Olen rv 32...sain n kolme-neljä viikkoa sitten tietää että mieheni on pettänyt minua n. puoli vuotta sitten..olin silloin jo raskaana ja mies sanoi olleensa shokissa siitä että "elämä on nyt ohi".Niimpä hän oli pettänyt minua "pelkän panon kanssa"..ja kertoi asiasta minulle vasta nyt. Mieheni oli ainakin minun mielestäni oikeasti pahoillaan. Hän itkee harvoin ja nyt hän itki kun pelkäsi että jätän hänet. Sanoin muutaman ehdon ja lopulta päätin että lapsen takia jatkamme ja yritämme saada suhteen takaisin siihen luottamukseen mitä meillä oli.Rakastan miestäni valtavasti, mutta luottamus on tottakai mennyt. Nyt epäilenkin häntä koko ajan ja epäilen hänen valehtelevan joka asiasta. Hän piti pettämisen salassa puoli vuotta enkä minä arvannut mitään, joten nyt on pelko että se tapahtuu uudelleen enkä taaskaan huomaa mitään ja mies ei kerro koska pelkää että jätän..nyt on jotenkin inhottavaa kun pitäisi antaa miehen tulla synnytysvalmennukseen ja kokeilla potkuja jne jne..ja synnytykseen hänen pitäis tulla mukaan mutta jotenkin tuntuu inhottavalta että hän on käynyt vieraissa ja sitten ollut kotona, rakastellut minun kanssani ja sitten vielä hänen pitäisi nähdä vauvamme syntymä. En voi kuitenkaan rangaista miestäni vauvan kautta koska vaavihan ei ole tätä asiaa aiheuttanut. Kertoisitteko miten olette selvinneet puolison pettämisestä, kuinka olette pystyneet antamaan anteeksi, miten kauan siihen on mennyt ja niin edelleen..tuntuu niin raskaalta se että rakastama ihminen on tehnyt jotain sellaista mikä satuttaa niin paljon..olemme muutaman kerran rakastelleet tämän jälkeen ja joka kerta on päättynyt minun kyyneliini..
pettämisestä
Nimetön
194826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minun mieheni petti minua myös ja samat on ongelmat. Vaikka tietoisella tasolla olenkin hyväksynyt asian ja antanut anteeksi, niin seksin kanssa on ongelmia. En kykene rakastelemaan mieheni kanssa, kun asia tulee aina jossain vaiheessa mieleeni ja alan ahdistua ja itkeä. Mistään terapiastakaan ei ole asiassa ollut apua ja olemme ajautumassa eroon asian takia, vaikka kuinka yritämme. Mieheni ei enää jaksa ymmärtää sitä, että reagoin asiaan näin voimakkaasti ja on hyvin turhautunut. Olen itsekin turhautunut. Luulempa, että aika on ainut asia, joka auttaa elämään yli.
ei olisi kertonut sinulle mitään. Tyhmyydestä sakotetaan. Muista kuitenkin, että jos se vieraillakäyminen tapahtui vain kerran, niin se oli todellakin pelkkä pano miehesi puolelta. Miehet osaavat muutenkin erottaa paljon paremmin tuon rakkauden ja pelkän seksin.
neuvoa, mutta itse heittäisin tuollaisen miehen pihalle.
En suostuisi rakentamaan kulissia, vaan eläisin onnellisena.
Ajattelisin, ettei mies (jos pettäisi minua) olisi rakkauteni arvoinen.
enkä aio sallia kenenkään pettävän minua,
jo ajatuskin siitä
että mieheni pettäisi minua tuntuu sietämättömältä, tulisin varmasti HULLUksi.
meinaan välillä tullakkin hulluksi...ja näiden "pettää kerran , pettää aina"-kommenttien takia, tulee lisähulluksi...ystävääni petettiin ja asiasta on nyt reilu vuosi..hän sanoo, että mies kyllä oppi kerrasta ja hänkin on päässyt pikkuhiljaa asiasta yli...Tuntuu vaan raskaalta tuoda maailmaan pikkuinen ihminen, kenen tulosta mies meni niin sekaisin että tuli satuttaneeksi minua näin...viimeksi toissapäivänä riitelimme asiasta, kun kysyin mitä hän tekee koneella...kun kyselen kysymyksiä miksi, miten jne, niin hän sekoaa koska ei pysty minulle vastamaan muuten kuin "olin tyhmä, en tee toiste"..pahaksi asian tekee vielä se että hänellä no ihme halu saada ihmiset ihastumaan itseensä ja flirttailee ja txtailee joskus muiden naisten kanssa, ja kuukausi sitten hän oli baarissa tavannut naisen ja suudellut häntä..kunnes tajusi ettei voi tehdä niin..kuitenkin minulta hän ei sitä hyväksyisi...monesti olen antanut anteeksi mutta nyt on tullut seinä vastaan..sanoinkin hänelle että kerrankin vielä niin lähden...ei vaan pysty hyväksymään eikä ymmärtämään asiaa:( ja erota en todellakaan haluaisi...tuntuu että jos kerran vanhempanikin on kestänyt yli 30 vuotta yhdessä ja toinen on pettänyt, montakin kertaa, en minäkään voi erota vain yhdestä kerrasta...vaan pitäisi jaksaa...vaavin tulokin kyllä vaikuttaa asiaan...
(tälle eräälle akateemiselle tiedoksi; en ole ura-hullu, minulle riittää kun on jonkinmoinen koulutus, onnellinen perhe, ja toimeentulo...kaikki eivät kaipaa PALJOA rahaa, PALJOA hyväksyntää, ja PALJOA ja SUURTA!!)
Mies on ensin pettänyt sinua, ja sitten vielä suutelee toista naista ja textailee muiden naisten kanssa ja sinä silti haluat olla miehen kanssa??? Tyhmä nainen! Anteeksi kun noin sanoin, mutta hei oikeeasti, mietippä nyt vähän... haluatko oikeasti olla loppuelämäsi tuollaisen ihmisen kanssa??? Noh kukin tavallaan, mutta itse oisin jo potkaissut miehen pihalle.
jätä se sika, ei tuossa kovin suuresta rakkaudesta taida olla kyse. nyt on hyvä lähteä ennen kuin sattuu suurempaa vahinkoa!!! anna sen mennä suutelemaan niitä naisia ihan rauhassa, sitähän se haluaa tehdä.
PETTURUUS ON PAHINTA IHMISESSÄ!!!!
JOS KERRAN PETTÄÄ, PETTÄÄ AINA !!!!!!
PETTÄÄ SITTEN MITEN TAHANSA, SELLASTA EI VOI ANTAA ANTEEKSI!!!!!
PETTUREITA ON RANGAISTAVA AINA !!!!!!
että jos pettää kerran, pettää aina.
Poikkeuksia mahtuu joukkoon.
Jos mies on aidosti katunut ja pelännyt menettävänsä vaimonsa, luulen että on oppinut virheestään.
Tuossa tilanteessa voisi jonkinlainen pariterapia ola ihan aiheellista. Ulkopuolinen ihminen pystyisi varmaan auttameen teitä alkuun asian käsittelyssä, ja ehkä terapia saisi miehesikin todella tajuamaan, mitä on tehnyt ja miten se on sinuun vaikuttanut. Myös sinua se voisi auttaa näkemään asian miehesi näkökulmasta. Vaikka miehesi on tehnyt sinua kohtaan todella väärin, syy ei kuitenkaan tässä tapauksessa liene siinä, että sinussa tai suhteessanne olisi jotain vikaa, vaan siitä, että uusi elämäntilanne vauvaperheen isänä hirvittää miestäsi.
Pettämistä ei pysty antamaan noin vain anteeksi, vaan se vaatii aikaa ja asian vatvomista kumppanin kanssa uudestaan ja uudestaan. Tämä on varmasti miehellesi vaikea paikka, mutta ainut tie takaisin ehjään ja tasapainoiseen suhteeseen. Jos mies ei ole valmis asiaa käsittelemään ja kantamaan vastuuta tekemisistään, niin silloin sinun ei välttämättä kannata hänen kanssaan jatkaa. Mutta tässä vaiheessa teidän kannattaa varmasti yrittää kaikkenne, jotta asiasta päästäisiin eteenpäin. Tuollaisessa elämäntilanteessa uskoisin teidän saavan apua nopeasti, lapsiperheitähän pyritään tukemaan kaikin keinoin. Mitä jos puhuisit asiasta vaikka neuvolassa? Sinulla ei ole asiassa mitään hävettävää, koska sinä et ole tehnyt väärin, vaan sinua kohtaan on tehty väärin.
Ja ymmärrän hyvin ettei seksi kiinnosta tai ettet haluaisi miestä synnytykseen. Jos luottamus menee, toista on vaikea päästää lähelleen. Mitä lähempänä toinen on, sitä pahemmin hän voi taas loukata. Olet kuitenkin hämmästyttävän vahva, kun pystyt ajattelemaan esim. noita synnytys(valmennus)asioita lapsesi ja hänen isänsä kannalta.
onko sen isä ollut valmennuksessa tai synnytyksessä.Eikä sulle oo hyötyä synnytyksessä lapsen isästä,jos on tollaset fiilikset.Jos rakastellessakin tulee itku,niin miten selviät synnytyksestä.Synnytys on kuitenkin hetki jolloin ihminen on alastomimillaan henkisesti ja fyysisesti.Rankaise sitä,äläkä anna sen osallistua mihinkään valmennuksiin saatikka synnytykseen.Ei lapsesi siitä kärsi.
Olen miehelleni 3. vaimo, nyt kun olen jutellut mieheni kanssaa pettämisestä häen edellisissä suhteissaan, niin on tullut ilmi, että hän on pettänyt JOKA suhteessaan, tarkoitan siis myös "tyttöystäviä".. Perusteli sitä sillä, että "-olimme silloin 'erossa'" vaikka oli ollut vain pieni riita...
Arvatkaahan vain kenen on nyt vaikea luottaa mieheensä?!
on tapahtunut seurustelumme aikana niin paljon mistä olemme yhdessä selvinneet, että en halua heittää sitä kaikkea hukkaan, yhden fyysisen pettämisen takia...mieheni on joskus ollut koulukiusattu ja hän luulee että tämä alituinen flirttailun tarve juontaa juurensa sieltä..tiedä häntä..itse kun lähinnä olen ollut enempi se kiusaaja kuin kiusattu...
Tiedän kyllä sen että mieheni on tosissaan pahoillaan..suhteemme aikana hän on itkenyt edessäni vain pari kertaa ja yksi kerta oli tämä kun hän minulle asiasta kertoi ja parista asiasta, mitä en nyt tässä jaksa kertoa, pystyn sanomaan että hän todella on tosissaan pahoillaan..hän on suostunut puhumaan kanssani ja vatvomaan asiaa, vaikka hän välillä suuttuukin, koska keskustelu ei etene..olenkin sanonut hänelle että minun on pakko puhua asiasta että pystyn käsittelemään sen..en tiedä, ehkä olen vähän tyhmä(olen sitä itsekkin miettinyt)kun vielä jaksan jatkaa, mutta tällä hetkellä jatkamisen syynä on ihan vain lapsi(ja tottakai rakkaus mutta siis..)ja se että hänen takiaan haluan vielä yrittää..Ajattelin puhua tästä neuvolasta mutta jotenkin tulee sellainen häpeän tunne...että mitäköhän se terveydenhoitaja ajattelee minusta..ja miehestäni...pah, vielä, vielä puolustelen miestäni..oikea rangaistus hänelle olisi että kertoisin kaikille miten hän on minua satuttanut, mutta se ei taitaisi olla mitenkään viisas ratkaisu ja ulospääsy...meidän kannalta...en tiedä..haukkukaa tyhmäksi, mutta ei tälle vain voi mitään kun toisesta välittää..pariterapia kuulostaa hyvältä..tiedä sitten saako miestä sinne....ehkä rohkaisen mieleni ja kerron huomisessa neuvolassa ja kysyn neuvoa ja apua...
Kerro ihmeessä neuvolassa. Sinun ei todella tarvitse hävetä, ja muista, että jokaisella on omat peikkonsa ja mörkönsä, sillä neuvolan tädilläkin. Sitä paitsi neuvolan henkilökunta on olemassa sinua auttaakseen, ei arvostellakseen.
Siksi toisekseen, tilanteessasi ei ole mitään arvosteltavaa, etkä todella ole ainut, jolle noin on tapahtunut. Luulenpa, ettei neuvolan täti todellakaan ajattele, että sinussa tai perheessäsi ole vikaa, vaan pikemminkin, että olet rohkea ja fiksu, kun pyydät apua ja haluat selvittää tilanteen.
Älä välitä näistä asiattomista kommentoijista. Ymmärrän hyvin, ettet halua jättää miestäsi. Minusta paljon fiksumpaa on yrittää selvittää asia, lopulta ehkä antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, kun kerran sitä hyvää on suhteessanne niin paljon. Kaikki tekevät virheitä eikä kukaan ole täydellinen, ei se seuraava mieskään, jos tämän nykyisen jättäisit. (En tietenkään tarkoita, että mitä tahansa pitäisi kestää, antaa loputtomasti anteeksi tai että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä.)
Todella hyvin olet asiaan suhtautunut. Mielestäni tuossa olisi kuitenkin parisuhteessa psykologin tm ammattilaisena kanssa keskustelun paikka. Neuvolassa jos kerrot asiasta (rohkeasti vaan) saatte varmasti psykologille puheaikaa. Eli jos miehesi oikeasti rakastaa ja haluaa, hän lähtee asiaa selvittämään tosissaan parantaakseen teidän välit ennen vauvan syntymää.
Ja en usko että kerran pettänyt aina pettää, mutta tuo tekstailu ja flirtti puhuu kyllä muuta. Miehesi varmaan kannattaisi parisuhdeasioiden selvittämisen jälkeen vielä selvittää oma pää psykologilla?
Kiitos kauheasti positiivisista ja tukevista viesteistä!Ehkäpä tänään rohkaisen mieleni ja kysyn apua neuvolatädiltä:) vaikka vaikeaa sitä onkin puhua ilman että itkee..ja saa nähdä, mitä mieltä mies olisi siitä...hmm..kiitos:)
Ikävä tilanne teillä! :/ Toivottavasti pystytte jotenkin selvittämään tilanteen...
Minä en luultavasti tuossa tilanteessa jatkaisi suhdetta. En tiedä pystyisinkö antamaan anteeksi ja unohtamaan tuollaista. Ehkä se on omaa heikkouttani tai jotain, mutta tuskin pystyisin siihen. Minun mielestäni tuollaista ei vaan yksinkertaisesti tehdä ihmiselle, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa olla ja elää!
Toivotan kuitenkin kovasti tsemppiä sinulle ja onnea loppuodotukseen! :)
toisaalta onhan sekin jotain että mies kuitenkin tunsi syyllisyyttä teostaan niin paljon että kertoi siitä itse sinulle vaikka salasi sen ensin. Jos olisi kertonut sen heti niin silloin minun mielestäni olisi hakenut itselleen synnintunnustuksen ja päässyt kuin koira veräjästä samoin tein. Nyt ainakin kärvisteli tovin tuskissaan..
Meillä kumpikin on sitä mieltä että yksikin kerta on liikaa. Tiedä sitten kun tosiasia tulisi eteen, mutta eipä ole tarvinnut asialla leikkiä edes leikillään mielikuvituksissaan kun tietää toisen aatokset asian suhteen ja omansa..
Anteeksi antaminen ja luottaminen on asioita joita ei voi pakottaa. Ne vaativat aikaa ja aktiivista työtäkin asian käsittelyssä. Tuollainen hullaannus vielä jotenkin on hyväksyttävää jollain lailla ja ymmärrettävääkin tistyllä logiikalla, mutta suhde ja toinen kerta olisi jo ihan eri asia.
Teillä on kuitenkin syytä jatkaa yhdessä jos kumpikin toisesta välittää ja jälkikasvuakin on tulossa. Raskaus on herkkää aikaa ja silloin moni kaipaa ihan tavallisessakin suhteessa huomiota ja ylimääräistä rakkaudenosoitusta kohdalleen. Loukkaus on siis monelel suurempi kuin normaalioloissa.
Yritä nyt vain luottaa siihen ronttiisi. Jos jokainen asia pitää pystyä todistamaan on luottamus aika minimissä ja siitä ei voi jatkaa. Toista ei myöskään voi pitkään kahlita ja vahtia vaan pakko on antaa liikkumavaraa ja mennä lavereiden kanssa kaljalle jossain vaiheessa taas. Varpajaisetkin tulossa..
Kerran voi erehtyä, mutta kaksi kertaa jos erehtyy on joko tyhmä tai sitten asialla ei ole merkitystä. Narrinakaan olo ei ole mukavaa varsinkin jos ei osaa epäillä itse mitään.
Itsesi on nyt tehtävä päätös yrittää luottaa ja uskoa toiseen ja toimia sitten sen mukaan. Vanhaa asiaa ei saa kaivaa esiin ja vatvoa uudelleen ja uudelleen vaan sen on annettava unohtua ja se on pystyttävä antamaan anteeksi vaikka sitä ei varsinaisesti hyväksy silti.
Nyt asia pyörii mielessä jatkuvasti, mutta kohta on onneksi muutakin ajateltavaa. Rankaiseminen vauvan avulla tai raskaudenkaan kautta ei ole asiallista ja samalla kiusaat itseäsi. Potkujen tunnustelu on yksi tapa koskea myös sinua ja kertoa että teillä kummallakin on väliä. Synnytys on myös paitsi todella intiimi tilanne niin siinä olet todella haavoittuvana kertakaikkiaan levällään ja kaikki paikat esillä. Jos todella tuntuu ettet voi olla rennosti ja jännittämättä synnytyksessä niin ehkä miehen paikka ei sitten kuitenkaan ole siellä. Tai voitte sopia että jos tilanne käy ahdistavaksi niin hän poistuu salista. Siellä kun on yksin aika tylsää ja yhdessä se voi olal todella lähentävä kokemus, etukäteen ei voi tietää..
mieheni petti minua, myöskin vain kerran, hänkin myös itki kertoessaan asiasta eikä ole itkevää sorttia. Alkuun en pystynyt luottamaan mieheeni, mutta nyt kun asiasta on jo reilu vuosi, en enää edes mieti tätä. Minulla ainakin aika paranti haavat, tietenkin myös sillä että sain rehellisiä vastauksia kysymyksiini oli apua. Nyt tiedän 100% varmasti että hän ei tekisi sitä ikinä uudelleen.
Hieman positiivista on muistaa että tällaisista asioista selviäminen yleensä vain vahvistaa suhdetta :)