Ihmettelen suuresti yhtä asiaa.
Exän nykyisen mustasukkaisuus. Olen seurannut tälläkin palstalla keskuteluja asiasta.
Olemme eronneet jo yli 2 vuotta sitten. Seurustelemme kumpikin tahoilamme. Ei mitään haikailuja toisen luo ole ollut enään aikoihin.
Exälläni on kuitenkin niin mustasukkainen tyttökaveri, että kieltää meidän pitämästä yhteyttä. Tämä yhteydenpito ei todellakaan olisi mitään jokapäiväistä vaan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa yksi tekstiviest ¤mitä kuuluu¤- tyyliin. En näe itse kyseisessä asiassa mitään pahaa kun ei todellakaan ole mitään tunteita.
Eli kertokaa mustasukkaiset mitä hiton järkeä sairaanloisella mustasukkaisuudella on? Kyllä se toinen joskus siitä lähtee jos on lähteäkseen pidättelette häntä tai ette. Tarkoitan tällä nyt sitä, etten todellakaan ole hamuamassa exääni takaisin, on hän niin paljon hallaa minulle tuottanut
Exän nykyisen mustasukkaisuus. Olen seurannut tälläkin palstalla keskuteluja asiasta.
Olemme eronneet jo yli 2 vuotta sitten. Seurustelemme kumpikin tahoilamme. Ei mitään haikailuja toisen luo ole ollut enään aikoihin.
Exälläni on kuitenkin niin mustasukkainen tyttökaveri, että kieltää meidän pitämästä yhteyttä. Tämä yhteydenpito ei todellakaan olisi mitään jokapäiväistä vaan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa yksi tekstiviest ¤mitä kuuluu¤- tyyliin. En näe itse kyseisessä asiassa mitään pahaa kun ei todellakaan ole mitään tunteita.
Eli kertokaa mustasukkaiset mitä hiton järkeä sairaanloisella mustasukkaisuudella on? Kyllä se toinen joskus siitä lähtee jos on lähteäkseen pidättelette häntä tai ette. Tarkoitan tällä nyt sitä, etten todellakaan ole hamuamassa exääni takaisin, on hän niin paljon hallaa minulle tuottanut
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi täytyy pitää yhteyttä exään, varsinkin
joka on niin hallaa tuottanut? Minulle ex on
ex ja se saa ollaa ihan rauhassa, enhä halua
pitää ex-ihmisiin mitään yhteyttä enkä halua
että minuun pidetään yhteyttä. Oletko niin varma
ettet itse olisi "mustis" kun kerran haluat
yhteyttä pitää? Jos ei kerran ole mitään tuntei-
ta niin miksi pitää yhteyttä?
Hyvin sanottu! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Eikä ihminen välttämättä ole sairaalloisen mustis jos ei halua kumppaninsa tapailevan ja kaveeraavan exiensä kanssa.
En ole ikinä ymmärtänyt miten voisi unohtaa tunteensa exiin. Se on suuri mysteeri...
Aina on exiin tunteita, tottakai, kun kerran on yhdessä oltu. Tunteet voivat tosin vaihdella...Mitä väärää on siinä, että kaksi, jotka ovat olleet ehkä kauankin yhdessä, haluavat jatkaa ystävinä. Heillä on kuitenkin paljon yhteistä, miksi heittää se kaikki pois? Tosin kannattaa ensin ottaa hieman etäisyyttä, kun tunteet ovat vielä niin pinnalla... Mutta myöhemmin ystävyys voi hyvinkin onnistua. Siihen saavat sitten "uudet" tottua!
Minulla on kaksi exää: 5 vuoden kihlaus ja 10 vuoden avioliitto. "Tunteita" ei ole mutta ystävyyttä on ja välittämistä. Kenen käskystä ystävyys oikein pitäisi heittää pois? Molemmissa tapauksissa olen tyytyväinen että parisuhde on ohi, mutta miksi myös ihmissuhteen pitäisi olla ohi? Avioliitosta on jälkeläisiäkin ja yhteyttä täytyy pitää käytännönkin syistä, pelottaa oikein jos exä saa jonkun epävarman olennon uudeksi puolisokseen!
Se on sitä epävarmuutta exääsi kohtaan hänen nykyiseltään, sehän on selvää, tuskinpa kukaan tahallaan on mustis. On se tietysti ikävää tommonen mutta mietippä että mistä se exäsi nykyinen voi tietää että teillä ei ole mitään meneillään? Ehkä se on enemmän sun exäsi ongelma jos hänellä on nykyään mustasukkainen kumppani, mikä sinä olet heidän elämäänsä ja parisuuhteeseensa puuttumaan? Ihmiset nyt vaan on erilaisia eikä voi olettaa että kaikki ovat niin vapaa mielisiä että antavat exiensä kaveerata keskenään ilman huolen häivää kun meillä on niin paljon myös niitä surullisia tarinoita kun on vanha suola alkanut janottamaan ja sitten ihan viattomasta kaveraamisesta onkin seurannut sitten pettämistä. Sinä et halua exääsi takaisin mutta ehkäpä exäsi nykyinen ei tiedä sitä?
myös seurannut asiaa ja todennut saman kuin sinä: Toinen lähtee jos on lähteäkseen.
Täällä on vallalla käsitys, että ihmiset pystyvät vaikuttamaan kumppanin toimintaan käskyillä, kielloilla ja kaikenlaisilla säädöksillä. Se ei pidä paikkaansa. Mitä enemmän rajoituksia sitä todennäköisemmin suhde päättyy.
...toinen lähtee, jos on lähteäkseen. Jos suhteessa ei ole lainkaan rajoituksia, toinen kokee sen välinpitämättömyydeksi ja lähtee kuitenkin!
ihmisellä on omassa päässään (ja sydämessään) rajat, joita noudattaa (moraali?). Se on varmempaa noin. Silloin kumppani huomaa, että ne rajat toimii silloinkin, kun hän itse ei ole paikalla.
Jos toinen asettaa rajat on hänen pidettävä huolta myös niiden valvomisesta. Se on hankalaa ja aika epätoivoista suhteen kannalta. Siksi on hyvä olla omavarainen rajojen suhteen...
Tämä nyt on aika pilkun viilaamista, mutta eivätkö ne rajat määräydy suhteessa yhteisen sopimuksen perusteella? Minulle kaverin pussaaminen ei ole pettämistä, miehelleni on. Tästäkin pitää päästä yhteisymmärrykseen, muutenhan petän miestäni jatkuvasti, koska moraalimme eroavat jonkin verran toisistaan. Ei siis ole kyse siitä, että jompikumpi "asettaisi" omavaltaisesti rajat. Jos toista loukkaa suunnattomasti jokin toisen käyttäytymismalli, eikö ole syytä olettaa, että rakkauden ja parisuhteensa tähden tämä toinen edes yrittää muuttaa toimintatapojaan? Eikö se ole molempien etu ja yhteinen rajanveto, eikä vain toisen rajavaatimus?
En itse missään nimessä suvaitsisi, että mieheni tapaisi entistään, eikä mieheni halua häntä tavatakaan. Jos ero on riitaisa, eikä mitään "erilleen kasvamista", tuntuisi kummalliselta ruveta myöhemmin kaveeraamaan.
Miettikääpä jos itse olisitte tilanteessani.
Olen kaikkien exien kanssa ystävä, he ovat omanlaisiaan ystäviä. Olen antanut anteeksi hallantuottajalle ja se on unohdettu.
Kyllä tämä alkaa olla jo sairaalloista mustasukkasuutta kun ei olla edes tavattu exän kaa sen jälkeen ku ollaan erottu. kuulumisia joskus vaan toisilta kysellään.
Exä on ystävä ystävien joukossa, miksi ei saisi olla? Kysyn vaan. Kyllä nykyinen miehenikin pitää yhteyttä exiinsä, minäkin olen heidän ystävänsä.
Miksi ei voisi olla exän nykyisen kaveri, miksi sitä pitää katsoa alta kulmien? Koittakaapas mustasukkaiset, voisi vaikka toimiakin!!!
Teillä kun hyvin monella saattaa olla vaan mustasukkaisuuden pohjalta rakennettuja mielikuvia exästä!!!!
ymmärrän sua täysin.
mä olen myös ystävä exieni kanssa, ja nykyinen poikaystäväni ei tunnu sitä ymmärtävän.
ylipäänsäkin mulla on enemmän mies- kuin naispuolisia ystäviä, joka taas omalta osaltaan hankaloittaa tilannetta.
ollaan puhuttu tästä, ja nykyiseni ymmärtää, ettei hänellä ole oikeutta kieltää minua pitämästä yhteyttä exääni/-iini, mutta hän on täysin sitä vastaan. joten joka kerta kun otan yhteyttä exiini (siis nykuyisiin YSTÄVIINI), otan itse sen riskin, että uusi parisuhde alkaa menää alamäkeä. tilanne on kauhistuttava ja hyvin stressaava, enkä ymmärrä, miten mustasukkainen henkilö kuvittelee hyötyvänsä tuollaisesta sairaalloisesta mustasukkaisuudesta...
Hei,
koska exäsi kanssa erositte kaksi vuotta sitten, voisi ajatella, että exän uusi suhde on aika tuore. Suhteen alussa voi olla epävarma, ja ehkä miehen yhteydenpito edelliseen hermostuttaa tätä uutta tyttöystävää, kun hän varmaankin haluaisi olla varma miehen tunteista häntä itseään kohtaan ja rakentaa heidän suhdettaan. Sanoisin, että mustasukkaisuus on häneltä tuossa tilanteessa aika normaali ja järkeväkin reaktio: eihän hän voi tietää varmasti, mitä esimerkiksi sinä ajattelet, tunnet jne. Kaikkihan tietävät kauhujuttuja existä, jotka kinuavat takaisin vanhalle paikalleen. Eihän hän voi tietää, että sinä et ole sellainen, jos hän ei sinua tunne.
Mieleeni nousi kuitenkin pari kysymystä: eli kumpi näitä "mitä kuuluu"-viestejä lähettelee? Oletko se yleensä sinä vai tekee myös exäsi aloitteita? Jos ei tee, kyse voi olla siitäkin, että exäsi haluaa itse lopettaa yhteydenpidon kanssasi ja käyttää uutta suhdetta verukkeena.
Minulla otti vähän korviin tuo lauseesi, ettei kumpikaan enää haikaile toisen perään. Jompikumpi ilmeisesti haikaili jossain vaiheessa. Olitko se sinä? Jos olit, uuden tytön mustasukkaisuus on vielä ymmärrettävämpää.
Toinen lauseesi, johon kiinnitin huomiota, oli tuo, ettet halua exääsi takaisin, kun hän on tuottanut sinulle niin paljon hallaa. Ei se oikein ole hyvä syy, kuule. Parempi syy olisi, että rakastat uutta poikaystävääsi etkä ainakaan enää exääsi. Tulee vähän mieleen, että sinulla vielä on tunteita exääsi kohtaan, mutta yrität ne tukahduttaa, koska hän on siis tuottanut sinulle niin paljon pahaa mieltä. Tätä teoriaa vähän tukisi sekin, että olet nyt niin vihainen siitä, ettet voi häneen enää pitää yhteyttä.
Olen yleisesti ottaen kyllä sitä mieltä, että yhteydenpito exiin aiheuttaa uudessa suhteessa lähes aina ongelmia. Suhde kun on kahden kauppa, eikä siihen minusta tarvita kolmatta pyörää. Tilanne on toinen, jos takana on esim. pitkä avioliitto tai yhteisiä lapsia. En kiellä sitä mahdollisuutta, että ystävyys voi säilyä, mutta minusta exän silloin tulisi olla yhteydessä myös uuden puolison kanssa. Minusta sellainen treffien omainen tapailu esim. baarissa niin, ettei kummankaan uusi puoliso ole mukana, on outoa. Etenkin jos uudessa suhteessa toinen osapuoli on kokemattomampi, hänelle voi olla tosi vaikeaa hyväksyä toisen yhteydenpito exiin. Silloin pitää tosiaan miettiä, kumpi on tärkeämpää: menneisyys vai uusi suhde. Onko menneisyys sen arvoista, että sen vuoksi kannattaa antaa uuden rakkaan ihmisen kärsiä? Kaikkea kun ei voi aina saada.
En itse kyllä pidä tuollaisesta kieltämisestä (jos siitä tosiaan on kyse), koska kyllä toiselle pitää antaa tilaa tehdä omia valintoja. Tässä tapauksessa uuden tyttöystävän mustasukkaisuus ei minusta kuitenkaan ole mitenkään sairaalloista. Kun toista rakastaa, mustasukkaisuus on aika terve tunne, kunhan se ei mene överiksi ja muutu vainoharhaisuudeksi. Minusta tuo toteamuksesi : toinen lähtee, jos on lähteäkseen kuulosti vähän toiveenomaiselta. Muista, että kukaan ei ole vielä ainakaan lähtemässä yhtään mihinkään.
Minusta voisit tehdä vaikka niin, että lähetät exällesi viestin, jossa sanot, että ymmärrät tilanteen ja että sinuun toki voi jatkossa ottaa yhteyttä, mutta itse et tule niin tekemään. Tällöin annat exällesi mahdollisuuden funtsia itse, mitä hän haluaa. Haluaako hän satsata uuteen suhteeseen vai säilyttää ystävyyden kanssasi, koska viime kädessähän päätös on hänen. Sinä puolestasi jatkat elämääsi ilman "mitä kuuluu"-viestejä, ja kun jokin aika on kulunut, huomaat, ettei niiden puuttuminen tunnu missään, jos siis tunteita ei oikeasti ole, ja toisaalta exäsi aiheuttama hallakin pyyhkiytyy mielestäsi. Tulevaisuuteen kannattaa panostaa, ei menneisyyteen.
Exäni suhde ei todellakaan ole mikään tuore.
Eli se ei ole mikään peruste.
Taidat olla itse niitä pahimpia mustasukkaisia, mitä maa päällään kantaa.
Mikä sinulla on siihen syynä?
Sanoit vielä lopuksi, että tulevasisuuteen kannattaa panostaa, ei menneisyyteen.
Oletko todellakin tuota mieltä. Eikö mielestäsi kannata pitää esim. lapsuudenaikaisiin ystävinkään yhteyttä?
Kerropas minulle vastauksesi, innolla sitä odottelen!!!
Luin oman kirjoitukseni läpi, eikä siitä minun mielestäni mitään erityisen mustasukkaista kuvaa saa. Esitin siinä enemmänkin ajatuksia ja kysymyksiä mietittäväksi. En ehkä asettunut sinun kannallesi, vaan yritin ajatella asiaa vähän objektiivisemmin. En voi sille mitään, jos kaikki ajatukseni eivät olleet sinulle mieleen, mutta siihen pitää varautua, jos toisten mielipidettä kysyy.
Sanoin, että tulevaisuuteen kannattaa panostaa. Tarkoitan sillä sitä, että jo päättyneessä suhteessa, josta ei mitään voi enää tulla, ei kannata roikkua ja pilata mahdollisesti oma uusi suhde, josta voi kehittyä vaikka mitä. Lisäksi myös toisia ihmisiä ja heidän hyvää oloaan tulee kunnioittaa, eikä ajatella aina itsekkäästi vain ja ainoastaan itseä. Lapsuudenystävät ovat harvemmin tuottaneet itselle hallaa, jos ovat, ystävyyssuhde on todennäköisesti katkennut jossain vaiheessa. Yhteydet vanhoihin ystäviin saattavat jossain vaiheessa esim. pitkien välimatkojen vuoksi katketa ja tilalle tulee uusia ystäviä. Elämä on sellaista.
Mieheni matkustelee työnsä vuoksi todella paljon ja hänellä on muutenkin paljon omia menoja, joten eihän se varmaankaan onnistuisi, jos minä olisin mustasukkainen. Esitin ehkä sinulle epämieluisia mielipiteitä ja huomioita, mutta niiden motiivi on ihan omassa kirjoituksessasi ja sen tyylissä.
en nimittäin voi ymmärtää toisissa ihmisissä sitä, miksi exissä pitää roikkua? Vaikka ei haluta takaisin tms. Mutta miksi kynsin hampain pitää roikkua kiinni siinä ex-kumppanissa, tehdä asiaa vaikka tulitikusta että voi ottaa yhteyttä.
Ja mielestäni olet oikeassa siinä, että tietty mustasukkaisuus tuoreessa, tai ei niin tuoreessakaan suhteessa, on täysin normaalia. Ehkä sana mustasukkaisuus on väärä, mutta kun toistakaan sanaa sille tunteelle ei ole.
Itse olin erittäin hyvä ja läheinen ystävä exäni kanssa pitkään, mikä toimi erittäin hyvin kun olimme molemmat sinkkuja, eikä asia häirinnyt ketään. Hän alkoi seurustelemaan, ja sanoi suoraan, että tyttöystävää häiritsi yhteydenpitomme. Sanoin hänelle, että asia on ok, meillä on pitkä yhteinen menneisyys ja hyvät muistot siltä ajalta, ja nyt on aika keskittyä omaan elämään. Emme olleet yhteyksissä koko hänen suhteensa aikana. Kun he erosivat, otti exäni yhteyttä uudelleen, eikä heidän eronsa syy muuten ollut mustasukkaisuus.