Että tähän on tultu....tää menee just niin niinku monet on varotellu....mitään en kadu mutta harmittaa tää tilanne. Eli löysin kiltin miehen joka ei juokse baareissa ja kohtelee minua hyvin, kehuu ja tekee kotitöitä yms....naimisiin mentii ja saatii lapsi ja nyt ois toinen tulossa, tilanne on muuttunu siten että mies on paljon kiinnostuneempi tietokoneella ja pleikkarilla pelaamisesta kuin perheestään, ei IKINÄ (!) vie lasta ulos niin että minä saisin olla hetken itsekseni ja vaikka tehdä rauhassa kotitöitä. Valvoo öitä pelaten pleikkaria ja seuraavana päivänä väsyny ja kärttyinen ja siitähän kärsii sitten koko perhe. Olen myös huomannu ettei miehellä ole minkäänlaista kunnianhimoa, ois ihan tyytyväinen vaikkei tulisi koko elämänsä aikana päivääkään tekemään oikeita töitä, itse taas opiskelen ammattikorkeassa ja haluan hyvä- palkkaisen työn, omakotitalon, kivan auton yms. Ollaan oltu naimisissa 3 vuotta ja vasta nyt kuluneen vuoden aikana on ilmenny miehen todellinen minä. Harmittaa kun iltaisin menen nukkkumaan (ison mahani kanssa) ja vauva potkii ja odottaisin miehen tulevan viereen ja laittavan käden masulle että tuntisi vauvan liikkeet mutta hänelle mieluisampaa puuhaa on pleikkari pelit!
Että kyllä se vaan paikkansa pitää että lapsien myötä hyväkin parisuhde saattaa kärsiä ja kaikki romantiikka jää synnärille. On tietty joitakin onnekkaita joiden liitto oikeasti kestää mutta meillä kyllä rakoilee niin pahasti ettei tätä enää korjata.
Ja mitä seksiin tulee....jos mies tulee lähellekkään tulee oikein paha ja epämukava olo, seksi on surkeaa, mies ei tee elettäkään minun nautinnon eteen, homma kestää n. 2 min. ja etenee aina saman kaavan mukaan, olen luopunutkin jo koko hommasta aikoja sitten.
On vaan niin vaikea erota kun on toi ihana lapsi ja toinen tosiaan tulossa....voidaanhan elää jonkin aikaa kämppiksinä mutta kuitenkin riideltäisiin entiseen malliin ja lapset kärsii siitä eniten.
Haluaisin muuttaa niin monta asiaa miehessäni, ja niinhän sitä sanotaan että jos yrittää vaan koko ajan muuttaa sitä toista osapuolta niin silloin parisuhde ei toimi.
Että kyllä se vaan paikkansa pitää että lapsien myötä hyväkin parisuhde saattaa kärsiä ja kaikki romantiikka jää synnärille. On tietty joitakin onnekkaita joiden liitto oikeasti kestää mutta meillä kyllä rakoilee niin pahasti ettei tätä enää korjata.
Ja mitä seksiin tulee....jos mies tulee lähellekkään tulee oikein paha ja epämukava olo, seksi on surkeaa, mies ei tee elettäkään minun nautinnon eteen, homma kestää n. 2 min. ja etenee aina saman kaavan mukaan, olen luopunutkin jo koko hommasta aikoja sitten.
On vaan niin vaikea erota kun on toi ihana lapsi ja toinen tosiaan tulossa....voidaanhan elää jonkin aikaa kämppiksinä mutta kuitenkin riideltäisiin entiseen malliin ja lapset kärsii siitä eniten.
Haluaisin muuttaa niin monta asiaa miehessäni, ja niinhän sitä sanotaan että jos yrittää vaan koko ajan muuttaa sitä toista osapuolta niin silloin parisuhde ei toimi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..ihan oikeesti parisuhdeterapian paikka. Tuskin siitä ainakaan haittaakaan olisi.
Ei tuo tuosta puhumatta ainakaan parane.
Vaihtamalla taas saattaisit huomata muutaman vuoden päästä saaneesi vielä huonomman.
Miten ihmiset ei osaa puhua oikeasti tärkeistä asioista keskenään edes parisuhteessa? Lähes kaikissa näidenkin palstojen ongelmissa on kyse siitä, ettei ole tarpeeksi ajoissa lähdetty keskustelemaan asioista kiihkottomasti niiden oikeilla nimillä. Sitten tilanteet kärjistyy ja räjähtää riitelyksi, joka ei johda mihinkään. Riidan jälkeen kaivaudutaan entistä syvemmille asemiin ja seuraavaan riitaan on jo hyvä lataus olemassa edellisestä sopimatta jääneestä riidasta.
Ottakaa asioita puheeksi puolisonne kanssa. Jos toinen ei osaa keskustella, antakaa hänelle aikaa opetella, älkää ajako häntä nurkkaan, josta ei ole muuta tietä pois kuin suuttuminen.
Aloittajan mies on pikkulapsen tasolla ajankäyttönsä osalta kun leikkii kaikki illat, mutta uskon, että hän varmaan ymmärtäisi asian vähitellen, jos hänelle siitä puhuisi, ei syyllistäen vaan hienovaraisesti: Olet nyt isä ja puoliso, jolla ei ole enää oikeutta käyttäytyä kuin pieni lapsi. On otettava vastuu ja oma paikka perheessä. Tietysti voi olla, että vaimo on puolestaan sellainen, ettei anna miehelle minkäänlaista roolia normaaliarjessa, vaan toivoo vain väsähtäessään, että mies sitten osaisi rynnätä apuun juuri oikealla hetkellä vaikka vaimo ei asiasta edes puhuisi.
Ihmiset eivät osaa edelleenkään lukea toistensa ajatuksia. Jos siis toivot puolisoltasi jotain, puhu siitä. Mieti asioita molempien osapuolten kannalta. Ehkä liian helposti tulee sorruttua ajatteluun, että 'kyllähän minä sitä ja sitä, mutta kun tuo toinen on tuollainen'. Tällöin ollaan jo umpikujassa. Ota realiteettina se, että toinen on sellainen kuin on, mutta ota huomioon myös se, että itse olet hänet valinnut ja toisaalta, ihmiset kasvaa ja muuttuu. Sinulla on taitavasti toimien mahdollisuus vaikuttaa paitsi itsesi, myös puolison kasvun suuntaan.
Puhukaa - kuunnelkaa. Kuunnelkaa - puhukaa.
olette kyllä kaikki aivan oikeassa, miestä vaihtamalla ei elämäni välttämättä tule yhtään sen ruusuisemmaksi. Parisuhdeterapia saattaisi myös auttaa, vähän vaan epäilen että mies suostuisi....ja onhan se itsellekin vaikea myöntää täysin ventovieraalle että me epäonnistuttiin....vähän niinkun alkoholistin pitää myöstää olevansa alkoholisti.
Sehän meidän suurin ongelma varmaan onkin että ei puhuta asioista, minä valitan ja ukko väittää vastaan ja sitten ei pariin päivään puhuta toisillemme (mikä on inhottavaa kun on pieni lapsi talossa) ja sitten taas jossain vaiheessa aletaan puhua normaalisti ja ikäänkuin unohdetaan että mitään riitaa olisi koskaan ollutkaan....ja tiedän kyllä ettei asiat näin korjaannu.
Mulle vaan on niin tärkeää että on jonkinlaiset perinteiset miehen ja naisen roolit, toki sekin on vaikeaa nyky- yhteiskunnassa mutta naisena haluan pystyä luottamaan siihen että mies suojelee perhettä ja hankkii sen elannon. Nyt vaan näyttää siltä että kun valmistun ja toivottavasti pääsen työelämään kiinni niin minä olen se perheen pää joka elättää koko sakin ja ostaa auton yms.
No yritetään vielä jutella miehen kanssa...pakko ois joku ratkaisu keksiä jo lasten takia.
Kiitos kun jaksoitte kommentoida ja lukea tän kaiken vuodatuksen. Saa tietty vieläkin kommenttia laittaa.
En lähtis siitä ajatuksesta, että ootte epäonnistuneet. Mielestäni ootte varmasti hyvä pari kunhan vain joku opettaa teille perusasioita naisen ja miehen erilaisuuksista, huomaavaisuuksista..jne.
Naisen yksi perustarpeista on perheeseen sitoutunut mies.
Itselläni oli sama ongelma kuin miehelläsi. Olisi mieli tehnyt pelata kaiket päivät ja yöt netissä. Vaimo oli samassa tilassa kuin sinä nyt ja ahdistui mun addiktiosta. Lopulta päädyttiin siihen, että mulla oli parina päivänä viikossa aikaa pelailla ja vaimo tiesi nuo ajat. Vaimon ahdistus loppui kun se tiesi millon mä pelasin ja milloin mä olin taas takaisin tässä todellisuudessa. Mä olin tyytyväinen kun tiesin milloin voin pelata niin ettei omatunto soimaa.
Kolmena kesänä ollaan käyty tuolla Pieksämäen avioliittoleirillä ja täytyy kehaista, että sieltä kyllä on jäänyt melkoisesti eväitä avioliitosta huolehtimiseen.
Tiedän, että miehiä kauhistuttaa tuollaiset paikat, mutta tänäkin kesänä katselin yhtä ryhmäläistä (miestä) joka istui leirin alussa jalat ristissä ja kädet puuskassa. loppuleiristä oli kuin uusi mies..oli rakastunut uudelleen vaimoonsa..
tarkota, että on epäonnistunu. Useimmiten suhteen ongelmat johtuvat juuri puhumattomuudesta. että ei oikeasti sanota mitä halutaan ja niin selvästi, että toinen ymmärtää. Usein ajatellaan, että toisen pitäs tajuta itekseen. Mutta ku kukaan ei oo ajatusten lukija. Ja sitte vaan siirrytään syyttelemään toista. Se onko tosi vaikea opetella kuuntelemaan toista. Siihen vois siitä terapiasta olla paljonkin apua, siinä alkuun pääsemisessä. Eihän tälläsiä ongelmia suhteen alussa ole, kun ollaan niin rakastuneita ja silloin ei haluta nähdä mitään vikoja toisessa. Mutta kun jokaisella ihmisella on omat vikansa. Pitää vaan hyväksyä se asia. Tosiaan vaihatamalla ei välttämättä parane, alussa pari vuotta olisi taas ihanaa, mutta kyllä se arki siihenkin suhteeseen tulisi ja silläkin ihmisellä on omat vikansa. Muuttaminen pitäisi lähteä omasta itsestä. Elikkä ei pidä yrittää muuttaa toista vaan itseään, omia asenteitaan jne.
ÄLÄ????!
(ja sä urpo luulit että kaikki vaan valehtelee ja meille ei voi käydä niin ja meidän kohdalla kaikki on toisin...)
mistä näitä naiveja idiootteja sikiää????
miten se lapsi on tuhonnut teidän suhteenne? Tekstistäsi päätellen sen on tuhonnut peliriippuvaisuus. On ihan sama mikä riippuvaisuus ihmisellä on jos se vie kaiken ajan ja mielenkiinnon niin kyllä se suhteen kuin suhteen näivettää siinä samalal tai sitten toinen osapuoli on todella soputuva ja vähään tyytyvä.
Kannattaapi varmaan ottaa asia puheeksi ja ihan todenteolla sillä seuraava vaihe ainakin parissa perheesä on ollut se että äiti passaa ja isä ja lapset pelaa! Taloudenhoitajaksiko haluat?
Eipä tietysti ole herkkuja nuo vaihtoehdot jos ei elämä parempaa anna jatkossakaan, mutta kyllä se elämä on ihan liian lyhyt heittää hukkaan jos ei kertakaikkiaan ole onnellinen tai edes tyytyväinen siihen!
suhteessa oli minulla. Asiasta keskusteltiin. Muutos piti tulla. Tulikin. Kesti pari päivää. Jatkui samanlaisena. Keskusteltiin. Ei muuttunut. Ero.