Hyvä ystäväni erosi äskettäin pitempi aikaisesta suhteestaan ja kärsii ymmärrettävästi menetyksestä, mutta myös vihasta, sillä jättäjänä oli toinen osapuoli. Minäkin olen muutama vuosi sitten kokenut eron vakavasta suhteesta, mutta tuntuu kuin oma tilanteeni olisi ollut toisenlainen; me molemmat halusimme siitä pois.
Kysynkin nyt (ehkä vähän typerän kysymyksen), mutta miten voisin parhaiten auttaa ystävääni? Olen huolissani hänestä ja yrittänyt myös sen näyttää hänelle, mutta minusta tuntuu, että hän haluaisi vetäytyä vaan itseensä ja murehtia yksin. Vedänkö ystäväni puoliväkisin ihmisten ilmoille vai annanko "suruaikaa", tilaa yksin olemiselle? Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Kysynkin nyt (ehkä vähän typerän kysymyksen), mutta miten voisin parhaiten auttaa ystävääni? Olen huolissani hänestä ja yrittänyt myös sen näyttää hänelle, mutta minusta tuntuu, että hän haluaisi vetäytyä vaan itseensä ja murehtia yksin. Vedänkö ystäväni puoliväkisin ihmisten ilmoille vai annanko "suruaikaa", tilaa yksin olemiselle? Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja myös kuuntele, tue ja lohduta ystävääsi. ehdota vaikka jotain tekemistä, joka veisi ajatukset pois asiasta, tai pyydä vaikka vaan ulos, jotta voi huolensa sulle kertoa.
kerro, että sulle voi puhua, sä kuuntelet, ja oo hyvä kuuntelija. mutta jos toinen ei halua puhua, niin älä väkisin. tokihan hänen täytyy saada rauhassa aikaa suremiselle.
aikaa ystävä kaipaa.. =) Jos hän tahtoo puhua ja purkaa ajatuksiaan, niin tottakai se on hyvä asia, mutta joskus jo hiljaisuus ystävän kanssa voi olla terapeuttista. =) Ainakin näin olen itse ystävien puheista ymmärtänyt. Vaikean / rankan asian käsittely voi kestää pitkään, mutta on hyvä jos joku on vierellä tukena, vaikkei sen enempää auttaa voisikaan. Se estää luhistumasta ja auttaa pitämään tunteet järkevissä mittasuhteissa. Yksin pohtiessa totuus tuppaa muutoin hämärtymään herkästi, eikä se ainakaan helpota asian käsittelyä ja siitä yli pääsemistä.