En uskalla

Tuolla tavalla et kyllä saavuta yhtään mitään.
Kannattaa edes se kerta todella mennä treffeille. Et voi muuten todella tietää kelpatko. Muuten kaikki on vain sinun omaa mielikuvitusta.

Jää sitten nyhjäämään kotiin jos et uskalla. On se kyllä kumma että pitää sopia treffeistä jos sitten viime tipassa jättää menemättä sinne. Aika typerää tuommoinen, kyllä pelosta huolimatta kannattaa mennä. Tai sitten on vaihtoehtoisesti yksin.

Tuollainen viime hetkellä peruminen on viimeisen päälle ärsyttävää. Yhden kerran nainen perui treffit n.20 minuuttia ennemmin (tekstiviestillä tietty). Siinä sitten junassa istuin tyhmänä känny kädessä ja mietin että kuvitteliko se minun teleportilla olevan menossa paikalle. Tapasin tytön sitten myöhemmin baarissa, ja juuri sellainen harmaa hiljainen hissukka se oli mitä tuollaisen tempun tekijän kuvittelikin olevan. Noh, kostin tapauksen tekemällä omat temput vastaavasti naiselle, eli perinteinen katoaminen ennen auringonnousua.

antanut viesteissäsi totuudenmukaisen kuvan itsestäsi? Jos, niin silloinhan ei ole mitään syytä pelkoon. Toisin on siinä tapauksessa, jos on tullut vähennettyä hieman painoa tai paranneltua ulkonäköä.

Kyllä muakin on pelottanut helvetisti joka kerta, mutta mä olen koittanut ajatella, että sitä toistakin jännittää yhtä paljon. Sen ajatuksen voimalla jaksaa.

Ja hei, ihmisiähän me kaikki ollaan. Musta sille toiselle voi vaikka sanoa, että nyt vähän jännittää. Siitä tulee hyvä jutunaihe, jos se toinen ei ole ihan idiootti.

Samaan aikaan, kun piti nähdä, tuli puhelu, jossa ei haluttukaan nähdä.

Vika tuskin oli siinä, että näytin epämiellyttävältä. Ennemminkin, jos tämä heppu näki minut, pelästyi itseään.

Harmitti, koska olin joutunut jättämään työt kesken sännätäkseni treffeille. Olisi voinut tulla edes kertomaan, että sorry, ei taida onnistua, mutta mennään edes käymään kahvilla.

Kyllä minuakin aikoinaan jännitti ihan hemmetisti treffailu. Mutta jännitys kyllä helpotti aina melkein heti kun nähtiin.

Muistan monta kertaa itsekin miettineeni, pitäisikö perua treffit viime hetkellä. Koskaan en näin tehnyt. Mietin myös, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, ja huomasin ettei mitään katastrofaalista tilannetta oikeastaan voi syntyä. Jos toinen ei pidä sinusta, hän todennäköisesti lopettaa treffit lyhyeen, eikähän sille sitten mitään voi.

Yksiäkään treffejä en ole katunut, vaikka ei olisi synkannutkaan. Yhtään huonoa tai törkeää kokemusta ei ole, vaikka aikoinaan treffasin varmaan noin parisenkymmentä miestä. Mietin aina treffeille lähtiessäni, että tämä on vain yksi ilta elämässäni, meni sitten syteen tai saveen.

Tsemppiä! Tilanne ei etene mihinkään, jos jänistät joka kerta kun olet tapaamisen sopinut. Ei siihen treffaamiseen kuole, vaikka ennen treffejä voi siltä tuntuakin.

Heh, tuli mieleen omat treffit vuosien takaa. Sovittiin paikka ja molemmat tsiikaili paikkaa silmä kovana turvallisesti kymmenien metrien päästä "piilosta".

Kun ketään ei saapunut paikalle aloin katselemaan ympäristöön ja yksi tyttö teki matkan päässä samaa. Vaati hieman miestä mennä paikalle ja kysyä että oletko se ja se "netistä tuttu".

Treffeillä tyttö luki cityä niin intensiivisesti että ei varmaan olisi tunnistanut mua seuraavana päivänä tunnistusjonosta, mutta niin vaan oltiin yhdessä puolisen vuotta.

Tässä opetuksena se, että jos sen ujouden voittaa, niin ei mitään ainakaan voi hävitä.