Ihmetyttää mieheni käytös ja kaipaisin kommentteja muilta miehiltä. En tarkoita yleistää kyseistä toimintatapaa kaikkiin miehiin, koska tiedän ettei niin todellakaan asia ole. Asiaan:
Puolisoni kyllä kotona sanoo esim. pettämisen olevan typerää ja osoitus siitä ettei suhdetta kannata jatkaa. Itse ei kuulemma pettäisi tai jos pettäisi niin se olisi suhteen loppu. Eli ei sellaista seläntakana jatkuvaa köyrimistä. Ei kuitenkaan jyrkästi alleviivaa pettämisen olevan niiin väärin (niinkuin se minun mielestäni on).
No, sitten hänellä on muutamia kavereita, joita tavatessa hänellä on aivan eri rooli päällä. Nämä kaverit pettävät vaimojaan mennen tullen aina kun tilaisuus sattuu kohdilleen. Puolisoni rooli heidän seurassaan muuttuu "mielisteleväksi". En siis oletakaan että kesken kaiken puolisoni rupeaisi valistamaan heitä yksiavioisuudesta ja uskottomuuden pahuudesta. Mutta hän ei varmasti koskaan ole sanonut heille ettei arvosta heidän toimintatapaansa, vaan hän on aina enemmänkin "jutussa mukana". Eli tehkööt mitä tekevät, oma asiansa.
Tottakai on jokaisen oma asia, miten elämäänsä elää, mutta jos minun ystäväni pettäisi miestänsä aina ja kaikkialla etsien aina uutta tilaisuutta, en varmasti osaisi suhtautua kaveriini enää samalla tavalla. Varmasti kehoittaisin häntä vähän miettimän mitä on tekemässä, ja jos hän kokee ettei mihinkään miettimiseen ole tarvetta vaan hänen toimintansa hyväksyttävää, niin kyllä yhteydenpito vähenisi reippaasti.
Niinhän sitä sanotaan että parikymppisenä sitä halii erilaisia ihmisiä ympärilleen ja kolmenkympin jälkeen ympärilleen haluaa samankaltaisia ihmisiä yhteneväisillä elämänarvoilla. Onko siis niin että todellisuudessa puolisoani ei osaa nähdä näiden kavereiden toiminnassa todelista väärää, vaan ajattelee itsekin jotenki samoin? Että kyllähän se pettäminen (siis pettäjän roolissa) välillä piristää? Vai onko tuo mielistely jotenkin miehinen malli? Että miehillä ei ole juurikaan ystäviä vaan enemmänkin kavereita vain. Ei olla niin läheisiä että sanottaisi suoraan. Ollaan "hyvä veli-verkostossa" jossa ketään ei käräytetä eikä muiden tekemiset näy eikä kuulu itselleen? Sitäkö se on?
Ymmärrän sen, että jos nämä ihmiset todella ovat vain kavereita, joita silloin tällöin tapaillaan, niin helpompi on pitää etäisyyttä toisen elämään. Niin ei myöskään tarvitse käsitellä itse niitä tunteita joita kaverin toiminta aiheuttaa."Ei kuulu mulle"... Mutta tuntuu että juuri näitä kavereita puolisoni eniten tapailee. Puuttuuko todelliset ystävät?
Puolisoni kyllä kotona sanoo esim. pettämisen olevan typerää ja osoitus siitä ettei suhdetta kannata jatkaa. Itse ei kuulemma pettäisi tai jos pettäisi niin se olisi suhteen loppu. Eli ei sellaista seläntakana jatkuvaa köyrimistä. Ei kuitenkaan jyrkästi alleviivaa pettämisen olevan niiin väärin (niinkuin se minun mielestäni on).
No, sitten hänellä on muutamia kavereita, joita tavatessa hänellä on aivan eri rooli päällä. Nämä kaverit pettävät vaimojaan mennen tullen aina kun tilaisuus sattuu kohdilleen. Puolisoni rooli heidän seurassaan muuttuu "mielisteleväksi". En siis oletakaan että kesken kaiken puolisoni rupeaisi valistamaan heitä yksiavioisuudesta ja uskottomuuden pahuudesta. Mutta hän ei varmasti koskaan ole sanonut heille ettei arvosta heidän toimintatapaansa, vaan hän on aina enemmänkin "jutussa mukana". Eli tehkööt mitä tekevät, oma asiansa.
Tottakai on jokaisen oma asia, miten elämäänsä elää, mutta jos minun ystäväni pettäisi miestänsä aina ja kaikkialla etsien aina uutta tilaisuutta, en varmasti osaisi suhtautua kaveriini enää samalla tavalla. Varmasti kehoittaisin häntä vähän miettimän mitä on tekemässä, ja jos hän kokee ettei mihinkään miettimiseen ole tarvetta vaan hänen toimintansa hyväksyttävää, niin kyllä yhteydenpito vähenisi reippaasti.
Niinhän sitä sanotaan että parikymppisenä sitä halii erilaisia ihmisiä ympärilleen ja kolmenkympin jälkeen ympärilleen haluaa samankaltaisia ihmisiä yhteneväisillä elämänarvoilla. Onko siis niin että todellisuudessa puolisoani ei osaa nähdä näiden kavereiden toiminnassa todelista väärää, vaan ajattelee itsekin jotenki samoin? Että kyllähän se pettäminen (siis pettäjän roolissa) välillä piristää? Vai onko tuo mielistely jotenkin miehinen malli? Että miehillä ei ole juurikaan ystäviä vaan enemmänkin kavereita vain. Ei olla niin läheisiä että sanottaisi suoraan. Ollaan "hyvä veli-verkostossa" jossa ketään ei käräytetä eikä muiden tekemiset näy eikä kuulu itselleen? Sitäkö se on?
Ymmärrän sen, että jos nämä ihmiset todella ovat vain kavereita, joita silloin tällöin tapaillaan, niin helpompi on pitää etäisyyttä toisen elämään. Niin ei myöskään tarvitse käsitellä itse niitä tunteita joita kaverin toiminta aiheuttaa."Ei kuulu mulle"... Mutta tuntuu että juuri näitä kavereita puolisoni eniten tapailee. Puuttuuko todelliset ystävät?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pohdinpa asiaa taas oman ukon kohdaltani.. tässä kun on paljon kuitenkin ympärillä hänenkin jo pariutuneita tuttujaan. Kovin paljoa ei kyllä sellaisia henkilöitä esiinny, jotka oikein retostelisivat pettämisillään. Joitain tyyppejä mieheni kavereista tiedän itsekin, jotka ovat pettäneet (kuullut siipaltani..) Tosin nämä kyseiset henkilöt eivät myöskään siipalleni ole niitä läheisimpiä. Eräälle hänen tuttavalleen naurettiin, kun tämä tyyppi oli kuulemma ollut jossain illanvietossa ja hehkuttanut että tänään isketään naisia! ..oli vaan unohtanut, että oma puolisko oli myös kyseisenä iltana reissussa ja siinä vieressä kuulemassa.. itseasiassa nämä pettäjät, joita miehen tuntemista henkilöistä tiedetään, taitavat olla kaikki sellaisia että se on näillä naisillakin tiedossa.. mitäs sitä sitten lähteä ketään moralisoimaan, jos kerta nainen on valinnut suhteen pettäjän kanssa. Ja eri juttuhan se on, onko se pettäjä vaan joku miehesi hyvän päivän kaveri vai läheinen ystävä.. eli jos ei ole kovinkaan läheinen ihminen, niin ymmärrän ihan hyvin, että mies ajattelee että tehkööt mitä tekee. En itsekään jollekin puolitutulle välttämättä jaksaisi alkaa puhua uskollisuuden hyveistä.
Toisaalta jos mies ei ole moksiskaan ystäviensä pettämisistäkään, niin itse alkaisin jo epäillä että ehkä hänelläkään ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa...
Kuten totesin tuossa aiemmassa "Miten reagoit"-keskustelussa, miehillä on yleensä sellainen asenne, että "jokainen hoitakoon oman tonttinsa".
Kavereilla on oma elämänsä ja he elävät sitä omalla tavallaan. Omapa on asiansa, jos tekevät tyhmyyksiä. Jos sillä ei ole mitään vaikutusta minun elämääni, miksi ihmeessä puuttuisin siihen?
silti tuomita. mitä pahaa siinä on.
Ai mitä pahaa on kaverin tuomitsemisessa?
Eipä taitaisi minullakaan olla lainkaan kavereita, jos olisin ollut heidän tekoisiaan aina tuomitsemassa. Tuomitkoon Jumala, tuomari tai vaimo, mutta minä pesen mieluummin käteni ja pidän kaverini.
Mitäpä sitä murehtimaan toisten tekoja jos niillä ei ole suoranaista vaikutusta omaan elämään.
Mutta kyllä mä ainakin joskus sanon näille pidemmän linjan kavereilleni, jos puhe kääntyy tuollaiseen, että kannattaa hieman miettiä että onko se ruoho sittenkään vihreämpää ja paremman makuista siellä aidan toisella puolella.
Sitten jos kyseessä onkin enemmänkin tuttu, niin en todennäköisesti sano mitään.
Ap:lle vielä sen verran, että ei miehesi välttämättä pyri olemaan samanlainen kuin nämä pettäjät, vaikka laumahengessä olisikin mukana. Näkemättä, ja kun en oletettavasti tunne miestäsi, on vaikea sanoa muuta.
En suoraan rinnastakaan miestäni näihin kavereihin. Tuntuu vain jotenkin tyhmältä se, ettei voi sanoa, mitä ajattelee. Vaikka juuri siten kuin sinä teet, eli kehoitat kaveria miettimään omaa toimintaansa. En tarkoitakaan että pitäisi jotain tuomioita julistella. Mutta nämä kaverit on kuitenkin sen verran hyviä kavereita että mielestäni heille voisi sanoa.
Vielä kiinnostaisi tietää (tai siis kuulla mahdollisia arvailuja) että mikä saa sitten ihmisen menemään tällaiseen laumahenkeen mukaan? Eikö kavereille uskalla näyttää minkälainen todella on ja mitä todella ajattelee?
Niinkuin jo itsekin totesin, on jokaisen oma asia miten elää. Mutta itse en katselisi kaveriani, joka pettäisi miestään surutta... ainakaan sanomatta hänelle mitään.
Kiinnostava kohta viestissäsi oli se, että jos kavereidesi toiminnalla ei ole mitään vaikutusta elämääsi, miksi puuttuisit siihen?
Luulisi että juuri sillä kavereidesi käytöksellä olisi elämääsi vaikutusta. Vai tarkoitatko, että eihän se kaveri sinua petä, vaan vaimoansa. Eli sinuun ei satu niin kaikki hyvin? Onko sinulle aivan sama, miten kaverisi kohtelevat toisia ihmisiä?
Eikö se pettäminen vaikuta todellakaan elämääsi? Et tunne minkäänlaista omantunnonpistosta tai pahaa mieltä kun olet vaikka puolisosi kanssa viettämässä iltaa tällä kaverisi perheen luona? Eikö käy mielessä että tiedät kaveristasi jotain mitä vaimonsa ei tiedä? Sekö ei tunnu missään? Osaatko ajatella asioita myös toisten kannalta? Pitää varoa sanojaan kun hänen vaimonsa on läsnä...
En ymmärrä, miksi haalia ympärilleen sellaisia kavereita, joiden kanssa ei arvomaailma kohtaa. Vai taitaa sittenkin kohdata?
'Vaikka juuri siten kuin sinä teet, eli kehoitat kaveria miettimään omaa toimintaansa.'
Kas tämän takia mieluummin pidän miehiä ystävinä kuin naisia. En kaipaa kavereilta minkään asteista moraalisaarnaa, länkytystä elämäntyylistäni tai yhtään mitään muutakaan elämänneuvoa. Jokainen taaplaa tyylillään ja neuvoja jaellaan vain, jos niitä kysytään. Muutoin turvat tukkoon.
Se voi olla juuri niin ettei uskalleta näyttää ja kertoa, mitä ihan oikeasti ajatellaan. Haetaan jollakin tavalla kaveriporukan hyväksyntää. Tai pikemminkin halutaan kuulua porukkaan.
En mäkään hyväksy pettämistä, mut en mä kenellekkään ala moralisoimaan siitä. Pikemminkin pyrin olemaan vähän niinku "vinkvink", että kannattaako tunnustaa jos pettää... Eiku kannattaisko vähän miettiä ennen kuin tekee jotain ;)
Kyllähän ne nätimmät puoliskot kuitenkin tulevat tutuksi, enkä mä ainakaan heille soisi sitä että joutuisivat petetyiksi. Onneksi nämä mun varsinaiset kaverit ei harrasta sitä vieraissa juoksemista, tai eivät oo ainakaan tunnustaneet :)
Et sellasta peliä.
kohtaan, jos tiedät että hän pettää oletettavasti läheisintään (tai pitäisi olla) ihmistä vailla tunnontuskia?
Onko kavereita niin vähän että mieluummin on hiljaa eikä arvostele kenenkään toimintaa, niin ei tarvitse pelätä tämän menetystä? Onko tällaisen kaverin menettäminen lopulta niin suuri menetys? Olettaen siis, ettet itse hyväksy pettämistä...
Onko miesten kaveruussuhteet sellaisia, ettei ketään saa arvostella kertaakaan mistään (tai kehottaa miettimään toimintaansa) tai koko kaveruus loppuu?
Kuulostaa aika säälittävälle syylle, että mieluummin on hiljaa asioista, joita ei itse hyväksy, kuin että menettää kaverin. Siis pelkää menettävänsä kaverin jonka toimintaa ei edes hyväksy... Kuka huomaa ristiriidan lauseessa?
Kyllä kaverille täytyy pystyä sanomaan välillä oma mielipiteensä asiasta ilman menetyksen pelkoa. Ihmettelen, miksi olette kavereita? On aika surullista tavallaan, että ihmisellä on paljon kavereita, muttei sellaisia, jotka kokee tarpeeksi läheisiksi jotta voisi sanoa omat mielipiteensä asioista.
Hiljaisuus on myöntymisen ja hyväksymisen merkki.
Oonko ihan väärässä, jos arvelen että sulta jollain tavalla puuttuu kyky ajatella itseäsi toisen asemaan? Tekeekö se kaveri oikeasti mielestäsi väärin pettäessään? Sattuisiko sinuun jos sinun kumppanisi pettäisi sinua?
Kaverisi tekee sitä kokoajan omalle vaimolleen.
pohjimmainen syy taitaa olla se, että ei uskalleta sanoa mitä ajtellaan, koska tarve kuulua porukkaan on niin kova, sekä tarve tulla kaveripiirin hyväksymäksi. Se on helpompaa, kuin itselleen sopivamman kaveripiirin hankkiminen, jossa voi sanoa mitä ajattelee.
Toinen syy onkin sitten justiinsa se sun mainitsemasi, eli kun ei koskaan tuomitse kaverinsa tekoja, niin saa myös vapaasti puuhastella itse vaikka huorissa vaimon ollessa kotona, kukaan ei tuomitse. Eli siinä petaa vain itselleen vapautta tehdä mitä halajaa kenenkään koskaan puuttumatta asiaan.
'siinä petaa vain itselleen vapautta tehdä mitä halajaa kenenkään koskaan puuttumatta asiaan.'
Amen. Vaihtoehto olisi antaa muiden ohjata elämääsi. Niitä kun sattuu olemaan vain yksi ja sitä ei kukaan muu ohjaile, kuin minä itse. Aivan sama saanko päähäni ruveta pornonäyttelijäksi vai rupeanko kiihkouskovaksi, ei ole kenenkään asia ruveta siitä natisemaan.
Sanomatta pitäisi olla selvää, että vastuu omista teoista kannetaan ja kaveriporukassa hemmo, joka ei sitä tee, lentää pellolle kuin leppäkeihäs, mahdollisen kurmuutuksen kera. Vapauteen kun kuuluu olennaisena osana vastuu.
Eli jos kaveri käy huorissa ja siitä sitten jää kiinni, saa sitä mitä tilaa. Kaverit ei kuitenkaan tuota narauta, sen tekee joko mies itse tai jää jostain muusta syystä nalkkiin. Eri asia on, liikkuuko sellaisessa sakissa jossa poppoo käy hutsuissa. Jälleen, jokainen tyylillään. Tuomitsemisen suorittakoon sitten joku isompi taho, jos moista on edes olemassa.
Riippuu tietenkin siitä, kuinka hyvästä kaverista on kyse ja millainen on kaverin luonne. Jos kyseessä on joku puolituttu, niin ajattelen että "jaha, niin makaa kuin petaa". Jos kyseessä on joku pelimies-kaveri, jolla pettäminen on verissä niin ajattelen että "vai niin, joko taas". Näillähän joka tapauksessa naiset vaihtuvat useaqmmin kuin sukat, ihan minun mielipiteistäni riippumatta. Turhaa hukata energiaa mahdottomien tapausten käännyttämiseen.
Jos kyseessä taas on hyvä ja läheinen kaverini, joka on ehkä ensimmäistä kertaa pettämässä vaimoaan, niin varmaankin kerron oman mielipiteeni asiasta ja pyydän häntä harkitsemaan kahdesti. Varsinkin jos tunnen myös hänen vaimonsa hyvin.
Mielestäni kaveri voi kuitenkin olla kaveri, vaikka hänen arvomaailmansa olisi hyvinkin erilainen. En minäkään sietäisi sitä, että joku kaverini kovasti arvostelisi minun arvomaailmaani ja painostaisi muuttamaan sitä. Joskus ihmisten täytyy tehdä virheitä ennen kuin hän oppii jotakin elämästä ja joskus hän ei opi sittenkään.
Minulla ei ole montaa todella hyvää ystävää, niin hyvää että tuntisin heidän perheensäkin ja heistä kukaan ei tietääkseni ole koskaan pettänyt, joten en osaa varmasti sanoa, mitä siinä tilanteessa tekisin. Luultavasti yrittäisin keskustella kaverini kanssa ja pyytäisin häntä harkitsemaan tarkkaan tekemisiään. Jos hän kuitenkin päättäisi pettää, en tuomitsisi hänen tekoaan enkä hylkäisi häntä.
Se vastaukseni koskikin lähinnä ns. baarituttuja, joiden joukossa pettäjiä on paljonkin. Mutta kun en tunne heidän taustojaan tarkemmin, niin vaikea heitäkään on ruveta tuomitsemaan.
ainoastaan sen takia ystävät on ystäviä, että voi luottaa toisiinsa ja olla varma ettei kukaan kuse omien pakiin..eli tässä tapauksessa, kerro muijalle. ikäväähän se on, et näin tapahtuu. se on tosin aika sama, ystävyys pysyy mutta mammoja vaihtuu kisatahdissa...tätä juttua naiset ei varmasti tule ikinä ymmärtämään. se vedät tuon ihan päin persettä. lopeta ensiksi uskomattoman monimutkainen ajattelu. kaikki ovat yksilöitä ja jokainen ajattelee miten parhaaksi näkee. edes sinä et voi siihen vaikuttaa. miesten välinen ystävyys ei ole sama asia kuin naisten välinen ystävyys. ei kannata edes yrittää verrata naisia ja miehiä keskenään, koska se ei palvele kumpaakaan. ollaan ystäviä, mutta ei puututa toisten henkilökohtaisiin asioihin...ymmärsitkö??
Puhetta maailmaan riittää ja tyhjiä, onttoja lupauksia.
Aina voi tehdä kaikenlaisia sopimuksia tms, että joo ei sitten petetä milloinkaan, missään tai koskaan, mutta kuka sen kristallipallon muka omaa, jolla tulevaisuuteen voi nähdä...
Toi sun tekstis kertoo, mitä vakuuttavimmin kaksi asiaa: Tekojen tasolla sun miehes ei ole sua pettänyt. Toiseksi sen, ettei mitä ilmeisimmin sitä ihan heti tule tekemäänkään.
Sinun asenteesi ja tarpeesi mustavalkoiseen maailmankuvaan ja ehdottomaan oikeassa oloon taas viestii paitsi epävarmuudesta ja pelosta kaikkea kohtaan ylipäänsä myös siitä, että kannattanee tulevaisuudessa erityisesti kiinnittää huomio omaan ns. uskollisuuteen...;D
Tottakai miehet puhuu kaveriporukoissa erilailla kuin jostain fetajuustoavokadosalaattipöytien äärellä...siltikään muodostamatta mitään kiinteitä "hyvä veli-verkostoja"...
ps. Varmin tapa tehdä itsestään lopullisesti umpioitunut oman navan ihailija on kerätä ympärilleen ehdottoman samalla lailla ajattelevia ja samat asenteet ja mielipiteet omaavia ystäviä.;D..
Ja vielä "mielistely" ei varmaankaan ole mikään sukupuolisidonnainen ominaisuus ja paras tapa tosiaan rakentaa itselleen mitä onnellisin, turvallisin ja ahtain yhden neliö henkinen vankila on pitää kontakteja yllä vain "yhteneväiset elämänarvot omaaviin" ihmisiin.
Voisiko tuota enää selvemmin sanoa.
Naiset usein kavereeraavat sellaisten kanssa, jotka jakavat samanlaiset elämänarvot ja mielellään vielä samanlaisen elämäntilanteenkin. Tämähän on eduksi, kun kahvikupposen ääressä terapioidaan toinen toistaan.
Miesten ystävyys useimmiten perustuu yhdessä tekemiselle tai yhteiselle menneisyydelle. Urheilukaverit, armeijakaverit, työkaverit jne...
Yhdistävänä tekijänä on siis tekeminen, ei niinkään yhteiset ajatukset. Niinpä miehille on aivan se ja sama, mitä kaverit tekevät vaimonsa selän takana. Voin toki sanoa asiasta mielipiteeni, mutta sillä ei ole mitään merkitystä ystävieni käyttäytymiseen tai mielipiteeseeni heistä.
Miehille on tärkeää, että ystävät ovat lojaaleja ystäviään kohtaan, ei vaimojaan kohtaan. Miksi naisten on niin vaikeaa ymmärtää tätä sukupuolten välistä eroavaisuutta?
miesten ominaisuus vaan persoona kysymys. Mulla naisena on on muutamia hyviä naisystäviä joiden elämäntilanteet ja tavat käsitellä asioita on hyvinkin erilaiset kuin mulla itselläni. Sehän siitä mielenkiintoista juuri tekeekin.
Yksi ystäväni on pettänyt jokaista miestä jonka kanssa se on ollut. Se on muuten ihan mielettömän hauska ja mielenkiintoinen ihminen. Mä oon siltä jokus kysynyt, että miksi se näin toimii mutta se vaan sanoi, että siinä vaan jotenkin aina käy niin.. Eli mitä mun nyt sitten pitäisi asialle tehdä? Pitäisikö lopettaa ystävyys?
Mun toinen ystävä syö syömästä päästyään vaikka se on jo ainakin 30 kiloo ylipainoinen. Ei oo terveellistä ei! Sillä on lapsiakin ja sen pitäis tosiaan alkaa huolehtimaan itsestään. Olen asiasta kyllä mielipiteeni sanonut. Mutta se vaan syö ja mässää ja lihoo edelleen. Mitä mun pitäsi nyt sitten tehdä. Pitäiskö jankuttaa sille asiasta koko ajan? Pitäisikö lopettaa ystävyys?
Ja yksi mun ystävä juo mun mielestä liikaa. Ei voi olla hyvä jos pitää vetää sitä kaljaa viikollakin. Olen siitä joskus sanonut joo mutta se vetää sitä kaljaa edelleenkin. Mitä pitäs sitten tehdä? Lopettaa ystävyys?
Toivottavasti jo tajusit? Ei ihmisiä kannata lähteä tuomitsemaan. Jokainen tekee omat valintansa elämässään. Sinäkin varmaan teet virheitä ja vääriä valintoja silloin tällöin? Pitäiskö sun miehen ja ystävien silloin hylätä sut?
Ymmärrän tavallaan mielipiteesi ja olen osittain samaa mieltäkin. Kuitenkin näen aikamoisen eron siinä, että onko se "huono käytös" sitä että syö liikaa vai että pettää kaikkia kumppaneitaan. Liikasyöminen vahingoittaa eniten vain itseään, mutta pettäminen satuttaa niitä kumppaneita aivan hirveästi.
Eli on toki helppo ajatella, että kaveri on tehnyt valintansa etkä käytökselle mitään voi. Kaveri voit silti olla.
Mutta eikö sinun tee pahaa katsella sitä pettäjäkaveriasi tämän senhetkisen miesystävän kanssa tietäen että sitä miestä petetään surutta, eikä tämä aavistaa mitään vaan on niin rakastunut kaveriisi. Empatia ja kyky asettua miesystävän asemaan? Kaverisi ei toiminnallaan satuta sinua, mutta jotakin toista viatonta ihmistä kyllä. Onko sinua koskaan petetty? Jos on, niin muistat varmaan miten se satutti. Kaverisi tekee tätä kumppaneilleen ihan tämän tästä.
Jos minulla olisi kaveri joka vaikka hakkaisi tai raiskaisi naisystäviään ja sanoisi että siinä vaan aina käy niin, en todellakaan olisi enää hänen kaverinsa. Pettäminen on tavallaan lievempi , mutta myös satuttava teko. Vaikka kaverini olisi minulle ihan mukava ja tiedän että vaikka hän kohtelee naisystäviään tuolla lailla niin ei hän minua väkisin perseelle vedä. Eli meidän kaveruuteen eis sitä pelkoa liity. Silti katsoisin, että jos hän voi tehdä toisille ihmisille niin, on hän todella paska jätkä. Ei kiinnostaisi ystävyys kun arvot ovat itsellä aivan toista luokkaa.