eric Strömberg: päämajan hukatut kuukaudet, Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944, 232 sivua, kuvitettu ISBN 952-9872-30-5, Kustannus Oy Suomen Mies
SUURHYÖKKÄYKSEN TULO TIEDETTIIN
Jatkosodan suurimmaksi mysteeriksi on nimetty kysymys, miksi Päämaja ei tiennyt suurhyökkäyksen tuloa. Juuri julkaistussa kirjassa paikalla olleet asiantuntijat tuovat arvokkaan puheenvuoron jatkosodan mysteeriin. Riittävä tieto oli olemassa, mutta korkeimmassa johdossa tieto valui hukkaan.
Vuoden 1944 keväällä kaikki tiesivät Länsiliittoutuneiden tulevasta maihinnoususta Ranskaan ja ajankohtakin oli selvä: kesäkuun alku. Tiedettiin myös, että Neuvostoliitto oli luvannut aloittaa samaan aikaan yleishyökkäyksen Saksaa vastaan. Suurvallallekin olisi käytännössä mahdotonta laukaista toinen suurhyökkäys samaan aikaan Suomea vastaan. Asemasodan rintamista Karjalan kannas oli ollut ehkä rauhallisin ja Suomen rintamajoukoista siellä olikin vain neljäsosa. Näistä ja eräistä muistakin syistä sekä Suomen että Saksan strategit olivat päätelleet suurhyökkäyksen Kannaksella kesäkuussa epätodennäköiseksi eivätkä antaneet vastakkaisten tiedustelutietojen sekoittaa näkemystään.
Mutta Stalin oli Stalin. Hän lienee päättänyt antaa Saksan ja Länsivaltojen hakata toisensa henkihieveriin lännessä ja odotellessa itse ratkaista Suomen kysymyksen. Se johti kesäkuun suurhyökkäykseen Karjalan kannaksella täysin valmistautumattomia suomalaisjoukkoja vastaan.
Tieto oli olemassa
Kirjassa marssitetaan esiin tiedustelutulosten kertyminen ja hukkaaminen kuukausi kuukaudelta. Kokonaisuudessaan havaittiin lähes kaikki saksalaisten listaamat Puna-armeijan suurhyökkäyksen ennusmerkit.
Avainasemassa olivat kenttätykistön johdossa olleet mittaustiedustelu ja lentokuvaus. Mittaustiedustelu ja kaukotähystys paljastivat jo maaliskuusta lähtien mutta erityisesti touko-kesäkuun vaihteessa massiivisen ryhmitysliikenteen, tarkistusammunnat ja etulinjan hyökkäysvalmistelut. Vahvistavia havaintoja saatiin lentotähystyksellä. Ilmavoimien radiotiedustelu tiesi ilmavoimien yksiköiden siirroista, joista osa tosin tapahtui varsin myöhään. Sotavankitiedot olivat ristiriitaisia kuten aina, mutta mukana oli myös tarkkoja tietoja uusien yhtymien keskittämisestä. Tukholmasta saaduista sotilasasiamiestiedoista saattoi yksiselitteisesti päätellä suurhyökkäyksen alkavan.
Kiistattomimpia olivat lentokuvauksen tulokset, joita saatiin käyttöön toukokuun 29. päivästä alkaen. Varsinkin 2.6. ja 8.6. löydettiin ilmiselvät merkit Vaskisavotan alueelle keskitetystä tykistöryhmityksestä, jolla ei voinut olla muuta tarkoitusta kuin ennen kokemattoman massiivinen tulivalmistelu. Tieto siitä saavutti Päämajan tiedustelun vasta läpimurron jälkeen 12.6, silloinkin erikseen pyydettynä.
Mihin tieto katosi
Monet Kannaksen alemmat komentajat näyttävät olleen varmoja suurhyökkäyksen tulosta. Hämmästyttävää on sekin, että myrskyn silmään joutuvan 10.Divisioonan ja IV Armeijakunnan esikuntapäälliköt näyttävät tienneen asian oikean laidan. Kuitenkin komentajat vaiensivat heidät. Päämajassa monet näyttävät ennustaneen oikein, mutta heidätkin vaiennettiin. Mannerheim pidettiin epätietoisena ja pimennossa. Miksi? Siihen ei tässäkään vastausta saada.
Sen sijaan kirjassa kuvataan yksityiskohdin asemasodan synnyttämää flegmaattisuutta ja byrokratiaa vielä silloinkin, kun taivas oli revennyt. Kannaksen ja Päämajankin kenttätykistön johdolle näytti kertyvän paljon tietoa, mutta se ei kulkenut siitä edelleen operatiiviseen tiedusteluun. Eikö kenttätykistön tiedustelu ymmärtänyt tietojensa merkitystä, oliko tiedon kulun esteenä huono henkilökemia vai oliko henkilöstö turhautunut aiempien tietojen yliolkaisesta kohtelusta? Myös Ilmavoimien Kuvakeskus väistämättä havaitsi massiivisen ryhmityksen. Mihin sen tiedot juuttuivat?
Asiantuntijat paljastavat
Kirjassa Päämajan hukatut kuukaudet kolme ensi luokan asiantuntijaa valottaa kysymyksiä ehkä suorapuheisemmin ja laaja-alaisemmin kuin missään aiemmassa kirjassa on tehty. Ye-eversti Georg-Eric Strömberg palveli Päämajan tiedustelussa luutnanttina ja kapteenina ja kuvaa yleistilanteen ja Päämajan näkemyksen kehittymistä. Hänen henkilökuvansa ovat suorastaan herkullisen analyyttisiä ylipäällikköä myöten.
Lentokapteeni Aimo E. Juhola toimi keväällä 1944 tiedustelulentäjänä ja osallistui useisiin kuvauslentoihin eri konetyypeillä. Hän on saanut tutkimuskäyttöön lukuisia ”kadonneita” ilmakuvia ja kuvaustiedustelun dokumentteja. Ye-eversti Jyri Paulaharju on toiminut pitkään Puolustusvoimien kuvakeskuksen johtajana ja tiedustelukuvauksenkin kehittäjänä. Hän on tutkinut erityisesti tykistön tiedustelua ja valottaa kirjassa tykistön tiedustelutulosten kertymistä.
Kirja ei ole pelkkä muistelmateos vaan perustuu vankkoihin dokumentteihin. Kirjoittajat eivät julista olleensa itse oikeassa, mutta tuovat kaunistelematta esiin monen muun muistelijan todelliset toimet ja kannanotot sekä itse tilanteessa että sen jälkeen. ”…minkä takia eräät avainhenkilöt saisivat jättää jälkimaailmalle sekä sotahistoriaan pelkästään itseään kaunistelevia ja harhaanjohtavia tietoja?”