Oletetaan että ihminen on parisuhteessa, jossa oikeasti pitää ja välittää kumppanistaan. On hyvä olla toisen kanssa.
Miksi sitten kun tulee hetkellinen riita tai tylsempi kausi, mennään ja petetään sitä ihmistä josta välittää? Kun on tylsää ja kielletty kiihottaa ja jännittää?
Miksi ei voisi keskustella puolisonsa kanssa ja sanoa suoraan että nyt tympäännyttää? Onko se niin vaikeaa sanoa toiselle, kun kuitenkin niin aika ajoin käy? Voisi sitten yhdessä keksiä vaikka seksileikkejä yms. vaihtelua tai muutosta tilanteeseen, molemmille omia juttuja...
Jos kumppanistaan kuitenkin välittää, miksi paeta tylsyyttä hakemalla salaa selän takana itselleen "virkistystä" kun se on pois siitä parisuhteesta, josta kuitenkin välittää? Kun asia tulee ilmi, joutuu näkemään sen itse aiheuttamansa ( tahallisen) tuskan toisessa. Ero tulee siitä ihmisestä josta kuitenkin välitti enemmän kuin hetkellisestä jännityksestä.
Miksi sitten kun tulee hetkellinen riita tai tylsempi kausi, mennään ja petetään sitä ihmistä josta välittää? Kun on tylsää ja kielletty kiihottaa ja jännittää?
Miksi ei voisi keskustella puolisonsa kanssa ja sanoa suoraan että nyt tympäännyttää? Onko se niin vaikeaa sanoa toiselle, kun kuitenkin niin aika ajoin käy? Voisi sitten yhdessä keksiä vaikka seksileikkejä yms. vaihtelua tai muutosta tilanteeseen, molemmille omia juttuja...
Jos kumppanistaan kuitenkin välittää, miksi paeta tylsyyttä hakemalla salaa selän takana itselleen "virkistystä" kun se on pois siitä parisuhteesta, josta kuitenkin välittää? Kun asia tulee ilmi, joutuu näkemään sen itse aiheuttamansa ( tahallisen) tuskan toisessa. Ero tulee siitä ihmisestä josta kuitenkin välitti enemmän kuin hetkellisestä jännityksestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun se hetkellinen hyvä olo aiheuttaa, pitkän pahan olon tai jopa eron siihen, suhteeseen jossa on.
sitä ihmettelen minäkin, miksi pitää pilata suhde hetkellisen uutuuden ja jännityksen vuoksi. Se on kallis hinta, kun ero tulee tämän vuoksi eteen
on sopimus. Kerran voi pettää, mutta toista kertaa ei tule, sillä se on varma ero. Tämän asian totesin vaimolleni, kun tapasimme ja ei ole tarvinnut vaimoa epäillä. Vastaavasti kumpikin osapuoli hyväksyy sen, että kadulla voi sitä hyvän näköistä katsoa ( mutta KOSKEA EI saa ). Mikäli saisin vaimoni kiinni uskottomuudesta anteeksi antamisesta tuskin puhuttaisiiin, vaan tesittäisiin eri osoitteet hyvin pikaisesti. Samaa epäilen vaimoni puolelta. Kerran jouduin tilanteeseen, jossa olisi ollut "saumaa tarjolla" , muuta peräännyin nopeasti. Vaimoni luo päästyäni ja ollessamme kahdestaan kerroin tilanteesta ja omista ratkaisuista. No tähän vaimoni tokaisi: " onneksi olkoon kultaseni. Selvitit kokeesi hienosti." Eli vaimoni oli järjästänyt sen homman testatakseen, voiko minuun luottaa. Annamme toisillemme kuitenkin tilaa elää ja sitä omaa aikaa mennä minne haluttaa. Kuitenkin muistaen sen, että vain kerran voit pettää ja sen jälkeen on ero. Rehellisesti voin sanoa sen, ettei pettäminen ja siitä aiheutuva ero ole sen arvoista, mitä rakas Vaimoni on minulle.
pettää, se menee inhimillisen erehdyksen piikkiin. Toisen kerran jos pettää, niin se on tapa.
että nämä lapselliset, ihmisenä kehittymättömät, jotka menevat riidan/parisuhteen kuivemman kauden aikana pettämään, kuvittelevat kostavansa jotain, että hähähää, tässäpäs näät kun mulle kiukuttelet yms. Omassa miehessäni huomasin ainakin tämän.
Jotenkin ei tajunnut että sen parisuhteen eteen hänenkin pitää tehdä jotain, eikä vain odottaa sitä hyvää ja hellimistä.
Eikä sitten meinannut millään käsittää että parisuhde loppuu tuollaiseen tekoon.