pitäisikö palata entiseen..

lyhyt aika jossa toista ei välttämättä vielä tunne niin hyvin. Ehkä sulla on jokin mielikuva jota elättelet mielessäsi mutta realiteetti on että jos on eronnut kerran niin on sillä jotain merkitystä miksi se ero on tullut, ei ne asiat siitä parane koskaan, päinvastoin.

ei siitä mitään kumminkaan tule.

Löydät parempia tai elät vanhana piikana puutteessa koko loppuelämäsi.

exäsi on onneton luuseri.

Jos et osaa vastata tuohon esittämääni kysymykseen,

mene hänen luokseen :D

-Ei ole hyvä olla yksinkään.
-Kannattaa yrittää vaan yhteen uudestaan.
-Kaikilla asioilla on tapana järjestyä kuitenkin.
Mulle tuli noita "sanontoja" tutuilta aikoinaan,mutta olin liian itsekäs huomaamaan asioita silloin.
NYT KADUN.
Toivottavasti teillä onnistaisi ja elämä olisi ihanaa !

Ei kannata palata entiseen jos on sitä mieltä että toinen ei ole tosissaan. Kyllä maailmassa on ihmisiä. Minä olen eronnut. En omasta halustani, mutta löysin kuitenkin itselleni sopivan kaverin enkä palaisi entiseen, kun olen kasvanut erilleni ja saanut asiani selväksi itselleni

Sanot, että " Tiedän etten ikinä törmää enää vastaavaan." Sitä et voi tietää! Itse ajattelin ihan samalla tavalla ja jäin suhteeseen, kun ajattelin, etten voi löytää parempaa ja viat on toisessa vain kestettävä. Olin kuitenkin onnekseni väärässä ja tapasin samanhenkisen ihmisen. Jouduin tekemään rohkeita ja vaikeita päätöksiä, myös ajattelemaan omaa elämääni ihan uudelleen. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Olen löytänyt ihmisen, joka on lämmin ja luottamuksen arvoinen. Joten älä koskaan sano ei koskaan! Ei kannata tyytyä vain tiettyyn ihmiseen sen takia ettei jaksa nähdä vaivaa kuunnella omaa sydäntään ja etsiä ihmistä, jonka kanssa voit todella olla onnellinen! Se ei ole myöskään reilua toiselle. Toimimattomaan suhteeseen palaaminen ei varmasti ainakaan paranna oloasi! Toivon, että sinulla on rohkeutta lähteä etsimään omaa onneasi. Voin kertoa, että se kannattaa...

Jos tunnet,että haluat antaa mahdollisuuden,niin anna se. MUTTA lupaa itsellesi,ettet kiinny heti,vaan olet varpaillasi vaikka ensimmäiset kaksi kuukautta ja katsot näkyykö miehessä muutoksen merkkejä..:)

Mulla oli jokusen vuoden teini-ikäisenä alkanut seurustelusuhde. Sitten oltiin reilu vuosi. Sitten alkoi ollaan-ei olla, jota sitäkin kesti jonkun aikaa. Itse olin jossain vaiheessa enemmän kiinostunut. Opin siitä ainakin, että anelu ja vonkaaminen vain karkottaa miehen. Rakastuneena loukkaannuin sitten, että kun se vaan halusi seksiä kuitenkin. No exä sanoi sitten, että luuli jossain vaiheessa, että tunteita olisi vielä, muttei ollut.

Olin kaverina tutustunut hänen yhteen parhaista ystävistä. Meille tuli jossain vaiheessa hänen kanssaan flirttia ym. Nyt ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja paljon onnellisempi olen kuin hänen ystävän kanssa. Exä on ottanut tilanteen hyvin. Itse en ole tekemisissä, mutta poikakaveri kyllä on.

Nykyisen kanssa olimme parin kuukauden tauolla jossain vaiheessa. Molemmat kerkesivät miettiä suhteemme huonot asiat. Missä pitää parantaa. Hyvistä jutuista sitten kaikki irti ja niistä onnellisia!

Eli tarinan pointti on se, että empä olisi uskonut joskus näin käyvän tässä. Pitää tehdä kuin itestä tuntuu. Tottakai USEIMMITEN ehkä entiseen paluusta ei tule mitään, mutta ei se tarkoita, ettei voisi tulla. Yhteenpaluussa tarvitaan molemmilta paljon. Mitä nyt OIKEASTI halutaan?Mikä meni pieleen? Haluaako toinen vain seksiä ja toinen rakastaa?

Ongelmia voi tulla vaikka toisen pelosta tulla uudelleen jätetyksi. Jos on ollut toinen kuvioissa, niin mustasukkaisuutta. Vanhat riidat ovat ehkä vielä muistissa.

Kuitenkin voin sanoa omalta osaltani, että ilman lukemattomia keskusteluja ja molemminpuolista halua parantaa asiat ei mistään tule mitään. Miksi alunperin erottiin? Ja ehdottomasti molempien pitää ymmärtää miten vaikeaa ja rankkaa se suhteen parantaminen voi olla. Pitää tehdä asioiden eteen paljon töitä. Tarkoitan siis kivaa ja erityistä yhdessäoloa, sekä vakavaa keskustelua tasapainoisesti. Jossain vaiheessa VOI odottaa olla kiitos, eli luottamus ja mukavaa aikaa yhä enemmän. Tietyt pahat asiat voivat olla silti toisen mielessä niin pahasti, ettei puhumallakaan selvitä.

Niin ja joskus itse kuvittelin exääni parhaaksi sielunkumppanikseni. Nykyinen on kuitenkin maailman läheisin mies minulle nyt maailmassa. Näin läheisiä, ei ikinä exän kanssa oltu..

Mutta kuitenkin suora puhe kunniaan.
Toivottavasti saat tarinallesi hyvää jatkoa!

Lienee syytä teroittaa mieliä siitä kohtalonomaisesta rakkaudesta, joka niin kovasti riipii ja raapii yöt ja päivät. Kummallista
miten se myös haihtuu yhtä nopeaan, kuin tulikin elämääsi ja päätäsi sekoittamaan. Oikea, niin se taisi mielessä käydä silloin siinä kaoottisessa tilassa. ”Tiedän etten ikinä törmää enää vastaavaan” en sanoisi noinkaan, sillä haavemaailmaan sukeltaminen ei kait niin vaikeata ole kerran opittua sen?

kiitos vastanneille.
eipä meistä paria tullut enää =)
se oli oma päätös. tämän toisen osapuolen kanssa käydyn keskustelun jälkeen tulin siihen päätökseen ettei mikään kuitenkaan muuttuisi, mä en luottaisi että se nyt kestäisi eikä mua oikeasti kiinnostanut yrittää. mun puolella ehkä liikaa aikaa kulunut ja vielä kun ero sillon oli itselle rankka.
oli ihanaa kun sen tajusi ja tiesi tekevänsä oikean päätöksen.
olen mä silti sitä mieltä etten vastaavaan törmää. Mutta onneksi niin ei ole tarkoituskaan...löytyy jotain täysin toisenlaista...sehän on se juttu...muuten tuo olisi jo toiminut.
exäni muuten sanoi minulle päätökseni jälkeen, että löydäthän sinä parempaa.
hyvää loppukesää!