Ortodoksisessa vihkitoimituksessa luetaan Raamatunkohta, missä naista käsketään alistumaan miehen tahtoon. Onko säännön noudattaminen pakollista?
Pitääkö naisen alistua ortodoksisessa
avioliitossa?
81516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lukee.
Alistuminen ei tarkoita sitä, että mies alistaa naista.
Kaikella on oltava yksi johtaja. Kuten kirkolla on yksi pää, Kristus, niin myös perheessä on yksi pää, mies. Mutta se ei tarkoita sitä, että mies alistaa naista, määrää kaiken jne. Vaan mies ja vaimo yhdessä elävät elämänsä, tasaveroisina kumppaneina.
Ei Kristuskaan alista häneen uskovia ihmisiä. Miksi siis miehen pitäisi alistaa vaimoa?
Tässä lyhyt selitys, paremmin asian selittää osaavat lisätköön tähän tarkempia selityksiä.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Se, että mies on naisen pää ei tarkoita sitä, että miehellä olisi oikeus "hallita" tai pomottaa vaimoa.
Raamattu on aikansa satukirja - mieti nyt itse kannattaako sen juttuja ottaa kauhean vakavasti.
"Ortodoksisessa vihkitoimituksessa luetaan Raamatunkohta, missä naista käsketään alistumaan miehen tahtoon. Onko säännön noudattaminen pakollista?
Et ilmeisesti ymmärrä ortodoksisesta avioliitosta, sen mysteeristä, avioliiton mukanaan tuomista hyvistä ja huonoista puolista. Onnesta ja pettymyksistä.
Mitä taas tulee kysymykseesi, pitääkö sinun alistua miehesi tahtoon? Onko se pakollista?
En ole teologi, en siltä kannalta osaa vastata. Vastatkoot viisaammat.
Kerron elämäni kokemuksesta. Olen ollut avioliitossa liki 30 vuotta. Elämämme on ollut parisuhteessa täysin epäonnistunutta, jos kysyt sukulailsilta, tutuilta tai naapureilta. Mitään hyvää me aviopuolisot emme toisillemme ole aikaan saaneet, vain murhetta ja kärsimystä.
Asiaan. Miehen tahtoon alistuminen on mysteeri, jonka ymmärtävät vai ne, joiden on annettu ymmärtää tämän mysteerin tarkoitus.
Entäs jos kysytte asiaa itseltänne, ettekä sukulaisilta ym? Tuskin olisitte olleet yhdessä 30 v. jos yhteiselämänne olisi täysin epäonnistunutta? Mikä on sumentanut näkökulman noin mustanpuhuvaksi? Kuulostat Vallesmanni vallan toivottomalta. Toivottavasti haette apua tilanteeseenne. Jotain on aina tehtävissä tilanteen parantamiseksi, ja siinä ulkopuolisen puolueeton näkökulma voi olla ja usein onkin avuksi.
Minähän vain kerroin, mitä mieltä sukulaiset ovat (ehkä hieman liioittelin) suhteestamme, sen onnistumisprosentista.
Itse tyydyn toteamaan seuraavasti, tässä sitä ollaan kun Kristusta seurattiin, tai sitä se teettää kun yrittää kunnian kruunua liitossaan tavoitella tai sitten "rehellisyys maan perii".
On hyvä muistaa, että tämä ohje annettiin aikana, jolloin naisella ei ollut itsenäistä asemaa, paitsi rikkaana leskenä. Nykyaikana, jolloin puolisot ovat oikeudellisesti samanarvoisia, on ohjetta ajateltava lähinnä hengellisenä viestinä. Jokainen sovittakoon sen itseensä parhaansa mukaan.
Jos avioliitto epäonnistuu, niin syytöntä osapuolta ei ole olemassa. Ongelmiin vain ei ole osattu paneutua ajoissa.
alistua, kun siinä vihkikaavassa sanotaan jos nyt muistan että meidän molempien tulee kohdella toisiamme kuin kuningasta ja kuningatarta, siis tasapuolisesti. Eikä meitä erota kuolemakaan, vaan olemme yhtä ikuisesti kuoltuammekin.