Joo, eli tilanne on tällanen:
Mulla meni tuossa pari viikkoa sitte tyttöystävän kans poikki, tai tyttöystävä halus pistää poikki vajaan 3 kk:n seurustelun jälkeen.
Juttu eteni näin: tyttöystävä oli eräänä perjantaina kavereillaan kuskina. Siihen asti kaikki meni hyvin. Seuraavana päivänä huomasin että hän oli ottanut muhun etäisyyttä. Sohvalla tv:tä katsellessa hän ei tullut enää lähelle istumaan, vaan vetäytyi toseen päähän sohvaa. Normaalisti kun hän esim. lähti töihin annoin suudelman hänelle, mutta senkin hän antoi perjantain jälkeen niinku haluttomasti. Ei jutellut normaalisti vaan mumisi jotakin.
Noh, viikko siinä eleltiin ja kumpikaan ei tavallaan uskaltanut puhua asiasta. Eräänä iltana, olikohan tiistai, nukkumaan mennessä kysyin että olenko loukannut häntä jotenkin. Hän sanoi että ei vaan hän on vaan väsynyt ja vihainen, mutta ei mulle.
Sitten seuraavana viikonloppuna hän oli kahtena iltana juhlimassa toisella paikkakunnalla. Se on ihan ok, minä annoin hänen tehdä omia asioita ja mennä normaalisti enkä tinkonut että missä olit, miksi, jne. hän sai kertoa jos halusi.
Kyseisenä viikonloppuna hän sitte kun olin ostanut hänelle 3 ruusua ja riipuksen, koska halusin hänelle yllätyksen, hän sanoi että riipusta hän ei voi ottaa vastaan. On ollut kuulemma sellaista kituuttamista.
Olin pari iltaa kotona yötä koska oli paha mieli. Sitten puhuimme asiasta ja hän sanoi että haluaa pistää poikki. Syyski sanoi että suhteesta puuttuu jotakin mutta ei "osannut" sanoa mitä. Mulle jäi sellanen tunne että se oli vaan tekosyy pistää poikki. Ja syytän itseäni.
Hän on lähdössä vuodeksi pois, opiskelemaan.
Rakastan tätä tyttöä yli kaiken ja olisin halunnut jatkaa. Olisin tehnyt melkeen mitä vain jotta olisimme yrittäneet. Nyt on pari viikkoa mennyt, olen ollut alamaissa, puhun vähän, tupakoin, jne. On paha olla koska syytän itseäni.
3kk oli mun elämän parasta, onnellisinta ja ihaninta aikaa.
Rakastan sitä nuorta naista!!!
Mulla meni tuossa pari viikkoa sitte tyttöystävän kans poikki, tai tyttöystävä halus pistää poikki vajaan 3 kk:n seurustelun jälkeen.
Juttu eteni näin: tyttöystävä oli eräänä perjantaina kavereillaan kuskina. Siihen asti kaikki meni hyvin. Seuraavana päivänä huomasin että hän oli ottanut muhun etäisyyttä. Sohvalla tv:tä katsellessa hän ei tullut enää lähelle istumaan, vaan vetäytyi toseen päähän sohvaa. Normaalisti kun hän esim. lähti töihin annoin suudelman hänelle, mutta senkin hän antoi perjantain jälkeen niinku haluttomasti. Ei jutellut normaalisti vaan mumisi jotakin.
Noh, viikko siinä eleltiin ja kumpikaan ei tavallaan uskaltanut puhua asiasta. Eräänä iltana, olikohan tiistai, nukkumaan mennessä kysyin että olenko loukannut häntä jotenkin. Hän sanoi että ei vaan hän on vaan väsynyt ja vihainen, mutta ei mulle.
Sitten seuraavana viikonloppuna hän oli kahtena iltana juhlimassa toisella paikkakunnalla. Se on ihan ok, minä annoin hänen tehdä omia asioita ja mennä normaalisti enkä tinkonut että missä olit, miksi, jne. hän sai kertoa jos halusi.
Kyseisenä viikonloppuna hän sitte kun olin ostanut hänelle 3 ruusua ja riipuksen, koska halusin hänelle yllätyksen, hän sanoi että riipusta hän ei voi ottaa vastaan. On ollut kuulemma sellaista kituuttamista.
Olin pari iltaa kotona yötä koska oli paha mieli. Sitten puhuimme asiasta ja hän sanoi että haluaa pistää poikki. Syyski sanoi että suhteesta puuttuu jotakin mutta ei "osannut" sanoa mitä. Mulle jäi sellanen tunne että se oli vaan tekosyy pistää poikki. Ja syytän itseäni.
Hän on lähdössä vuodeksi pois, opiskelemaan.
Rakastan tätä tyttöä yli kaiken ja olisin halunnut jatkaa. Olisin tehnyt melkeen mitä vain jotta olisimme yrittäneet. Nyt on pari viikkoa mennyt, olen ollut alamaissa, puhun vähän, tupakoin, jne. On paha olla koska syytän itseäni.
3kk oli mun elämän parasta, onnellisinta ja ihaninta aikaa.
Rakastan sitä nuorta naista!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unohin sanoo ett meillä ei ole ollut riitaa eikä erimielisyyksiä. Ollaan edelleen todella hyviä ystäviä.
Ikävä on...
voi olla että tyttö ajattelee, että teillä menee kuitenkin poikki hänen muutettua ja suree sitä etukäteen ja ajatteli, että sama panna poikki kuin kituuttaa.
Tai sitten hän toivosi että sinussa olisi enemmän särmää, olisit kiinnostunut mitä hän reissuillaan tekee etkä vain lahjo ja ole "koiranpentu" eli epätoivoinen joka antaa tytön tehdä mitä vain kyselemättä...tyyliin tee mitä vain mutta älä jätä minua annan kaiken anteeksi enkä ikinä kysele mitään...ovimatot ei ole kovin seksikkäitä.
Niin tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi alkaa hakkaamaan ja omistavaksi vaan että ole normaalisti kiinnostunut tyttösi tekemisistä..jos sinua siis kiinnostaa yhtään mitä hän tekee.
Tarkotus ei ollu olla mikään "koiranpentu" :)
Ja kuulin yheltä hänen ystävätltä ett kun hänen edellinen suhteensa päätty, hän sano että haluais suhteen jossa molemmat "eläis omaa elämää". Noh, sellanen nyt ei ainakaan tuu toimiin. Ja hän kerto mulle sillon ku eros edellisestä poikaystävästä ett häntä suoraan sanottuna vitutti ett poikakaveri kyseli suurin piirtein kaikki mitä hän teki, minne meni ja kuka soitti/lähetti viestin.
Mut itekki oon funtsinu asioita ja alan kans kallistua sen puoleen ett parempi ett meni poikki, siis ton opiskeluhomman takia. Hän joutuu hommaamaan toden näkösesti iltatöitä ja vois olla ettei jaksais pidellä yhteyksiä. Mut harmittaa nii perhanasti!!!
Vaikutat tosi sympaattiselta, parisuhteeseen satsaavalta nuorelta mieheltä. Tämä tyttö ei todellakaan ole sinun arvoisesi. Anna hänen mennä. Ennemmin tai myöhemmin siinä olisi kuitenkin käynyt noin.
Sinuun sattuu nyt tosi lujasti, mutta selviät siitä. Ei ole sellaista tuskaa, johon aika ei auttaisi. Ansaitset jotain paljon parempaa.
"Rakastan tätä tyttöä yli kaiken ja olisin halunnut jatkaa."
Roskaa.
"Rakastan sitä nuorta naista!!!" ja 3kk.
Anteeksi, mutta saanko kysyä ikää? Kuulostaa juuri sellaselta teinien "ollaan oltu 3kk yhessä ja siis me rakastetaan toisiamme ihan tajuttomasti"
Luulisin ettei siinä oikeen kerkeä rakastamaan vielä.
Nii seurusteltu 3kk mutta tunnettu ja liikuttu samoissa porukoissa 6-7 vuotta.