Olimme parhaita ystäviä monta vuotta, samassa työpaikassakin. Olin hänen tuki ja turva kun hänen aviomiehensä otti ja jätti hänet, kuljin hänen kanssa uutta etsimässä kapakoista, kuuntelin deittailun surut ja ilot, yksinhuoltajan murheet ja vietimme monen monta ihanaa aikaa yhdessä. Hän vihdoin löysi mieleisensä mies ystävän 8 vuoden etsimisen jälkeen ja minä löysin uuden mieleisen työpaikan ja ammatin.Yritin pitää yhteyttä entisen lailla ja vannoimmekin yhdessä että ystävyys kestää. Mutta kuinka ystävättär unohtaakin muut naisystävänsä kun mies tulee taloon! Tuntui kuin ruikuttaisin yhteistä aikaa edes jonkun verran, ymmärrän että mies on etusijalla, niin se minunkin mies on, mutta ei kaverin tapaamiseen tarvitse allakoida aikaa kuukautta etukäteen " tässä minulla ehkä olisi n tunti aikaa".. nöyryyttävää! No, pääsin asian kanssa jo sinuiksi ja olimme känny- ja sähköposti yhteydessä ja niissä puhuimme niitä näitä!Nyt kun ystävättären miesystävä lähti ulkomaille lomalle ja ystävättärellä alkoi kesäloma, niin nyt olisi pitänyt minun kalenteri olla tyhjä!(= en allakoi mitään, suurpiirtesyys aikatauluissa) Olen reissannut kesällä mieheni kanssa paljon ja viime viikonloppuna vasta yöllä huomasin että ko. ystävätär oli soittanut kännyyni 2 kertaa (= en vierihoida kännyäni, unohdan sen usein). Laitoin viestin minkä vuoksi en ole soittanut takaisin(= oli yö) ja hän ei ole ottanut yhteyttä. En voi muuta kuin olettaa että hän on ottanut nokkiinsa kun en ollut heti saatavilla! Minullakin on oma elämä, en odota känny kourassa josko tämä kerran tärkeä ihminen suvaitsee ottaa yhteyden.Miten helkutissa hoitaa ystävyyksiä näinä aikoina, ovatko ihmiset(=myös minä) muuttuneet sen suhteen kummalliseksi???
Kännykkä ystävyys
Sen tein mitä tein
4445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa melkein samalta mitä itsekin koin.Kyllä ystäväsi selittää,kun saa tilaisuuden.Usein on monta pientä,mutta välttämätöntä estettä edessä juuri silloin kun on ottamassa yhteyttä ja taas se siirtyy jne.Sinä olet voinut olla ystäväsi mielessä alati,mutta tämä uusi miesystävä on vienyt ajan ja henkiset voimat jaksaa enää jutella kenenkään kanssa.Itselläni on tällainen pulma parhaan ystävättäreni kanssa:Olen katsellut hänen touhujaan liian kauan ja sanomatta moitteen sanaa.Lopulta menin ihan lukkoon,kun hän ryhtyi valehtelemaan joka päivä jotain.Kyse on siitä,etten millään jaksa esittää,että hyväksyn hänen monet suhteensa varattuihin miehiin.Itse erosi oltuaan uskoton ja jäätyään kiinni.Luulin hänen puhuvan totta,kun hän aina selitti kuinka häneen koko ajan otetaan yhteyttä ja pyydetään ulos.Selvisikin,että hän itse pommittaa kaiken aikaa näitä miehiä.Aina joku suostuu.Sanoin,etten hyväksy tätä.Jos hän näin tekee,en voi estää,mutta kerroin,että minusta se tuntuu pahalta.Hänpä korjasi tilannetta ryhtymällä valehtelemaan,että häneen otetaan yhteyttä.Ei pitänyt paikkaansa.Sain yllättäen tietää asianomaiselta ja vahingossa.Nyt ystävättäreni suuttui minulle,kun en pidä siitä että varattuja iskee ja ihan tarkoituksenaan vahigoittaa.
Tietysti voisi sanoa,että tällaista ystävää ei tarvitsekaan sietää.Silti tämä tuntuu pahalta,koska enhän minä ollut se kuka tässä väärin tekee,vaan hän.Mitä mieltä olet?
Minulla ystävyys pitkäaikaiseen ystävään uhkaa loppua, kun hänellä on eri käsitys ystävyydestä kuin minulla...
Minun täytyisi olla jatkuvasti känny kourassa odottamassa milloin hän ottaa yhteyttä ja jos en ole niin hän suuttuu...
Kun itse yritän ottaa häneen yhteytä millä tahansa tavalla, ei hänestä välttämättä kuulu mitään moneen viikkoon... Siis hän ei vataa viesteihin eikä sähköposteihin jne.
Sitten kun hän tarvitsee apua, rahaa tai lapsenvahtia tai jotain muuta, minun täytyisi aina olla saatavilla. Itse olisin monestikin vain vaihtanut kuulumisia hänen kansaa.. Olisi tietysti ihanaa kun hänelläkin olisi joskus oikeasti aikaa minulle, olisi ihana kun joku jaksaisi kuunnella minunkin iloja ja suruja...
Olen yrittänyt kaikin tavoin olla hänelle hyvä ystävä ja omien mahdollisuuksien ja voimien mukaan auttanut häntä. Nyt hän on sitä mieltä että olen huono ystävä ja huono kummi, en kuulemma anna hänelle apua ja tukea...
Minulle on vähitellen tullut hyväksikäytetty olo tästä "ystävyydestä"... En haluaisi menettää ystävää vai olenkohan jo menettänyt... Ennen kaikki oli hyvin, jaoimme kaiken yhdessä, ilot ja surut.
Nyt olen vain poikki mennyt tukipilari jota kukaan ei korjaa, ihmettelee vain kun on huteraa...
Mietinkin mitä enää voisin tehdä...
Mehaän emme halua ystävyyden loppuvan kuin seinään,siksi,että riitelisimme avun ja välittämisen antamisesta.Mistäs,jos hyppäisit syyttelyvaiheen yli ja sanoisit hänelle suoraan:Olisi tosi ihana,jos voisin kirjoitella ja soittaa tai textata ihan omista huolistani kanssasi kun tarvitsen sitä.Oletko ymmärtänyt siten,että mainitsen huolistani muuten vaan ja ne ovat menneet ohi?Toivon todella,että kommentoisit jotenkin kun puran sulle sydäntäni"Katso mitä hän siihen sanoo.Pyydä häntä antamaan vastaus tähän.Jos ei vastaa mitään,se kertoo paljon.Jos hän joutuu kunnolla asiaa pohtimaan sinunkin kannaltasi ja välittää oikeasti,hän tajuaa mitä tehdä.
Kiitos neuvosta, oli ihan kokeilemisen arvoinen... Nähtäväksi jää mitä tapahtuu...