että nykyisin on vain sinkkuja, ikisinkkuja, eronneita, uusiosinkkuja, pätkäsuhteita, yhdenyönsuhteita, pätkäjonosuhteita, reppanoiden
hoitosuhteita etc. Kunnon miehelle ei ole enää mitään mahdollisuutta saada perhettä ja kun ikää tulee lisää häviää loppukin mielenkiinto, vaikka on normaali hetero?
hoitosuhteita etc. Kunnon miehelle ei ole enää mitään mahdollisuutta saada perhettä ja kun ikää tulee lisää häviää loppukin mielenkiinto, vaikka on normaali hetero?
Vastaukset 11
Vanhimmat
poks ...
näihän se menee että enne pikkutytöt unelmoi prinssistään joka tulisi....päläpäläpää...nykyää ei riitä mikään ...normaalit jätkät jää kuseen kun mieluummi ootetaan sitä pikkusen parempaa...joka sekään ei riitä...
vi*tu mulle riittäs ihan pelkkä normaali suhde jossa olis vaan molemmin puolinen arvostus toista kohtaan...ja tietysti helvetisti tunnetta...
niinpä niin, "en minä mutta ne muut"..ja niin edelleen..jos sinussa ei ole mitään vikaan kunnon miehenä, miksi olet sitten yksin? eli sinkku?? Kunnon miehistähän on pulaa. Voivoi sinua, ei ole helppoa.
pätkäsuhteita, yhdenyönjuttuja, en avioeroa etc.
hetero olen, siis on turha puhua muusta, mutta nykymeno alkaa askarruttamaan. Siis monet harrastukset yrittäjyyden lisäksi tuntuu täyttävän elämäni ja hyvät ystävät. Tällä menolla alkaa pelkäämään sitoutumista. Muuten olen kyllä kunnon mies ja toisten ihmisten mielestä erittäin hyvännäköinen ja vähän liian hyväluontoinen ja kiltti ja ujohko.
olla jotain vikaa, jos on nykyisin sinkku, varsinkin kun katselee naispuolista tarjontaa kaupungilla tai biletyspaikoissa.
Samalla tavalla tunnen minä ja olen nainen. Kunnon naista ei enää haluta. pitäisi olla oikea wamppi ja seksipommi, rikas, välinpitämätön, et saa haaveilla omista lapsista niin varmasti saat miehen.
Jos olet tavallisen näköinen et ruma ja etkä kaunis. Omaat muutaman ylimääräisen painokilon,mutta se ei tee sinusta vielä jalkapallon näköista. Et tupakoi, käytä alkoholia,et meikkaa, haaveilet omasta perhestä, ihan tavalisen miehen kanssa, Hoidat iäkkäitä sukulaisia,käyt töissä ja sinulla jää aikaa harrastuksiin, joista olisit valmis luopumaan, jos saisit oman perheen. On ihan turha etsiä miestä, eivät ne halua sinua. Jos onnistut tapamaan miehen, jota luulet kunnon mieheksi. se lopetttaa tapailun ilman selityksiä tai sanoo sinun olevan liian ruma tai ilmoittaa ettei halua olla omaishoitajien kanssa tekemisissä tai toteaa että on liian hyvä hänelle ei yllä samalle tasolle. Alkaa jo luopua toivosta kun on jo ikääkin päälle 30 ja kylläkin vielä noin 10 vuotta aikaa hankkia lapsia.
ensimmäisen lapsen hankkiminen on kova riski ja naisen hedelmällisyys laskee jo kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ja romahtaa 35 ikävuoden jälkeen. Siis järki käteen siinäkin asiassa, on turha unelmoida asioista, jotka ehkä eivät koskaan tapahdu. Ei ole kristallipalloa, mutta realiteettien taju tallella.
Jotenkin tuntuu, kirjoituksestasi että olet vasta 20 tai alle sen. Tarkista tietosi naisen hedelmällisyydestä, vaikka kirjasta Naisen elämä ja hoitotyö. Synnytys on aina riski oli minkä ikäinen tahansa ja paljon on naisia, jotka ovat saaneet lapsen vasta 40 kymppisenä. äitinikin on sellainen. Sitä paitsi kolmen kympin jälkeen on paras ikä kasvattaa lapsia.
Sain lapseni 21 ja 26-vuotiaana ja olin siihen kasvatus ja hoitotyöhön täysin kypsä ja nyt vanhemmalla iällä olen pystynyt opiskelemaan ja harjoittamaan taidetta suuremmassakin mittakaavassa jo pitkään, kun ei ole pikkulapsia jaloissa pyörimässä. En itse olisi halunnut olla päivääkään vanhempi, tosin mieheni oli jo minua selvästi vanhempi. Ehkä se selittää sen, että olin kypsä äidiksi ja todella sitä asiaa halusin.
synnyttänyt ja toisen parin kolmen vuoden päästä saa siis mitä tilaa eli pikkulapset pyörivät jaloissa, kun itsellä on vaihdevuosioireet pahimmillaan ja monilla ne on päällä jo neljänkympin nurkilla, ainakin osalla. 45 v on hyvin tavallinen aika ja monella ne oireet kestävät n. 10 vuotta. Onnea yritykselle kuitenkin! Mummuna on sitten raskasta noin seitsemänkymppisenä ja koska kaikki sairaudet ja raihnaudet noin yleisellä tasolla lisääntyvät iän myötä, niin omasta ystäväpiiristäni tiedän, että moni on todella väsynyt siihen rumbaan vanhemmalla iällä. Pikkulapset ja vaihdevuodet on mielestäni huono yhdistelmä. Niin se elämä vaan menee, ettei kukaan uskoisi, että ne vaihtarit tulee kuin salama kirkaalta taivaalta, mutta ne voi tulla jo 40-45 kieppeillä.
Olin pikkulapsi kun äitini kärsi vaidevuossta, olin koulussa kun äitini oli vanha muiden äidit olivat kymmenen vuotta nuorempia. Bilettivät, joka ilta yrittivät löytää kadonnutta nuoruutta.
Äitini oli tasapainoinen aikunen, jola oli aikaa meille kaikille sisaruksile ja kavereillekkin. Samoiten myös isällä.
Kaverit oli kateellisia, kun meidän isällä ja äidillä ei ollut biletysvimma päällä.
Samoiten tiedän monta paria, jotka sanovat miten onnellista on, että vanhemmalla iällä on muksut tehty. On osannut jo nauttia lapsista.
Jokainen taplaa tyylillään. Kateelliset panettelee.
koska ei vähääkään kiinnostanut. En panettele ketään ja koska omat vanhempani olivat neljänkymmenen kun synnyin, niin ainoa ajatukseni oli, että itse hommaan lapset vähän päälle kaksikymppisenä. En todellakaan ole kateellinen, sillä nelikymppisenä oli lapset jo aikuisuuden kynnyksellä ja oli aikaa omiin harrastuksiin ja kaikkeen kivaan.