Olen seurustellut 2 vuotta todella ihan miehen kanssa. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, kun meillä molemmilla on koiria ja ne eivät yksinkertaisesti tule toimeen keskenään.. Kumpikaan ei halua omistaan luopua, vaikka rakastammekin toisiamme todella paljon.. Erosta olemme alkaneet pikkuhiljaa puhua, kun näyttää nyt siltä, että emme koskaan pääse muuttamaan yhteen.. Tuntuu todella naurettavalta syyltä, jos joudumme eroamaan eläinten takia, mutta siltä se nyt valitettavasti näyttää.. Olisi kiva tietää löytyykö kohtalotovereita ja miten muut olette selvinneet vastaavasta tilanteesta..
Eläimet ongelmana
Eroko?
181178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Seurustelu käsittää synnin ja kauhistukset ja vielä koirat mukana kuvioissa.
Vakava tilanne on kun joudutte vastaamaan teoistanne
elävän Jumalan kasvojen edessä kerran ja armoa ei ole "seurustelijoille" joiden tekoja tahraa synti.
Kohtalotovereita riittää kuten aina ja he kokoontuvat yhteen jos ei maan päällä eläessään niin kuolemassa varmasti ja kun armo on käytetty synnin palveluksessa ei auta sykiatri ei arkkiatri vaan on mentävä kohtaamaan tuomio joka on armoton seurustelijoille.
Eläimet eivät ole ongelma mutta synti on mene ja kerro tämä ystävillesi.
Ihan hienoa, että joku uskoo noin vahvasti asiaansa mutta eiköhän ton tuomitsemisen vois jättää sitte sille sun jumalalle. Joskus on vaan pakko hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Tollaset kommentit rupeaa vaan ärsyttämään, eikä niistä ole mitään hyötyä. Uskonto on yleensä sotien syynä joten kannattaa aina harkita miten asiansa esittää jos haluaa vaikuttaa. Ihan hyvällä, oikeesti.
On oikein hieman huomaamatta, sivusta kertoa ihmisille synneistä ja niiden kadottavaisuudesta.
Ei ihminen kiusaa eikä häntä saa vihata mutta synti
ja vääryys on se jota tulee karttaa kuten lahkoarmeijaa.
Syntiä siis niitä joita havaitsee itsessä ja tietysti se muissa näkyy kuten erään nykäsen tyrä "sojossa".
Se se vasta synnin väline on vai mitä?
Anna siis jokaisen määrittää itse mikä on syntiä ja mikä ei. Kun kaikki ei edelleenkään usko samaan asiaan kuin sinä.
Jos koet että sinulla on tarve levittää uskon sanaa, keksi joku muu tapa, helvetillä ja synneillä uhkaamalla ei pitkälle pääse. Se lähinnä herättää ärsyyntymistä. Mitäs jos koettaisit vaikka jollain positiivisella jutulla?
Toivottavasti noi sun jutut tulee sun sydämestä eikä ole mitään valmiiksi kirjoitettuja raamattusanomia. Sinä olet itse jumalan tekemä olento, jolla on voi olla oma tulkinta raamatusta, eikä kopioitua tekstiä. Omat ajatukset voivat olla jopa tärkeäpiä, kuin ne joskus kauan sitten IHMISEN kirjoittamat tekstit, jotka myös ovat subjektiivien tulkinta jostain, joka tapahtui kauan sitten. Joten anna nykästen olla, ne ei siitä muutu, etsi joku muu joka saattaisi tehdä sen..
Jopa uskossa kannattaa olla järkevä eikä vaikuttaa faatikkosekopäältä.
Kyllä se on paras tapa että joka määrää rangaistuksen eri synneistä ja on määritellyt mitkä syntejä ovat ettei kukaan luule omineen pärjätä tuomiolla.
Ehkä unelmoit nykäsestä ja ehkä kätesi hehkuvat mutta sekopäisenä ei tiedä missä kohden loppuu matkanteko ja sitten alkaa ikuisuus.
Omapa on helvettisi. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja jo tämä kolmen vuoden aikana kokemani rakkaus riittää siihen, että kestän helvetissä palamisen, jos sinä olet oikeassa. Jos minä olen oikeassa, sinä olet tuhlannut elämäsi ainakin näiden juttujen kirjottamiseen ja olet menettänyt elämisen riemun. Aamen.
Synnin liitto tuo itkun ja tuskan ja siunausta sellaiselle ei ole vaan ikuinen tulijärvi odottaa
jokaista kauhistusten tekijää.
Helvetissä ei ole rakkautta ei sitten pihahdustakaan
Pahat henget siellä kiduttavat petettyjä synnin ihmisiä joille ei armo kelvannut eikä ikuinen rakkaus sulattanut synnin kovettamaa kivisydäntä.
Kylläpä vaikuttaakin, että olette NIIINNN rakastuneet kun ette moisesta pääse sopuun. Miten muuten sitten ratkaisette vielä suuremmat ongelmat jotka on tärkeitä. Vai onko se koira sittenkin tärkeämpi kuin se puoliso koska sopua ei synny. Entäs jos tuleekin lapsi niin laitatteko sen adoptioon jos sillä onkin allergia ja koirat on niin tärkeitä. Itelläkin koira, muttei ole ihmisen yläpuolla tai tärkeämpi kuin mieheni tai lapset.
Taidatte käyttää tekosyynä koiraa kun ette kehtaa myöntää, että ehkä puoliso ei ole se oikea.
: )
Olette varmaan kahden vuoden aikana yrittäneet kaikkenne, mutta:
1. Minkälaisia ongelmia on? Tappelua, rähinää vai mitä? Muistakaa, että niin eläimillä kuin ihmisilläkin on kemiat, joidenkin kemiat ei vain käy yhteen, ja toisaalta uusien tuttavuuksien tulee aina selvittää kuka on pomo -> saattaa kestää kauankin, ja vaatii ihmisiltä työtä ja kärsivällisyyttä.
2. onko koirat kaikki uroksia / naaraita -> leikkauttaminen voisi auttaa sukupuolesta johtuvaan aggressiivisuuteen
3. Siellä tilassa missä koirat on yhdessä, hankkikaa sellainen haihdutin systeemi (saa apteekista, en muista nimeä), joka auttaa koiria sopeutumaan
4. jos joku erityisen aggressiivinen, kuonokoppa hänelle esim. yöksi, ja tietysti paljon vahdintaa ja oikeanlaista koulutusta huomiointia
5. Lukekaa oppaita, kysykää eläinlääkäriltä ja menkää koulutetun koirakouluttajan luokse.
6. Puoliksi vitsi: hankkikaa tarpeeksi iso talo, jotta voitte erottaa tyypit ;)
En millään usko että asiat olisivat noin pahasti, koirat lähtökohtaisesti hyväksyvät toisensa, kun ovat vain saaneet laumakysymykset selviksi! (Kissat esim. eivät välttämättä milloinkaan)
TSEMPPIÄ!
ps. olettehan muistaneet totuttaa koiranne toisiinsa niin, että he saavat haistella rauhassa, ilman talutusremmeja/ihmisistä johtuvia vaikuttimia. Ne vaikuttavat aina käyttäytymiseen, eikä yleensä positiivisesti!
Uskotko, että jos nyt päätätte erota niin toiselta kuolee koira sen jälkeen?
Ainakin mun elämässä tuppaa aina käymään jotenkin näin.
voi vittu !, kaikkea sitä kuulee.....
Koira on kuitenkin aina vain koira. Lapset vielä ymmärrän, mutta että koirat rakkauden esteenä? Kuulostaa melkein tekosyyltä. Ei suhde voi olla kunnossa jos koira on tärkeämpi kuin oma rakas..
Vai että ihan hullua? Eiköhän kuule ole sinunkin aika ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia. Itselleni ainakin omat kissani ovat kuin lapsia, niitä en hylkäisi mistään hinnasta. Elän onnellisessa parisuhteessa, jossa kissat ovat yhdessä hankittuja ja toivottuja lapsia, mutta jos olisin sinkku, ja kuvioihin tulisi mies, joka ei kissojeni kanssa toimeen tulisi, niin ovea näyttäisin. Olen niin henkeen ja vereen eläinihminen, että tiedän olevani onneton, jos ei jaloissa pieniä karvakuonoja tassuttele... :) Ukoltanikin kysyin jo ensimmäisillä treffeillä, että löytyykös allergioita...Voi varmaan arvata mikä olisi ollut lopputulos, jos vastaus olisi ollut kyllä... ;)
Miehiä tulee ja menee, mutta se on varmaa, että jos lemmikistä luovut suhteen takia tai miehesi tekee vastaavan liikun omalla tahollaan, suhde kärsii.
Itse en ikimaailmassa luopuisi koirastani yhdenkään ihmissuhteen takia. Ihmiset ovat selkäänpuukottajia, koiraani voin luottaa.
sitä että jotkin ihmiset pistävät eläimen edelle ihmis-suhde asioissa. Ei tunnu luonnolliselta.
Selvää olisi että molemmat luopuisi koiristaan......
En ole koskaan ymmärtänyt, että ihmiset voivat edes ajatella luopuvansa lemmikistään jonkun ihmissuhteen takia.
Se on typerintä ja vastuuttominta mitä voi tehdä.
elävät vain eläintensä kanssa, normaaliako?