Mitä

Olen hankalassa elämäntilanteessa...Olen tuntenut mieheni reilut 15 vuotta, joista olemme ollet naimisissa 9 vuotta. Elämämme on ollut alusta alkaen yhtä ylä-ja alamäkeä. Välillä on ollut niitä hyviäkin aikoja (kaksi lasta saatu). Mutta nyt tuntuu, että voimani ja pinnani on täynnä tätä elämää... Jotenkin on niin tyhjä olo koko miestä kohtaan, että en jaksa enää... Olen passannut ja tehnyt lähen kaiken tässä taloudessa(kotiyöt, siivoamisen, lastenhoidon jne...) Mies istuu tietokoneella tai katsoo telkkaria illat pitkät...Oma-aloitteisesti ei häntä saa tekemään mitään vaan kaikesta saa erikseen käskeä ja montakin kertaa, et kohta sen asian saa itse tehtyä helpommalla (olen sitten jäkättävä akka)...Lapsia hän ei juuri ole hoitanut vaan kommentoikin aika ajoin et itsepähän ne halusit, palauta jos et jaksa...On jotenkin niin tyhjä olo, et ottaako ero vai jatkaako tätä. Parisuhdeterapiaan mies ei katso olevan tarvetta...
81659
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Kuulostaa todella ykstoikkoselta. Oletko miettinyt koskaan herättäväsi parisuhteesi henkiin? Pieni irtiotto arjesta. Seksin palauttaminen arkeen? Yllätä ukkosi. Herätä hänet henkiin. Käytä vähän mielikuvitusta. Moni elämä jämähtää paikalleen juuri tuossa vaiheessa. Pienet nautinnot tekee terää. Olin vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta ajattelin vietellä hänet uudestaan. Ei kiinnosta telkkarit, eikä muutkaan. Tiskit lentää koneeseen, kun tietää että on jotain mukaavaa tulossa. Meillä kaikilla on kuitenkin ollut suhteiden alkuaikoina kiihkeätä aikaa, muuten emme olisi yhdessäkään. Kiihkeys katoaa arkeen.
Testaa. Jos ei mitään tapahdu, vaihda miestä.
Olet kuitenkin kokeillut.

Äänestä

Olisiko aika hankkia jokin harrastus kodin ulkopuolelta, se voi auttaa miestäsi näkemään asiat toisin tai sitten ei. Toinen vaihtoehto on avioero, jonka itse valitsisin, sillä miksi haaskata omaa elämäänsä ja vielä tehdä lastenkin elämästä onnetonta. Mutta mieti ja punnitse plussat ja miinukset ja katso mitä siitä tulee! Omaa elämää ei kannata haaskata, meillä ei ole niitä kuin yksi.

Äänestä

On meillä kyllä vielä ainakin seksi elämä kunnossa, itseäni vain nyppii se kun mies ei auta ja seksiin yms. pitäisi olla valmis heti kun lapset on saatu nukkumaan. Jotenkaan ei jaksaisi enää...Kokee olonsa sellaiseksi, että koko miehen olemus ärsyttää, itse kun olen ollut lähes yksinhuoltaja viimeiset kuusi vuotta...Kotiasioista ja kotitöiden tekemisisistä, kun on puhuttu niin muutama viikko menee hyvin ja taas kohta on sama edessä. Ei jaksaisi aina vaan samasta asiasta paasata. Yhteisiä puhumisisen aiheitakaan meillä ei liiemmalti enää ole. Pelkään sitä miten avioero voisi vaikuttaa lapsiin ja miten sitä pärjäisi yksin. (pääsenhän sentään joskus yksin kauppaan, harrastuksiin kun mies katsoo lapsia...) on niin hankalaa...

Äänestä
  • kirjoitit, että seksielämäsi on kunnossa, mitenkähän mahtaa olla sinun puoleltasi, jos noin tympii..

    Äänestä

  • Hei!

    Kun luin tuon sinun vastauksesi voin sanoa, että oletko rehellinen itsellesi. Tee aivan tosissasi itsellesi sellainen paperi, johon laitat mikä teidän avioliitossa/suhteessa on hyvää ja mikä ns.
    pahaa -. ole täysin rehellinen. Lisäksi sen jälkeen mitä itse haluaisit. Löydät takuuvarmasti itsellesi vastauksia, jotka voivat yllättää. Kokemusta on!

    Mitä tulee siihen, että jos otat avioeron. Hei mieti vähän, sinun ex olisi silloin velvollisuus ottaa lapset luoksensa silloin tällöin ja on sulla varmasti turvaverkkoa ystäviä, jotka silloin tällöin voisivat auttaa siinä, että pääsisit ulos ja harrastamaan. itse olen eronnut noin 18 vuoden avioliitosta ja ex-mieheni asuu toisella puolella Suomea ja pääsen uusien kavereiden ansiosta ulos niin paljon kuin haluan. Lenkille, elokuviin ja jopa ravintolaan. Mieti asioita, meitä yh-äitejä on monta ja olemme selvinneet ja tulemme selviämään.

    Äänestä

Meillä oli juuri noin, että minä tein kaiken yksin, vastasin kaikesta yksin. Koin olevani väsynyt mutta ajattelin, että lasten kasvaessa pikkuhiljaa hellittää. Mies harrasti muualla ja surffaili netissä. Sitoutumiskykyisenä ja vastuullisena ihmisenä en edes ajatellut, että asiat on vinossa ja että joskus erottais. Kunnes mies yllättäen ihastui uuteen ja jätti kaiken... Nyt kyllä kaipaa perhettään, mutta mikä on rikottu on rikottu...

Minä ehdotan, että hankit itsellesi tekemistä kodin ulkopuolelta, harrastuksen. Sovit menemisesi etukäteen ja kertakaikkiaan jätät lapset miehesi hoiviin vähäksi aikaa. Jakakaa kotitöitä siten, että jotkin jutut ovat kokonaan hänen vastuullaan ja, että hän niistä myös huolehtii. Äläkä vahdi työn tekemistä tai tekemättä jättämistä. Älä enään passaa häntä.

Hankkiutukaa parisuhdeviikonloppuun. Tehkää asioita yhdessä, aluksi vaikka väkisin. Hanki tietoosi miehen tarpeet ja ala täyttämään niitä. Oma muuttunut käytöksesi saa aikaan myös muutosta miehessä... Vielä ei ole myöhäistä hoitaa liittoa. Olen nimittäin sitä mieltä, että lasten on turvallisempaa ja helpompaa kasvaa ydinperheen suojissa. Kahden kodin välillä kulkeminen varsinkin pienten kohdalla on surkeaa katseltavaa (omat 7v, 5v ja 4v). Ehkä sitten helpompaa kun lapset jo koululaisia ja omatoimisempia.

Meillä mies on myöntänyt, että jos olisimme osanneet hoitaa suhdettamme esim vuosi sitten, ei oltais erottu. (Myönsi myös, että ehkä vasten tahtoaan olisi jollekin parisuhdekurssille silloin lähtenyt. Nyt kun keväällä kävimme, sanoi saaneensa paljon eväitä, mutta kohdallamme ne tulivat liian myöhään. Pettäminen oli jo tapahtunut.) Ei hän myöskään tiennyt voivansa huonosti liitossamme ennen uutta ihastusta...

Äänestä
  • ja kärsiä ja koettaa kaikkea mikä jatkaisi avioliittoa. Mitä jos vaihtaisimme osaa, kylmän yksinkertaisesti sanottaisiin, avioliitto on out ja lapset jää miehelle ja lähettäisiin veks. Miksi se muuten luonnistuu mieheltä helpommin lähteä avioliitosta toisen naisen perään vaikka on yhteisiä lapsia? Naiselta se ei vain käy? Joiltakin se onnistuu, tiedän senkin.

    Äänestä

  • kyllä me naiset jaksamme ka... kirjoitti:

    ja kärsiä ja koettaa kaikkea mikä jatkaisi avioliittoa. Mitä jos vaihtaisimme osaa, kylmän yksinkertaisesti sanottaisiin, avioliitto on out ja lapset jää miehelle ja lähettäisiin veks. Miksi se muuten luonnistuu mieheltä helpommin lähteä avioliitosta toisen naisen perään vaikka on yhteisiä lapsia? Naiselta se ei vain käy? Joiltakin se onnistuu, tiedän senkin.

    ajattelevat enemmän lapsia,eiköhän ne naiset eroa hae useammin,en tunne yhtään miestä kuka olisi lapsensa jättänyt,silloinhan se on pakko,jos nainen hakee eroa,eikä anna miehen tavata lapsia.Valitettavan yleistä vieläkin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


teen? kirjoitti:

Olen hankalassa elämäntilanteessa...Olen tuntenut mieheni reilut 15 vuotta, joista olemme ollet naimisissa 9 vuotta. Elämämme on ollut alusta alkaen yhtä ylä-ja alamäkeä. Välillä on ollut niitä hyviäkin aikoja (kaksi lasta saatu). Mutta nyt tuntuu, että voimani ja pinnani on täynnä tätä elämää... Jotenkin on niin tyhjä olo koko miestä kohtaan, että en jaksa enää... Olen passannut ja tehnyt lähen kaiken tässä taloudessa(kotiyöt, siivoamisen, lastenhoidon jne...) Mies istuu tietokoneella tai katsoo telkkaria illat pitkät...Oma-aloitteisesti ei häntä saa tekemään mitään vaan kaikesta saa erikseen käskeä ja montakin kertaa, et kohta sen asian saa itse tehtyä helpommalla (olen sitten jäkättävä akka)...Lapsia hän ei juuri ole hoitanut vaan kommentoikin aika ajoin et itsepähän ne halusit, palauta jos et jaksa...On jotenkin niin tyhjä olo, et ottaako ero vai jatkaako tätä. Parisuhdeterapiaan mies ei katso olevan tarvetta...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu