Mitä tuo kiusaaminen loppujen lopuksi on? Jos se onkin kiinni vain omista ajatuksista ja siitä minkä kokee ahdistavaksi. Pitäisikö näistä kertoa jo esim. työhaastattelussa ja siitä minkälaiset asiat kokee itse uhkaavina. Vai pitäisikö meidän kaikkien harjoitella suvaitsevuutta ja oppia hyväksymään se että ihmiset ovat omanlaisiaan ja käyttäytyvät ja reagoivat eri tavoin tilanteissa? Vai missä menee raja? Konkreettisestihan kiusaamista pystytään harvemmin todistamaan. Jos tämä kiusaamisasia jatkaa paisumistaan päätyykö kehitys siihen että työyhteisöjä ei enää tunnisteta vaan ajaudumme etätyöskentelyyn? Onko se vaihtoehto? Työyhteisössä pysyminen vaatii hyväksymistä ja ymmärrystä kaikilta osapuolilta. Mutta se mitä elämään yleisesti ottaen tulee, niin eikö jokaisella ole kuitenkin oikeus yksityisyyteen, yksilöllisyyteen ja vapauteen elää elämäänsä sellaisena kuin se on niin halutessaan??
Kiusaaminen
mitä se on?
4670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mitä tuo kiusaaminen loppujen lopuksi on?"
Henkiseksi väkivallaksi määritellään toiminta, joka rajoittaa ihmisen yhteistyömahdollisuuksia, vahingoittaa sosiaalisia suhteita ja mainetta, huonontaa ammatti- ja työtilanteen laatua, vaarantaa terveyden sekä tähtää ihmisen jättämiseen työyhteisön ulkopuolelle.
Yksi hyvä vinkki kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi on, että työntekijät pidetään ajantasalla työtään koskevista asioista, työn jatkuvuudesta, firman tilanteesta, yms.
Ristiriitatilanteet henkilöiden välillä selvitetään heti ja siihen rohkaistaan esimiesten taholta, näin ei mitään jää "hampaankoloon", eikä tarvitse puhua pahaa toisesta seläntakana.
En usko, että työhaastattelussa tarvitaan käydä läpi uhkia, mutta siellä voidaan puhua jo alustavasti siitä, kuinka työpaikalla tulee käyttäytyä ja että toisen työnteon häiriköintiä ei työpaikalla suvaita.
"Mutta se mitä elämään yleisesti ottaen tulee, niin eikö jokaisella ole kuitenkin oikeus yksityisyyteen, yksilöllisyyteen ja vapauteen elää elämäänsä sellaisena kuin se on niin halutessaan??"
Kyllä juuri näin, tuohon voisi vielä lisätä, että jokaisella on oikeus tehdä työtään kenenkään häiriköimättä.
Juuri näin. En minäkään hyväksynyt häiriköintiä, niin minustapa tehtiinkin kiusaaja.
En muka ymmärrä huumoria.
Entisellä työpaikalla häiriköitiin niin paljon että olin lähtöpakon edessä, varsinkin kun silloinen pääluottamusmieheni uhkaili lopputilillä ja ns. kuuman osaston luottamusmies nimitteli jatkuvasti kymmeniä vuosia erittäin halpamaisesti.
Osajoukko oli kuin joku hyeenalauma. Menetin rahallisesti kymmeniä tuhansia markkoja. Lisäksi maineeni oli lyöty maanrakoon.
Mutta loppuu siitä firmasta työt muiltakin luultavasti jo ennen tuomiopäivää.
Siperia opettaa, se on varma. Sittenpähän kukin saa ansionsa mukaan.
Itsellä tilanne se että tunnen ajautuneeni umpikujaan. Menneisyys kummittelee ja kaikki sanomiseni ja tekemiseni nykyisessäkin paikassa. Tuntuu että joku asia on tulossa päätökseensä ja helvetti alkamassa. Tiedä vain että mistä käsin sitä helvettiä ryhtyy käsittelemään, koska varmaa on että ulospääsyä ei ole näkyvissä.
perusteltu. Olen aivan samaa mieltä.