Me olemme tällainen kummallinen vanhan ajan jäänne mieheni kanssa, avioliittomme on kestänyt tyynet ja tyrskyt tänä syksynä 38 vuotta!Ja vielä tähän mennessä en ole kyllästynyt ko. mieheen! 2 suht aikuista poikaa perheessä, jotka kotoa jo muuttamassa, joten palaamme alkuperäiseen parisuhteeseen! Olemme kokeneet yhdessä paljon, ihanaa ja kamalaa,mitään jatkuvaa onnelaa ja helppoa elämä ei ole ollut, vaan suloisen katkeraa sekametelisoppaa. Ei meillä mitään ihme salaisuutta kestoon ole, olemme aika jääräpäitä molemmat, mutta mielestämme pieni debatti pitää mielen virkeänä. Kumpaakaan ei ole päällespäsmäri suhteessa, toisella on toiset vahvuudet ja toinen osaa jotain muuta paremmin. Kunnioitus on meillä tärkeää, emme edes riidellessä hauku toisiamme tai saati sitten haistattele toisillemme(=emme ole uskovaisia). Enkä usko että olemme jämähtäneet paikoillemme, uutta kokemista löydämme yhdessä ja erikseen, seksikin uudistuu koko ajan! En ymmärrä miksi nykyään meitä pitkään avioliitossa olleita pidetään jotenkin ajanhengestä poikkeavina, jos on hyvä olla niin miksi erota?olisiko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella kuitenkaan ?
Pitkä avioliitto
lady A
91490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..teille hienosta saavutuksesta! Niin minäkin luulin kun alttarille kävelin, että tämän kumppanin kanssa ollaan loppuelämä ja mennään yhdessä niin myötä- kuin vastamäet. Elämä opetti että eipä luulo ollutkaan tiedon väärti. Kunnioitan suuresti niitä ketkä ei luovuta, vaan jaksavat tehdä töitä yhteisen elämän eteen ja olla onnellisia.
Pitkä avioliitto on sinänsä jo yksi saavutus tässä elämässä, koska kaikki tietävät, miten vaikeaa liitossa olo on. Ja teillä vieläpä synkkaa edelleen.
Tärkeää ei kuitenkaan ole liitos pituus, vaan realismi elämässä. Että tuntee itsensä ja ymmärtää asioiden kulkua. Pitkä liitto ei välttämättä edes sovi kaikille, joillekin ei tunnu sopivan koko suhteessa olo. Siitä huolimatta ihmiset syöksyvät suhteesta toiseen, niinkuin se onni tästä jatkuvasta uuden löytämisestä tulisi loppujen lopuksi. Ihmisen pitäsi myös hyväksyä omat rajoituksensa, eli olla realisti.
paljon onnea! tuo on jo kunnioituksen arvoinen juttu. nykyään niin moni lähtee eriteille heti vaikeuden kohdattuaan.
Itsekin elättelen toiveita pitkästä liitosta. nyt on vasta 4 vuotta aviossa oltu. paljon on koettu vaikka aikaa ei sen enempää ole mennykkään. luulen että nyt on kovin kokemus "käsillä" mies hairahtui, (ei menny sänkyyn, vaan suuteli ja kouri päissään ystävääni)antoin anteeksi ja jatkoimme, ei ole syytä vielä lempata pihalle kun ensimmäinen vastoin käyminen oli, nyt on talon remontointi. saa nähdä mitä se tulevaisuus tuo tullessaan.
Toiveessa olisi että tuon miehen saisin pitää loppuun asti. Sitä mieskin toivoo... eikä me olla kertaakaan ovea aukaistu niin että ois riidoissa lähetty. aina on selvitetty ensin ja vasta sitten jatkettu muuta hommaa. riitoja tulee kyllä, ja minä olen erittäin tempperamenttinen luonne, mutta ennemmin olen ohjailtavana, kuin ohjaajana. zemppiä meille kaikille jotka halutaan luja, pitkä ja rakas liitto!
lainattu tekstistäsi:
"mies hairahtui, (ei mennyt sänkyyn, vaan suuteli ja kouri päissään ystävääni) ANTOI anteeksi ja jatkoimme... Häh, siis kuka teki ja mitä ja kuka antoi anteeksi??? Ystävä, miehesi vai sinä???
elikkä minä annoin anteeksi miehelleni... heh sori ja anteeksi jos tämä jota kuta suututti/häiritsi...
Nuorena on pitänyt avioon mennä, jos 38 vuotta aviossa olette olleet.Pojatkin olette kasvattaneet ja uskon kyllä että jos on ollut tyyntä, niin varmaan myrskyäkin ja monenlaista kokemusta! Ihailen tietä suuresti, kuten kaikkia, jotka vielä noin pitkän yhdessä olon jälkeen tykkäävät, että näin on hyvä olla!
Olen täysin samaa mieltä, että sen rakkauden lisäksi kunnioitus toista kohtaan on ERITTÄIN tärkeää! Meillä ei myöskään haistatella, eikä haukuta toista, vaikka kuinka kiukuttaisi. Jos riidellessä huoritellaan, alistetaan henkisesti tai jotain, niin se jää kyllä kalvamaan mieltä.
Itse olen mieheni kanssa ollut 12 vuotta ja vasta vajaat 2 vuotta naimisissa. Kummallakin eka avioliitto, mutta elämäntaival taitaa loppua kesken, ennen kun 38 vuotta keretään olla aviossa. Elämän loppuun asti kuitenkin luvattiin "vanhan" vihkikaavan mukaan olla eli tosimielellä :)
Teille toivon auvoisaa elämää jatkossakin ja olettehan taas uudessa elämänvaiheessa, kun olette jäämässä kahden, kun pojat muuttavat pois kotoa. Uusia ihania kokemuksia on vielä paljon edessä!
Minäkin olen ollut jo v.-72 saman miehen kanssa.elämä on ollut ihan kaikinpuolin hyvää,ei le ollut riitoja eikä puutetta. Töitä on paiskittu pitkiä päiviä.
Mutta nyt viisi vuotta sitten mieheni sairastui ja olen monesti ajatellut,että siinäkö se meidän elämä oli.
Yhteiset huvit on nyt vain muistoja,niinkuin seksielämäkin. Minä terveenä sitä vielä kaipaisin,mutta en ole mistään hakenut sitä..Voisko joku kirjoittaa omista tunnoistaan senjälkeen kun toinen on siinä rinnalla sairaana. On varmaan jokaisen oma asia miten sitä asiaa käsittelee,mutta meillä voi olla vielä 30 v. elämää elettävänä.Pitäskö terveen puolison vaan uskaltaa elää.....Vaan alkaa siinä "sairastamaan " toisen rinnalla.
sinua hakemaan apua yhdessä miehesi kanssa seksiongelmaan. Minullakin mies sairastui viitisen vuotta sitten ja tuli seksiongelmia. Lääkäri kykeni auttamaan ja nyt ollaan sitten taas hyvin onnellisia seksin sarallakin. Tsemppiä sulle.
Ihan pakko on kysellä teiltä pitkän liiton omaavat, että miten teillä on seksielämä jaksanut liiton ajan, onko siinä ollut vaihteluita?
Meidän liitto on kriisissä kun seksi puuttuu kokonaan. Vuoteen ei ole mikään liikahtanut ja voi sanoa et 3 vuoden aikana seksiä on harrastettu vain n. 10 kertaa. Lapset on toki vieneet oman energiansa, mutta että seksi loppuu kokonaan?
Itse kärsin syvästi tilanteesta, ja nyt on jo siinä vaiheessa että en enää halua edes miestäni lähelle. Eli kierre on valmis, miten tästä eteenpäin?
Neuvokaa te, joilla on viisautta ja kokemusta näissä asioissa. Muuten tuntuu, että meillä ero kolkuttelee. En enää kauaa kestä hyppäämättä jonkun gigolon syliin. Haluan niin kovasti läheisyyttä ja syliä!!!