Olemme tunteneet tämän itseäni lähes 20 vuotta vanhemman miehen kanssa reilun puolen vuoden ajan, mutta edelleen olemme lähinnä ystäviä. Molemmat tuntevat kuitenkin paljon enemmän. Minua kuitenkin mietityttää ikäeromme. Itse olen vasta 20 vuotias, joten 20 vuotta tuntuu paljolta. Koskaan esimerkiksi ajatuksissamme yms. ei ikäero ole haitannut. Olemme myös keskustelleet paljon aiheesta, mutta silti se edelleen minua mietityttää, ajattelen varmaan sitä mitä sitten joskus tulevaisuudessa kun mies vielä vanhenee, mitähän ongelmia suhde tuo tullessaan ja mitähän muut ajattelee.
Millaisia kokemuksia teillä on vastaavista ikäeroista seurustelussa?
Millaisia kokemuksia teillä on vastaavista ikäeroista seurustelussa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vanhenet sitä sinäkin....
Kun olet 40 mies on 60 eli suhteessa ikäero pienenee.
Jos on tasapainoinen ja ajatteleva mies niin siitä vaan.
älä mieti tulevaa. Tartu hetkeen, carpe diem. Jos tänään tuntuu hyvältä, miksi pilata se miettimällä huomista etukäteen? Eikös näin kannata tehdä aina parisuhteessa, eikä ainoastaan ikäeron ollessa laajemmalla skaalalla ;) ?
monta juttua. En ymmärrä ihmisiä, jotka etukäteen käyttävät elämäänsä turhan murehtimiseen. Itse en mieti koskaan päivää pidemmälle enkä varsinkaan murehdi asioita, jotka eivät ole vielä ajankohtaisia. Mieti nyt itseäsikin - ette vielä edes seurustele kun jo mietit mahdollisia tulevia murheita joita ei sitten olekaan. Olet hukannut tilaisuutesi ehkä suureen rakkauteen, joka voisi kestää. Tuommonen yks 20 vuotta on sivuseikka, jos muuten sujuu. Älä jahkaile vaan ota "riski". Onnea teille
Kuinka moni itkee ja parkuu jälkikäteen, kun mies ei halunnutkaan avioon, lapsia ja ties mitä. Alkuun kun ei mietitty eikä keskusteltu. Sitten kun oli aika, olikin jo liian myöhäistä.
Totta,kyllä sitä kannattaa todella harkita lähteäkkö 20vuotiaana seurustelemaan 40vuotiaan kanssa!!Itse seurustelen 40vuotiaan kanssa ja olen 30v.ja monesti ikäero häiritsee vaikka jo 6v.seurusteltu,joten harkitse tarkkaan:)
että harkinta kannattaa. Itse olen seurustellut useita kertoja itseäni nuorempien miesten kanssa ja kyllä se ikäero aiheuttaa monenlaisia ongelmia, vaikka onnistuneitakin suhteita on. Olen nyt 40 enkä voisi kuvitellakaan seurustelevani 60-vuotiaan miehen kanssa, mutta se on vain minun mielipiteeni. Ehkä tuntuisi erilaiselta, jos olisin ollut naimisissa jo 20 vuotta. Isäni oli vain 12 vuotta äitiäni vanhempi ja heilläkin se ikäero aiheutti monia isoja riitoja, vaikka ns. loppuun saakka olivatkin yhdessä. Vasta paljon myöhemmin äiti tunnusti, että olisi eronnut, jos se olisi taloudellisesti ollut mahdollista.
Kun haluat lapsia niin mies ei enää jaksa juosta niiden perässä (jos ylipäätään enää haluaa niitä, ehkä niitä on jo tarpeeksi entuudestaan).
Ukkosi voi vanhemmiten alkaa olla mustasukkainen kun hän jo tarvitsee kävelykeppiä mutta sinun perääsi vielä kapakoista äijät huutelee.
Kun miehesi jää eläkkeelle sinä paiskit hommia. Mitä mies sitten tekee silloin kun sinä olet töissä? Hoitaa lapsia? Kaljoittelee? Matkailee yksinään?
Kun mies delaa ja olet aviossa, saat kivan eläkerahaston (jos mies siis on varoissaan, ottakaa ainakin joku henkivakuutus tai vastaava kun hetki lähestyy).
Kun mies on kuollut niin sinulla on yksinäistä eläkepäivinä, ellet hanki uutta miestä. Kavereillasi joilla on samanikäinen mies, on seuraa kiikkustuolissa.
Ennenkuin mies delaa, saatat joutua hoivaamaan tätä. Ukko jotain 70-85, sinä 50-65, eli teet duunia, vahdit dementoituvaa ukkoa ja odotat pääseväsi eläkkeelle ja saavasi "omaa aikaa". Ota huomioon että samaan aikaan hoivaat, ehkä jopa samassa vanhainkodissa, omia vanhempiasi.
Tod. näk. joudut ennemmin tai myöhemmin kränäämään ukon sukulaisten kanssa.
Äitisi sanoo varmasti sanasen ja isäsi katsoo ikäistään miestä kieroon. Entä jos isäsi vaihtaisi äitisi 20 vuotta nuorempaan malliin?
Jossain vaiheessa ikäisesi seura alkaa sinua taas kiinnostamaan kun ukollasi ei seiso enää muu kuin järki.
Jos olette tunteneet vasta puoli vuotta niin älä hosu, sinä olet hänelle kuitenkin vielä melkein lapsi.
Sen verran puuttuisin puheeseen, että itse olen 52-vuotias ja poikani 2-vuotias. Vielä ei ole ollut ongelmaa. Itse asiassa viime kesän olin kokonaan yksinhuoltaja olosuhteiden pakosta. Lapsi on kypsemmällä iällä mieletön lahja!
enemmän se ikäero mietityttää miestä koska hänellä ei ole enää paljoa aikaa hankkia suhdetta ja sitä lopullista elämänkumppania. Jos vaikka 5 tai 10v päästä kyllästyt on mies jo niin vanha että jää ehkä yksin loppuelämämkseen.
Mies on sitä mieltä että kerranhan tässä vain eletään, ja tulevaisuudesta on turha murehtia. Ainakin sanonut minulle ettei minun tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa jne ellen itse sitä halua.
ja yli vuosi takana:) seurustelua.. aatelkoon ihmiset mitä tykkää se on teidän asia jos haluatte seurustella:D
eikä sitä edes huomaa seurustelun tuoksinnassa sittä ikäeroa..
Saanko kysyä minkä ikäisiä te olette? Entä onko tullut mitään ongelmia ikäerosta? Olisi tosi kiva kuulla sun kokemuksia!
Ja, onnea teille hurjan paljon!! :)
ikään liittyen ole mitään ongelmia.. mutta elämänkokemukseen liittyen välillä jotakin pientä tulee:) mutta ne on ihan pieniä:)
minä olen 23 ja mies 47:) ja pari vuotta olemme jo seurustelleet.:)
Minä olen kyllä sitä mieltä että antaa muitten taivastella (niitä ihmisten puheita kyllä aina riittää) ja nauttikoot ne jotka onnen ovat löytäneet! Itsellä sama tilanne, mies 20v vanhempi ja en epäile enkä mieti mitään tulevia mahdollisia murheita. Niitä voi tulla kaikissa suhteissa kuitenkin, harvoin se ikäkysymys kuitenkaan on. Kyllä sen tietää kun kohtaa sielunkumppaninsa, iällä ei siinä ole väliä. Niin paljon vaikuttaa se miten on elämänsä elänyt ja huolehtiiko itsestään. Eli biologinen ikä voi olla ihan eri kuin se miltä toinen tuntuu muuten. Ei muuta kuin nautit täysillä etkä murehdi tulevaa! Sillä murehtimisella et saavuta mitään, sillä kukaan ei tiedä kuka täältä lähtee ensin ja missä iässä, sen verran yllätyksellistä elämä aina on! Kel onni on, se onnesta nauttikoon! Hyvää kesää!
jos hän tuntuu ihmiselle, jolle haluat antaa sydämesi, niin anna palaa. Jokainen elää niinkuin haluaa ja rakkaushan on hyvä asia ihmisille:)
Minulla on melkein sama tilanne.
Itse olen 18-vuotias ja mies on 30-vuotta mutta ihan hyvin tässä on seurusteltu jo yli vuosi. Tietysti ikäero tulee joissakin tapauksissa ilmi mutta pidetään toisista sen verran että niiden yli on päästy.
Ikä on vain numero!
olen 21 vuotias nainen ja avomieheni on 41 vuotias. aloimme seurustelemaan 2 vuotta sitten ja rakkautta ja riitoja on riittänyt.
eniten ongelmia on tuottanut se että mieheni vaati aluksi minulta kaiken ajan ja lopetin opiskeluni ja vanhat kaverisuhteeni. nyt mies haluaa mennä kavereidensa kanssa ja minä taas luovuin jo ajat sitten kaikesta.
lastakin hän on halunnut ja tulin raskaaksi vuosi sitten, mutta sain keskenmenon.
mieheni tavattuani olen kyllä miettinyt että en koskaan ala seurustelemaan oman ikäiseni kanssa. olen kyllä huomannut että joissain määrin mies tajuaakin asioita joissain määrin paremmin kuin nuoremmat.
onnea vaan teille ja nauti olostasi.aika näyttää olitteko te luotu toisillenne. :)
minulla ja tyttöystävällä.tapaillaan salaa,kun ihmiset ei hyväksy sitä.sit kun tytölle tulee vähän lisää ikää,niin aletaan seurusteleen julkisesti.meitä ei ikäero haittaa.
sen vielä itsekin, jos vaikka rakastumisen koetkin hänen kanssaan. Itselläni oli ikäeroa mieheen melkein 10 vuotta, mutta ajatukset elämästä ihan eri tasolla. Ihailet varmasti sitä hänen elämänkokemustaan ja vahvuuttaan ihmisenä. Ehkä kasvat hänen seurassaan täysin aikuiseksi, mikä sekin on ihan hyvä kokemus, niin kuin minulla oli.
parisuhteessa varmaan haittaisikin, mutta sen mitä seksisuhteita harrastanut, niin parempaa on ollut vanhempien naisten kanssa.
yleensä irtosuhteissa pyrkiny löytämään 15v väh. vanhempaa, paras kaikista oli 35v. ihana aikuinen 64v nainen leveine perseineen ja riippuvine rintoineen, ah sitä iloa ;)