Kun kerran viisaudessasi satuit siunaamaan minua sekä äidillä ja anopilla, jotka molemmat puuttuvat, painostavat, utelevat, sekaantuvat, juoruavat ja järjestelevät asioita puolestani ja puolestamme, etkö voisi myös antaa minulle joko enemmän kärsivällisyyttä tai keinot saada tuo säheltäminen kuriin. Aivan näinä päivinä minulta nimittäin kärähtävät käämit ja sitten rytisee. Lopputulos ei ole kaunista katseltavaa.
Herra armahda...
Varapäre hiilenä
41096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus se vaan on näin, että vanhemmat ja appivanhemmat pitävät lapsiaan aivan aivottomina tolloina. Kykenemättöminä, ajattelemaan omilla aivoilla. Ja yrittävät vielä elää elämätöntä elämäänsä, lastensa kautta.
Miksi he eivät ymmärrä sitä, että antaisivat ensin "lapsensa" tehdä asiat niin, kuin tämä sen haluaa. Apua tarjottaisi vasta sitten, kun sitä pyydetään. Eivätkä sotkeutuisi koko ajan ja joka asiaan. Ja kun erehtyy sanomaan asianosaiselle EI, niin ollaan huuli mutrussa monta viikkoa.
Hei, kun sinua kerran kärventää, tee asialle jotain.
Teepä vaikka lista asioista joihin puuttuminen millään lailla ei kuulu parisuhteesi ulkopuolisille ihmisille. Anna sitten lista puutujille ja ilmoita nyt se loppuu; sulta kärähtää käämit.
Tämä on tietysti aika naurettavaa, MUTTA, jos tilanne on se, ettei asioita ymmärretä sinun omiksesi; asia on tehtävä selväksi nyt.
Voipiolla ettei kyseiset ”holhoojat” ole ymmärtäneet, myös heidän on kasvettava, ja se on yhtä tärkeää, kuin sinun itselliseksi kasvamisesi.
joka inisee ja valittaa, kitisee ja nurisee kun niil on KAIKKEA eikä mikään riitä ja kaikista eniten ne tietää niin tarkkaan miten pitäs elää ja olla - ja varsinkin miten muiden pitäs olla!
ovat munia jotka opettavat kanoja !!!
Olen varsin tyytyväinen elämääni muilta kuin alkuperäisessä purkauksessa mainitsemaltani osin. Meillä on vähän, mutta se riittää hyvin tällä hetkellä. Jos jotakin tarvitsemme enemmän, se hankitaan omin voimin.
Olet oikeassa siinä, että tiedän hyvin tarkkaan, miten haluan elää ja olla - mutta luotan siihen, että samoin tietävät läheisenikin, joten en katso tarpeelliseksi puuttua heidän elämäänsä. En esimerkiksi katso asiakseni mennä asettelemaan äitini kotiin hänen verhojaan oman makuni mukaisesti, kerro anopilleni miten hänen huonekalunsa pitäisi sijoitella, selosta appivanhempieni parisuhteen tilaa kampaajalleni (joka varmasti jakaa tämän tiedon myös muille asiakkailleen), kanna huonokuntoisia ja rikkinäisiä tavaroitani lupaa kysymättä mieheni tai omien vanhempieni luokse "koska ne sopivat niin hyvin heidän kotiinsa ja onhan heillä tilaakin" jne jne.
Kunnioitan itse toisten kotirauhaa ja yksityisyyttä sekä luotan heidän omaavan riittävästi tervettä järkeä osatakseen hoitaa itse omat asiansa. Ei liene väärin toivoa, että myös minua ja miestäni kohdeltaisiin samalla tavalla. En haluaisi olla epäkohtelias tai kiittämätön, mutta jos tilanne ei pian muutu, tämän munan on pakko ryhtyä ojentamaan kahta kanaa.