Linda Lampenius on todellinen crossover -artisti, ja hyvät hänelle, jos tykkää. Klassisen musiikki menetti kuitenkin sen seurauksena hänessä lahjakkaan muusikon.
Jo 8-vuotiaana Linda aloitti kaksi ja jopa kolme kertaa vanhempien soittajien kanssa kansainväliset konserttikiertueet maineikkaan Helsinki Juniorstrings -orkesterin kanssa toimien näiden konserttimestarina ja solistina. Varsinainen depyytti oli Radion sinfoniaorkesterin solistina 11-vuotiaana.
Opiskeli aluksi kuuluisan ja tunnustetun unkarilaisen Geza Szilvayn johdolla, sitten Sibelius-Akatemiassa (jonka yliopistopuolelle pääsi jo ennen ylioppilaskirjoituksia) Erlichin, Rajamäen ja Angervon alaisuudessa, minkä jälkeen vielä Indianan Bloomingtonissa arvostetun Maurizio Fuksin kutsusta sekä legendaarisen Eduard Schmiederin johdolla Los Angelesissa.
Alkoin tienaamaan muusikkona 20-vuotiaana soittaen Sibelius-Akatemian Jorma Panulan orkesterissa ja keikkaillen Tapiola Sinfoniettojen kanssa. Soitti myös Helsingin filharmonisessa orkesterissa ennen ensimmäisen viulisti paikkaa Suomen Kansallisoopperan orkesterissa.
Orkesterimuusikkona vakaata ja turvallista uraa luonut ja soolona lähinnä romantiikan aikaista kamarimusiikkia soittanut Linda sai kuitenkin myös kyselyjä solistisiin tehtäviin usealta Suomen kaupunginorkesterilta, ja jopa BBC Wales konserttoi suomalaisviulistin säestäjänä. Solistina Linda sai soittaa myös muun muassa Stockholm Sinfoniettan ja La Scala -orkesterin kanssa. Klassinen levy EMI Classicsillekin sai erittäin hyvät arvostelut, ja Linda sai suitsutusta alan lehdissä. Uraa klassisen parissa tarjottiin siis tarjottimella.
Kaunis, vaalea ja rintava viulisti oli kuitenkin jotain, mitä viihdemaailma kaipasi; klassisen saikin siis jäädä vähemmälle, kun ura viihdemaailmassa otti tuulta alleen.
Nykyään Linda ihastuttaa muun muassa niin poppia, rokkia kuin kansanmusiikkiakin soittaessaan - unohtamatta klassista - ja saa varmasti olla mukana mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa ja projekteissa monipuolisuutensa ansiosta.
Mutta hänestä olisi voinut tulla myös todella upea klassisen muusikko. Nyt klassisen musiikin solistin ura on korkeintaan haave. Ikä ja fysiikka painavat päälle, mutta tosiasia on myös se, etteivät crossover -artistit saa tukea klassisen musiikin maailmassa. Joko soitat klassista päätyönäsi ja annat sille elämäsi, tai et soita ollenkaan.
Orkesterimuusikoksi voisi toki vielä palata, mutta ei varmastikaan tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan, koska töitä riittää vielä sooloartistinakin.
Jo 8-vuotiaana Linda aloitti kaksi ja jopa kolme kertaa vanhempien soittajien kanssa kansainväliset konserttikiertueet maineikkaan Helsinki Juniorstrings -orkesterin kanssa toimien näiden konserttimestarina ja solistina. Varsinainen depyytti oli Radion sinfoniaorkesterin solistina 11-vuotiaana.
Opiskeli aluksi kuuluisan ja tunnustetun unkarilaisen Geza Szilvayn johdolla, sitten Sibelius-Akatemiassa (jonka yliopistopuolelle pääsi jo ennen ylioppilaskirjoituksia) Erlichin, Rajamäen ja Angervon alaisuudessa, minkä jälkeen vielä Indianan Bloomingtonissa arvostetun Maurizio Fuksin kutsusta sekä legendaarisen Eduard Schmiederin johdolla Los Angelesissa.
Alkoin tienaamaan muusikkona 20-vuotiaana soittaen Sibelius-Akatemian Jorma Panulan orkesterissa ja keikkaillen Tapiola Sinfoniettojen kanssa. Soitti myös Helsingin filharmonisessa orkesterissa ennen ensimmäisen viulisti paikkaa Suomen Kansallisoopperan orkesterissa.
Orkesterimuusikkona vakaata ja turvallista uraa luonut ja soolona lähinnä romantiikan aikaista kamarimusiikkia soittanut Linda sai kuitenkin myös kyselyjä solistisiin tehtäviin usealta Suomen kaupunginorkesterilta, ja jopa BBC Wales konserttoi suomalaisviulistin säestäjänä. Solistina Linda sai soittaa myös muun muassa Stockholm Sinfoniettan ja La Scala -orkesterin kanssa. Klassinen levy EMI Classicsillekin sai erittäin hyvät arvostelut, ja Linda sai suitsutusta alan lehdissä. Uraa klassisen parissa tarjottiin siis tarjottimella.
Kaunis, vaalea ja rintava viulisti oli kuitenkin jotain, mitä viihdemaailma kaipasi; klassisen saikin siis jäädä vähemmälle, kun ura viihdemaailmassa otti tuulta alleen.
Nykyään Linda ihastuttaa muun muassa niin poppia, rokkia kuin kansanmusiikkiakin soittaessaan - unohtamatta klassista - ja saa varmasti olla mukana mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa ja projekteissa monipuolisuutensa ansiosta.
Mutta hänestä olisi voinut tulla myös todella upea klassisen muusikko. Nyt klassisen musiikin solistin ura on korkeintaan haave. Ikä ja fysiikka painavat päälle, mutta tosiasia on myös se, etteivät crossover -artistit saa tukea klassisen musiikin maailmassa. Joko soitat klassista päätyönäsi ja annat sille elämäsi, tai et soita ollenkaan.
Orkesterimuusikoksi voisi toki vielä palata, mutta ei varmastikaan tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan, koska töitä riittää vielä sooloartistinakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Klassisen musiikin kannalta sääli, kun lahjakas muusikko, joka saanut parasta mahdollista valmennusta, ja joka todella rakastaa klassista musiikkia, heittääkin kaiken tuhkana ilmaan. Linda tosin tiennyt, ettei alalla tule olemaan töitä, jos ottaa kaikkeen muuhun niin hanakasti osaa jättäen klassisen vain yhdeksi osaksi muuta uraa.
Itse taistelen sitä vastaan, etten ryhdy katkeraksi, koska minusta on käsittämätöntä, ettei Fuksin (!!!) kaltaisen maailmankuulun huippuprofessorin alaisuudessa opiskellut luo uraansa kokonaan klassisella puolella. Ja Eduard Schmieder on jo aivan oma lukunsa. What's going on Linda!? What were you thinking!!?
;)
vanhaa kääkkää enää otettais töihinkään enää muutaman vuoden päästä. Nuoret osaavat taiturit jyrää!!
..joka jaksaa jatkuvasti nostaa rupsahtaneen kissaparan häntää. Vailtettavasti on tosiasia, että jos Linda ei olisi mennyt tissejään jakamaan koko universumin kanssa, olisi hän joutunut valitsemaan erittäin keskinkertaisen muusikon uran jossakin orkesterin takapultissa, tai vaihtamaan ammattia, niin kuin hän käytännössä tekikin. Lindaa olen useasti livenä kuullut, ja musiikin surkea taso puhukoon puolestaan - ja jos ei muuten niin jokainen voi luoda kokonaissilmäyksen tähän - ahem - blondiin ja miettiköön, onko hän ihminen jossa lahjaakkuus tiitvistyy...
"...olisi hän joutunut valitsemaan erittäin keskinkertaisen muusikon uran jossakin orkesterin takapultissa, tai vaihtamaan ammattia"
Viulisti, joka johti Helsingin Juniorijousia, Jorma Panulan kapellimestariaorkestria ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteria sekä keikkaili Tapiola Sinfonietoissa ja Helsingin kaupunginorkesterissa ennen vakituista pestiään Suomen Kansallisoopperan ensimmäisenä viulistina, olisi varmasti halutessaan voinut jatkaa vakaata uraansa orkesterimuusikkona maineikkaissa kokoonpanoissa.
"musiikin surkea taso puhukoon puolestaan"
Äänenväristä en lähde kiistelemään, koska sen jokainen kokee omalla tavallaan pitäen siitä tai ei. Mutta mitä tulee muuhun musiikilliseen osaamiseen, niin on aivan objektiivista sanoa kyseessä olevan lahjakas, taitava ja puhtaasti sekä sujuvasti soittava viulisti. Porin Sinfonietta saatika BBC Wales ei koskaan kelpuuttaisi surkeasti soittavaa viulistia solistikseen.
Myös Britannian luetuimman klassisen musiikin julkaisun Classic FM Magazinen (lyh. Linda Brava, Finland´s violin sensation. Linda plays these pieces with a pleasant honeyed tone - making the most of her golden-voiced 1781 Galliano violin - and an unaffected grace that will surely win her many friends.) ja arvostetuimman, pelätyn ja aina erittäin vaativan sekä hyvin negatiivisesti crossover-artisteihin suhtautuvan Gramophonen (lyh. This is a delightful recital, lightweight to be sure, but played with such warmth, and an eloquent simplicity of line, that the ear is instantly beguiled. The central performance of the Grieg Sonata is strong, passionate and most compelling. The finale has splendidly gutsy, folksy impetus and plenty of light and shade. The balance is excellent. The playing itself is nicely polished as well as musically sensitive. A wellcome collection.) arvostelut puhuvat muusta kuin surkeasta soitosta.
"jokainen voi luoda kokonaissilmäyksen tähän - ahem - blondiin ja miettiköön, onko hän ihminen jossa lahjaakkuus tiitvistyy"
Onko näin vanhanaikaisesti ajattelevia ihmisiä vielä olemassa? Ettäkö ulkonäkö kertoisi lahjakkuudesta yms? Lindan musiikillinen lahjakkuus ei aidosti voi olla kenellekään asioista selvää ottaneelle mikään kysymysmerkki. Lahjakkuuden lisäksi Lindassa yhdistyy myös kauneus ja älykkyys, jos on uskominen Euroopan luetuimman tiedelehden New Scientistin pääkirjoitusta.
Lopuksi vielä ammattimuusikoille suunnatun klassisen musiikin laatujulkaisun Andanten mielipide: "Linda Brava, a sultry, blond Finnish actress and model, was a child prodigy on the violin, and is still an amazingly proficient performer. The high point of her fine recital disc with pianist John Lenehan is a strong reading of Grieg's Sonata no.3, in C Minor."
Helsingin juniorijousten konserttimestareina(Linda nyt ei sentään Juniorijousia ole JOHTANUT...) on ollut kyllä aivan ns. tavallisia musiikinopiskelijoita, joten kovinkaan suureksi meriitiksi sen orkesterin ykkösviulistin paikalla ei voi lukea. Hänen kyvykkyydestään kertonee siinä pestissä se, että kapellimestari meinasi ulkomaankiertueella käydä Lindaan käsiksi kun edes ennen konserttia ei saanut helppoa sooloa sujumaan. Toisen orkesterilaisen isä kuitenkin tuli tässä välikohtauksessa väliin.
Tuo Panulan kapubändi ja Siban sinfishän siis ovat ihan akatemian omia bändejä, joten jos tuo täytyy mainita korkeimpien meriittien (musiikillisella puolella, huom.) joukossa niin...sääli.
Suomen kansallisoopperan ensimmäisenä viulistina? Tarkoittanet kai nyt sentään että ykkösviulun soittajistossa? Konserttimestariksi kun ei enää kovemmassa bändissä päässyt.
"Mutta mitä tulee muuhun musiikilliseen osaamiseen, niin on aivan objektiivista sanoa kyseessä olevan lahjakas, taitava ja puhtaasti sekä sujuvasti soittava viulisti. Porin Sinfonietta saatika BBC Wales ei koskaan kelpuuttaisi surkeasti soittavaa viulistia solistikseen. "
Jos Linda ei kyykkyviulismia harrastelisi, hän ei olisi myöhemmällä iällään päässyt yhtään minkään orkesterin solistiksi. BBC Walesin solistina hän oli nimenomaan julkisuusarvonsa vuoksi, ei musiikillisen ilmiömäisyytensä vuoksi. Töröhuuliblondeja, jotka ensinnäkin osaavat puhua ja kävellä yhtäaikaa, on katsos niitäkin jo kovin harvassa.
"(lyh. Linda Brava, Finland´s violin sensation. Linda plays these pieces with a pleasant honeyed tone - making the most of her golden-voiced 1781 Galliano violin - and an unaffected grace that will surely win her many friends.)"
Kiva ääni, siinäkö kaikki? Entäs tekninen osaaminen, taituruus, kappaleen sisältö, plah plah?
"(lyh. This is a delightful recital, lightweight to be sure, but played with such warmth, and an eloquent simplicity of line, that the ear is instantly beguiled. The central performance of the Grieg Sonata is strong, passionate and most compelling. The finale has splendidly gutsy, folksy impetus and plenty of light and shade. The balance is excellent. The playing itself is nicely polished as well as musically sensitive. A wellcome collection.) arvostelut puhuvat muusta kuin surkeasta soitosta. "
Jokainen voi tuon kokoelmna jälkeen avata omat korvansa ja pistää pyörimään vaikkapa Anne-Sophie Mutteria ja Sarah Changia, tai edes Elina Vähälää tai Réka Szilvayta, ja ihmetellä huuli pyöreänä todellista viulismia.
"Onko näin vanhanaikaisesti ajattelevia ihmisiä vielä olemassa? Ettäkö ulkonäkö kertoisi lahjakkuudesta yms?"
Jos kerran julkisuuskuva rakentuu ulkonäön varaan., se kertoo sangenkin paljon lahjakkuudesta. Todellisen lahjakkuuden ei tarvitse reittä pitkin kiipeillä ansioihin, tai vilautella tissejään.
" Lindan musiikillinen lahjakkuus ei aidosti voi olla kenellekään asioista selvää ottaneelle mikään kysymysmerkki."
Kuinka monesti olet kuullut hänen soittavan livenä mitään vaikeampaa kuin thaisin meditaastiota tai mutta lirularua?
" Lahjakkuuden lisäksi Lindassa yhdistyy myös kauneus ja älykkyys, jos on uskominen Euroopan luetuimman tiedelehden New Scientistin pääkirjoitusta. "
Kerroppas lisää. Eräässäkin haastattelussa Linda kikatteli että seksielämään yhdistyy suhteen henkinen puoli, ja totesi sitten että äh, nolottaa puhua näistä asioista. TODELLA ÄLYKÄSTÄ, KYLLÄ!
Jos keskustelukumppani ei pysty asiallisesti keskustelemaan, niin keskustelu kannattaa jättää siihen.
Helsingin Juniorijouset on tehnyt 30 ylistettyä konserttikiertuetta, kansainvälisesti tunnustettuja levytyksiä sekä herättänyt suurta ihmetystä hämmästyttävän puhtaalla soitollaan. Kyseinen orkesteri on monesti saanut kansainvälisillä areenoilla esiintyessään tittelin maailman paras nuosio-orkesteri. Jos 8-vuotias tyttö pääsee orkesteriin soittamaan kaksi ja kolme kertaa vanhempian soittajien rinnalle kolmen vuoden harjoittelulla ja toimii orkesterin konserttimestarina 13-vuotiaasta lähtien ohi kaksikymppisten, niin surkeasta viulistista ei voi olla kysymys.
Akatemiassa opiskelevat Suomen parhaat muusikot, ja kunnia johtaa sinfonia- ja Jorma Panulan orkestereita suodaan vain parhaille mahdollisille. Maurizio Fuksin kaltainen tavoiteltu ja huippuja opettava professorikaan ei kutsu surkeata viulistia oppilaakseen. Opetusta ei myöskään tule saamaan Eduard Schmiederiltä, jos ei lahjakkuutta ja taitoa löydy.
Kansallisoopperan orkesteriin ei oteta ylipäätänsäkään ketään surkeaa, varsinkaa ensimmäiseksi viulistiksi.
BBC Wales voi valita solistikseen käytännössä kenet tahansa kymmenistä tuhansisista halukkaista. Orkesteri ei tarvitse enempää julkisuutta, eikä kyseinen vanhoillinen orkesteri todellakaan lähde pyytämään ketään solistiksi, jos ei taitoa löydy. Ei solistin tarvitse olla ilmiömäinen, mutta taitoa ja lahjakkuutta sekä kykyä tulkita on oltava.
Mitä tulee Classic FM:n ja Gramophonen arvioihin, niin ne eivät yritä nostaa Lindaa yhtään korkeammalle kuin hän on, vaan kertovat ytimekkäästi millälailla Linda soittaa ilman, että kuitenkaan lähtevät vähättelemäänkään tai kirjoittelemaan arviossa kaikesta muusta kuin itse levystä.
Kaikki mainitsemasi viulistit soittavat eriomaisesti, mutta ihan samallalailla joku tykkää Mutterin tyylistä soittaa ja toinen Szilvayn ja joku Lampeniuksen. Faktahan on, että nuo muut ovat kaikki panostaneet koko uransa klassiseen alusta alkaen tähdäten solistiselle uralle, joten ovat klassisessa repertuaarissa paljon kykeneväisempiä kuin Linda. Mutta kun otetaan kappale, jonka tekniikan kaikki hallitsevat, niin siinä tullaan sitten jo siihen tulkintaan ja että kuka tykkää mistäkin.
Lindan musiikin ulkopuolisilla tekemisillä ei ole mitään tekemista musiikin kanssa, yllättäen. Jos hänelle tarjotaan mahdollisuuksia tehdä kaikkea muutakin, mikä kiinnostaa, niin mikäs siinä. Ei hän niitä tee musiikin tähden vaan sen vastapainoksi. Ja koska pitää niistä projekteista. Esimerkiksi klassista Linda ei koskaan suostuisi soittamaan muuten kuin iltapuvussa asiallisesti laitettuna (ei ikinä bikineissä, seksikkäänä tms. Saksassa häntä halutiin kuvata seksikkäässä ja läpikuultavassa iltapuvussa klassisen levyn pr:n yhteydessä, kieltäytyi ja lähti maasta samantien). viihdejulkkiksena ja -musiikkia soittavana on ihan luonnollista, että ulkonäkö ja muu on osa tätä viihdeuraa. Mutta vetänyt aina selkeän rajan klassisen ja muun välille.
Lahjakkuushan ei ole sama, kuin että soittaa Paganinin kapriiseja. Lahjakkuudesta kertoo Lindan kohdalle ennen kaikkea mieletön kehittyminen viulussa kun sen aikoinaan aloitti.
Sinä voit Lindaa vähätellä ja mitä vain, mutta ilman että nostaisin häntä korkeammalle kuin hän on, niin lahjakas ja taitava viulisti hän on (tämä ei siis tarkoita että pitäisin häntä maailmanhuippuna tms).