Haluaisin kuulla mielipiteitä tai mieluummin omia kokemuksia seuraavanlaisesta asiasta...poikaystävälläni ja minulla oli vakava keskustelu parisuhteestamme, siitä, että jatkuuko ja kestääkö suhteemme vai ei. Mitään perustavaalaatua olevia ongelmia meillä ei ole ikinä ollut ja tämäkin "eron" miettiminen johtui lähinnä siitä, että minä olen ollut hieman hankala (myönnän, valitan ehkä hieman liian usein, ihan mitättömistä asioista). Lupasin kuitenkin muuttua ja haluan sitä todella suhteemme vuoksi. Nyt kysyisinkin, että miten olette selvinneet vastaavasta tilanteesta eli jos on jo puhuttu erosta, mutta sittenkin päätetty jatkaa, miten suhde on jatkunut? Itse pelkään nyt koko ajan, että "mokaan" jotain, syyttelen itseäni (ehkä turhaan?), että jouduimme edes eroasioista puhumaan. Onko usko suhteeseenne kestänyt kaikesta huolimatta?
Rakastan poikaystävääni todella paljon (ja hänkin omien sanojensa mukaan minua), enkä halua missään tapauksessa menettää häntä!
Rakastan poikaystävääni todella paljon (ja hänkin omien sanojensa mukaan minua), enkä halua missään tapauksessa menettää häntä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiedän mistä puhut,koska itselläni sama tilanne. välillä kiukuttelen ihan turhasta ja p.ystävälläni meinaa aina kilahtaa. Olen kuitenkin panostanut ja yrttänyt niellä kiukkuni. Ei siinä muu auta. Itselläni riittää luonnetta rakastamiseen,huolehtimiseen ja myös riitelyyn.
Meilläkin puhuttiin(huudettiin?) riidellessä joskus erosta,mutta sovimme p.ystäväni kanssa,että siitä emme enään puhu vihaisena vaan sitten,kun riita on ohi ja ollaan rauhoituttu. Mielestäni vihaisena ei pidä keskustella erosta,koska silloin tulee helposti vääriä päätöksiä.
ps. tosin olen ymmärtänyt,että parin vuoden seurustelun jälkeen tulee aina "tällainen vaihe",että riitaa tulee enemmän ja helpommin kunnes suhde taas tasaantuu..:)
Joo, oon samaa mieltä, keskustelu auttaa, ollaan kyllä puhuttu ihan rauhallisellakin äänellä asiasta, eikä nyt siis missään tapauksessa olla eroamassa. Pelkään silti, että poikäystäväni ehkä jää jotenkin "hautomaan" tätä asiaa, sillä eropuheet tulivat hänen puoleltaan. Tosin koko suhteen ajan hän on ollut se, joka on enemmän kertonut rakastavansa ym. Toivottavasti en ole mokannut mitään lopullisesti, sillä hän on keskusteluissamme paljon aiempaa vaisumpi. Lisäongelmia tähän tuo vielä se, että kesän ajan asumme töiden vuoksi toisella paikkakunnalla ja joudumme pitämään suhdetta yllä puhelimen välityksellä. Seuraavan kerran näemme kolmen viikon kuluttua...tuntuu ikuisuudelta... Olemme seurustelleet vähän yli vuoden ja olen myöskin miettinyt sitä, että ehkä tämä on vain jokin ns. vaihe, joka menee ohi...toivottavasti:)
p.ystäväsi siis tietää näistä tuntemuksistasi? se on tärkeää..:} voiko olla,että kultasi on vaisumpi ikävästä? Riitelettkö paljon puhelimen kautta?
Itse olen huomannut,jos kultani on vaikka mökillä n 2 vk ja tulee riitaa(puhelimen kautta),niin sovinto ei tunnu läheskään yhtä hyvältä. Puhelimen kautta ja jää helposti miettimään,että "toimiiko tämä nyt kuitenkaan..". Teillä ei ole siis mitään mahdollisuutta nähdä?
Suosittelen,että tapaisitte.. ainakin itselläni mieli rauhoittuu,jos näen kultani vaikka keskellä yötä riidan jälkeen..:)
Meillä päin myös näin,että p.ystäväni sanoo ja osoittaa rakkauttaan minua enemmän,mutta tokaisee vihaisena helpommin sanat "no erotaan sitten" ja vain puolustuskeinona. Tästäkin ollaan puhuttu ja on sanonut ettei ikinä haluaisi erota. Sovimme siis,että sitä ei sitten käytetä.(muuta kuin tositilanteessa)
ps. Näkeminen muistuttaa teitä taas siitä,miten ihanaa on olla toisen lähellä.
Joo, poikaystäväni tietää tuntemuksistani. Matkaa on sen verran, että ei ole mahdollista nähdä, lisäksi molemmilla on koko ajan töitä niin paljon, että aikaa ei yksinkertaisesti ole. Uskon, että näkeminen nimenomaan auttaisi, olemme koko kesänä nähneet vain muutaman kerran ja se on ollut raastavaa. Luulen, että osittain siksi, kun olemme nähneet niin vähän, olemme riidelleet enemmän. Puhelimessa riiteleminen on kamalaa! Lisäksi poikaystäväni ei valitettavsti ole kovin hyvä puhelimessa puhuja, hänen mielestään puhelimessa sanotaan vain todellinen asia, eikä jaaritella mitään ylimääräistä...minä taas voisin puhua puhelimessa vaikka tuntitolkulla.
Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät kun vaan taas näemme ja voimme viettää yhteistä aikaa...siltikin hieman pelottaa, ovatko asiat entisellään kun taas tapaamme. Toivottavasti:)
Jos suhde on aito,niin se kyllä kestää tuon eron.. sääli kyllä,että koko kesänä ette saa olla yhdessä..:/
Hassua sinänsä,koska yleensä minä olen puhelimessa se joka sanoo asiansa puhelimessa 5 sekunnissa eikä tarvitse jaaritella muita. Poikystävä aina ihan hämmentynyt,kun soitan ja sanon mitä tuo kaupasta,heippaan ja suljen luurin.:D
No takaisin asiaan. Yrittäkää muistella kultanne kanssa yhdessä hyviä muistojanne,jotka saavat hymyn huulille. Ja tee kullallesi selväksi,että puhelin on nyt ainoa vaihtoehto pitää yhteyttä ja todella haluat jutella hänen kanssaan. Kyllähän siihen pitää pystyä,jos ei muuten kuule toisesta.
Onnea teille.:)
Kiitos, eiköhän tämä tästä. Meillä oli kuitenkin mielestäni maailman paras suhde ennen kesää, eikä se huono ole nytkään, sitä vain koetellaan. Ollaan puhuttu paljon tulevaisuudesta ym, joten kyllä tämän yli päästään, tavalla tai toisella:)
Itsekin välillä,jos tulee riitaa, pelkään,että milloin tuolle ukolle tulee viimenen tippa (ei oikein kestä riitelyä,tai mitään sanomista:D).. Se on inhottavaa,mutta uskon silti,että tämä opettaa myös minua hillitemään itseäni.:)
Itse kerroin kullalleni tämän saman kuin sinulle,joten hän ymmrätää. Siksi en pelkää enään niin paljoa. keskustelu auttaa!
Mutta naiset hyvät, ettehän halua olla varpaillanne loppuelämää miehen kanssa. Siinä väsyy pohjelihakset! Ryhtiä lisää - myös teillä on oikeus vaatia suhteelta sitä mitä tarvitsette. Jos se on asioiden vatvomista niin silloin miehen on paras tottua tai ainakin hyväksyä se. Vatvominen ja pähkäily kuuluu joka naisen perusoikeuksiin :)
Siinäpä vasta puhetta. Ehkä totta,mutta melko vaikeasti toteutettavissa..:D