Mitä te ihmiset oikein mietitte kun vakavissanne itkette tämän irrationaalisen käsitteen perään? "Entä jos minun Oikeani on koko ajan tuolla jossain toisella mantereella, enkä tapaa häntä sen vuoksi koskaan?!?! itkua hampaidenkiriststä hikeä"
Jos lyhyesti määrittelen ensin varsinaisen käsitteen: Kun puhutaan Siitä Oikeasta, tarkoitetaan meille jokaiselle kohtalon räpeltämää täydellistä vastaparia, sielunsukulaista, elämänkumppania, kitkatontakin ihmissuhdetta. mitä vain, kunhan tämä mystinen toistaiseksi-vielä-tuntematon henkilö vain on toivojansa unelmien täyttymys, ja mielellään jotain vielä hieman enemmänkin.
Sen Oikean kohtaaminen sijoittuu monien ajatuksissa hamaan tulevaisuuden verkkoon, eikä koskaan voi tietää milloin tämä elämääsuurempi tapaaminen Oikean kanssa sattuu kohdalle. Mielellään aika on kuitenkin ennalta-arvaamaton, ja paikka jollain irstaalla tapaa romanttinen.
Sen Oikean tunnistaa joko samanlla sekunnilla, kun hän astuu elämäsi näköpiiriin (rakkautta-ensi-silmäyksellä), tai sitten vasta hieman myöhemmin.
Kukapa ei tahtoisi itseään onnelliseksi? Kukapa ei tahtoisi itseään onnelliseksi PARISUHTEELLA, jossa kumppani on täydellinen? Ihmisen perustarve on saada haaveensa toteutetuksi, eikä siinä ole mitään pahaa.
MUTTA kohdassa, jossa Sen Oikean ajattelu, (odottelu, kuvittelu, haaveilu sekä senhetkisen parisuhteen punnitseminen Sen Oikean vertailussa) paisuu irvokkaan massiivisiin mittasuhteisiin, siinä kohdassa ajetaan todellakin mäntyryteikköön.
Parisuhteestaan erotessa monet ihmiset ajattelevat surumielisinä "hän ei ollutkaan Se Oikea minulle". (Ilmiö on tavallinen etenkin pitkien parisuhteiden päättyessä)
Ajatus ja väite ovat järjettömyyttä, KOSKA (nyt olemme pääsemässä siis vihdoin asiani ytimeen)
Se Oikea on valheellinen käsite.
Se Oikea on vain täydellinen MIELIKUVA täydellisestä kumppanista.
Se Oikea on asia, jota ei ole olemassakaan.
ja miksikö? KOSKA
Vakavissaan solmittu parisuhde, jossa molemmat osapuolet ovat todella mukana, on AINA SE OIKEA.
myös päättymisen jälkeen, kesti suhde sitten vuoden tai 15 vuotta.
Ihmisten välinen suhde on sopimus yhdessäolosta, toisen hoitamisesta, välittämisestä, usein seksistä sekä rakastamisestakin. Tällöin suhde ja kumppani ovat niin kauan juuri Se Oikea, kun molemmat osapuolet kokevat itsensä terveellisesti (elämän mullistusten ja käänteiden suomien mahdollisuuksien mukaan) onnellisiksi.
Siis toisinsanottuna, jokainen parisuhde (enkä tarkoita yhdenyön täydellistä yhteisymmärrystä ja rakastamista ym ei-vakavissaan solmittuja siteitä)
on ihmiselle aina oikea, joskin SILLÄ HETKELLÄ ja SIINÄ ELÄMÄNTILANTEESSA. Ei voida olettaa että luonteeltaan, psyykkiseltä tasoltaan, sosiaalisuudeltaan, minäkuvaltaan yms yms kehittyvät ihmiset kykenisivät automaattisesti kehittymään, ja samalla muuttumaan samanaikaisesti. suhdetta unohtamatta.
Me ihmiset olemme erilaisia, me kasvamme eri tahtiin, ja me huomaamme usein jossain vaiheessa, että kumppani on jäänyt toiselle pyskälle kehityksestämme, jolloin edessä on valintatilanne.
Rakkaus on ikuista, mutta usein se ei vaan säily samassa kumppanissa ikuisesti.
Suhteet voivat toki olla pitkiä, elämänkinmittaisia, jolloin kehitys ja muutokset ovat myötäilleet molempia osapuolia samanaikaisesti. voi heitä onnekkaita...
Sanon sen selkeyden vuoksi vielä kerran. Se Oikea voi olla sinulle (siis ihan OIKEASTI) "SE OIKEA", silloin kun olet onnellinen suhteessasi.
20vuotta sitten tapahtunut monen vuoden suhde päättyi eroon, mutta voidaan ajatella että suhde oli sen-aikaselle Sinulle juuri oikea, silloin. Enää sama suhde ei toimisi, mutta tiedät, että Hän oli silloin Se Oikea.
Tässä asian juuri.
Kun tämän voit tunnustaa itsellesi (että aikaisemmat, päättyneet suhteet ovat olleet ajalleen Oikeita), voin puolestani sanoa että olet Sen Oikean kohdannut.
Sitten vielä vastaus yleiseen rypynuurtajaan, entä jos seuraava Se Oikeani asuukin indonesiassa tai etelänavalla?
Ihminen tapaa itselleen "sopivat" toiset ihmiset ja sielunkumppanit väistämättä. tähän ei jumalata eivätkä kohtalot puutu, kyse on loogisesta väistämättömyydestä, pidemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa. ihmiset eivät voi olla huomaamatta, kun sielunkumppani törmää elämään, JOS he todella ovat sielunkumppaneita. (Oikealla Ajalla jälleen, tietysti) He eivät voi olla huomaamatta, mikäli näin on.
Jokainen löytää/ tulee löydetyksi omalleen.
Jos lyhyesti määrittelen ensin varsinaisen käsitteen: Kun puhutaan Siitä Oikeasta, tarkoitetaan meille jokaiselle kohtalon räpeltämää täydellistä vastaparia, sielunsukulaista, elämänkumppania, kitkatontakin ihmissuhdetta. mitä vain, kunhan tämä mystinen toistaiseksi-vielä-tuntematon henkilö vain on toivojansa unelmien täyttymys, ja mielellään jotain vielä hieman enemmänkin.
Sen Oikean kohtaaminen sijoittuu monien ajatuksissa hamaan tulevaisuuden verkkoon, eikä koskaan voi tietää milloin tämä elämääsuurempi tapaaminen Oikean kanssa sattuu kohdalle. Mielellään aika on kuitenkin ennalta-arvaamaton, ja paikka jollain irstaalla tapaa romanttinen.
Sen Oikean tunnistaa joko samanlla sekunnilla, kun hän astuu elämäsi näköpiiriin (rakkautta-ensi-silmäyksellä), tai sitten vasta hieman myöhemmin.
Kukapa ei tahtoisi itseään onnelliseksi? Kukapa ei tahtoisi itseään onnelliseksi PARISUHTEELLA, jossa kumppani on täydellinen? Ihmisen perustarve on saada haaveensa toteutetuksi, eikä siinä ole mitään pahaa.
MUTTA kohdassa, jossa Sen Oikean ajattelu, (odottelu, kuvittelu, haaveilu sekä senhetkisen parisuhteen punnitseminen Sen Oikean vertailussa) paisuu irvokkaan massiivisiin mittasuhteisiin, siinä kohdassa ajetaan todellakin mäntyryteikköön.
Parisuhteestaan erotessa monet ihmiset ajattelevat surumielisinä "hän ei ollutkaan Se Oikea minulle". (Ilmiö on tavallinen etenkin pitkien parisuhteiden päättyessä)
Ajatus ja väite ovat järjettömyyttä, KOSKA (nyt olemme pääsemässä siis vihdoin asiani ytimeen)
Se Oikea on valheellinen käsite.
Se Oikea on vain täydellinen MIELIKUVA täydellisestä kumppanista.
Se Oikea on asia, jota ei ole olemassakaan.
ja miksikö? KOSKA
Vakavissaan solmittu parisuhde, jossa molemmat osapuolet ovat todella mukana, on AINA SE OIKEA.
myös päättymisen jälkeen, kesti suhde sitten vuoden tai 15 vuotta.
Ihmisten välinen suhde on sopimus yhdessäolosta, toisen hoitamisesta, välittämisestä, usein seksistä sekä rakastamisestakin. Tällöin suhde ja kumppani ovat niin kauan juuri Se Oikea, kun molemmat osapuolet kokevat itsensä terveellisesti (elämän mullistusten ja käänteiden suomien mahdollisuuksien mukaan) onnellisiksi.
Siis toisinsanottuna, jokainen parisuhde (enkä tarkoita yhdenyön täydellistä yhteisymmärrystä ja rakastamista ym ei-vakavissaan solmittuja siteitä)
on ihmiselle aina oikea, joskin SILLÄ HETKELLÄ ja SIINÄ ELÄMÄNTILANTEESSA. Ei voida olettaa että luonteeltaan, psyykkiseltä tasoltaan, sosiaalisuudeltaan, minäkuvaltaan yms yms kehittyvät ihmiset kykenisivät automaattisesti kehittymään, ja samalla muuttumaan samanaikaisesti. suhdetta unohtamatta.
Me ihmiset olemme erilaisia, me kasvamme eri tahtiin, ja me huomaamme usein jossain vaiheessa, että kumppani on jäänyt toiselle pyskälle kehityksestämme, jolloin edessä on valintatilanne.
Rakkaus on ikuista, mutta usein se ei vaan säily samassa kumppanissa ikuisesti.
Suhteet voivat toki olla pitkiä, elämänkinmittaisia, jolloin kehitys ja muutokset ovat myötäilleet molempia osapuolia samanaikaisesti. voi heitä onnekkaita...
Sanon sen selkeyden vuoksi vielä kerran. Se Oikea voi olla sinulle (siis ihan OIKEASTI) "SE OIKEA", silloin kun olet onnellinen suhteessasi.
20vuotta sitten tapahtunut monen vuoden suhde päättyi eroon, mutta voidaan ajatella että suhde oli sen-aikaselle Sinulle juuri oikea, silloin. Enää sama suhde ei toimisi, mutta tiedät, että Hän oli silloin Se Oikea.
Tässä asian juuri.
Kun tämän voit tunnustaa itsellesi (että aikaisemmat, päättyneet suhteet ovat olleet ajalleen Oikeita), voin puolestani sanoa että olet Sen Oikean kohdannut.
Sitten vielä vastaus yleiseen rypynuurtajaan, entä jos seuraava Se Oikeani asuukin indonesiassa tai etelänavalla?
Ihminen tapaa itselleen "sopivat" toiset ihmiset ja sielunkumppanit väistämättä. tähän ei jumalata eivätkä kohtalot puutu, kyse on loogisesta väistämättömyydestä, pidemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa. ihmiset eivät voi olla huomaamatta, kun sielunkumppani törmää elämään, JOS he todella ovat sielunkumppaneita. (Oikealla Ajalla jälleen, tietysti) He eivät voi olla huomaamatta, mikäli näin on.
Jokainen löytää/ tulee löydetyksi omalleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen aina ollut sitä mieltä, että minulle on montakin oikeaa, pari jo mennyttä oikeaa ja sitten se tuleva/ne tulevat (toivottavasti ei nyt ihan kauhean montaa =D). Joskaan en haluaisi kutsua näitä menneitä "se oikea silloin/juuri nyt" kun tuolla fraasilla tuntuu olevan huono maine jolla viitataan enemmänkin irtosuhteisiin kuin mihinkään vakavampaan tai pysyvämpään.
Ja mitä järkeä tässä enää olisi jos kerta se oikea olisi jo tullut eteen ja menetetty? Olisi vielä pitkä matka tallustaa niiden väärien kanssa ;)
"Se oikea" on imaginaarinen käsite, jolla ihminen voi käsitellä sellaista aineetonta asiaa, joka perustuu liudalle määritelmiä, ideoita, ideaalisia käsitteitä mutta ei aineellista, käsinkosketeltavaa materiaa. "Se oikea" -käsite otetaan mukaan elämän siinä vaiheessa kun parisuhde on edennyt hieman pidemmälle, jolloin käsitteen aineellistuminen koetaan todellisempana. Todellisuus on kuitenkin sitä, että se pysyy käsitteenä kehdosta hautaan, sillä "sen oikean" sielullista elämää ei voi vangita. "Se oikea" voi olla yhtälailla minäkuvaansa herääämättömän massamurhaajan eksistenssi tai pateettisen kotihiiren rikkumaton idylli tai kaikkea tältä väliltä. Silti se on tämän kästitteellisen maailman senhetkinen ideaali "sille oikealle".
"Se oikea" ei myöskään voi olla mitattavissaoleva määre, koska käsitteen kantajien selitys ko. määreelle on sidonnainen kulttuuriin, yhteiskuntaan, sosioekonomiseen asemaan, yms. ulkoisiin ärsykkeisiin.
"Se oikea" on tapa jäsennellä kaoottinen maailma ja pitää yllä kaunista fantasiaa. Se millaiseksi "se oikea" aikain saatossa muovautuu on kuitenkin suurin lahja sille joka etsii elämänsä "sitä oikeaa" ja lopulta kokee saavuttaneensa sen.