Hei!
Kysyisin neuvoja seuraavaan tilanteeseen. Miehelläni ja minulla on avioeroprosessi käynnissä. Meillä on 5,5kk vanha tytär. Mieheni ei juurikaan ole tytön syntymän jälkeen kotona ollut eikä siis osallistunut tytön hoitoon. Nyt mieheni haluaisi viedä tyttäremme 700km:n päähän hänen vanhempiensa luokse viikonlopuksi. Minä vastustan ajatusta. Mielestäni noin pienen vauvan ei ole hyvä matkustaa niin pitkää matkaa. Lentäminen olisi mahdollista n.100km:n päähän molemmista suunnista. En kuitenkaan haluaisi päästää tytärtä kaksin mieheni kanssa, koska hän ei ole lasta hoitanut eivätkä miehen vanhemmatkaan. Itse en voi kuvitellakaan lähteväni mukaan, koska appivanhemmat tekisivät siitä poikansa avustuksella minulle helvettiä solvaamalla ja fyysisen väkivallankaan mahdollisuus ei ole pois suljettu. Sekä mieheni, että hänen isänsä ovat taipuvaisia väkivaltaiseen käytökseen. Voinko estää miestäni viemästä tytärtämme - onhan hän kuitenkin tytön huoltaja yhtä lailla kuin minäkin?
Kysyisin neuvoja seuraavaan tilanteeseen. Miehelläni ja minulla on avioeroprosessi käynnissä. Meillä on 5,5kk vanha tytär. Mieheni ei juurikaan ole tytön syntymän jälkeen kotona ollut eikä siis osallistunut tytön hoitoon. Nyt mieheni haluaisi viedä tyttäremme 700km:n päähän hänen vanhempiensa luokse viikonlopuksi. Minä vastustan ajatusta. Mielestäni noin pienen vauvan ei ole hyvä matkustaa niin pitkää matkaa. Lentäminen olisi mahdollista n.100km:n päähän molemmista suunnista. En kuitenkaan haluaisi päästää tytärtä kaksin mieheni kanssa, koska hän ei ole lasta hoitanut eivätkä miehen vanhemmatkaan. Itse en voi kuvitellakaan lähteväni mukaan, koska appivanhemmat tekisivät siitä poikansa avustuksella minulle helvettiä solvaamalla ja fyysisen väkivallankaan mahdollisuus ei ole pois suljettu. Sekä mieheni, että hänen isänsä ovat taipuvaisia väkivaltaiseen käytökseen. Voinko estää miestäni viemästä tytärtämme - onhan hän kuitenkin tytön huoltaja yhtä lailla kuin minäkin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä ja vauva kuulutte yhteen,
hae suojaa vaikka turvakodista, jos tilanne menee tukalaksi.
Minä en ainakaan antaisi tuommoisen miehen matkaan vauvaani.
En antaisi lastani tuollaisen miehen mukaan. Vauvasi ja lapsi yleensä on kovin avuton ja jos noin kauas menee, et voi olla edes häntä tarvittaessa auttamassa.
Kuten edellinen kirjoitti, ota yhteys kuntasi lastenvalvojaan tai katoa vauvan kanssa turvakotiin, jos tilanne käy uhkaavaksi. Ja muistathan mainita lastenvalvojalle, että miehelläsi on taipumusta väkivaltaisuuteen. En usko, että sillä perusteella edes lastenvalvoja suostuisi siihen, että miehesi lähtee vauvan kanssa matkoille. Muuten, imetätkö vielä? Silloinhan vauvaa ei sinusta voida vielä erottaa.
Oletko ajatellut, että kenties kannattaisi hakea yksinhuoltajuutta? Jatkossa kun miehesi voi tapaamisten aikana viedä vauvan minne lystää ilman sinun lupaasi, jos teillä on yhteishuoltajuus. Yksinhuoltajana sinulla on silloinkin hänen tapaamisiinsa sanasi sanottavana.
antamiesi tietojen perusteella, älä päästä.
Noin pieni vauva ei lähde tuntemmattoman (sitähän isäkin käytännössä on) mukaan viikonlopuksi. Ei todellakaan. Jos isovanhemmat haluavat nähdä lapsen, voivat he itse matkustaa lasta katsomaan. Sehän olisi lapsellekin aivan kamala kokemus!
Kiitos asiallisista vastauksista! Mieheni väkivaltaisuuteen taipuvuudella tarkoitin siis sitä, että raskausaikanani hän on käynyt kimppuuni humalassa ja sairaalareissukin siitä tuli. Nyt ajatellen ehkä hyvä asia, koska minulla on näyttää todisteita siitä, jos asia menee niin pitkälle. Niin ja oli todella tyhmää olla lähtemättä silloin, mutta jotenkin vaan ajattelin naiiviuttani, että asiat järjestyvät.
Meillä on tapaaminen sosiaalipuolen kanssa ensi tiistaina ja taidan ottaa asian siellä puheeksi. Miestäni ei niinkään kiinnosta lapsen kanssa matkustaminen enkä tiedä kiinnostaako lapsi isovanhempiaankaan, mutta he ovat pienessä kotikylässään merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa ja kulissien takia lapsi pitäisi viedä näytille. Kuulostaa karulta, mutta tuollaista se pienissä kunnissa vieläkin on. Appivanhemmat eivät halua matkustaa pitkää matkaa, koska se olisi heille kuulemma liian raskasta ja ainakin appiukon ollessa kyseessä on kysymys siitä periaatteesta, että lasten kuuluu joustaa eikä vanhempien.
Imettäminen loppui 3kk:n iässä maidon tulon loppumiseen, joten siinä mielessä lapsi ei ole enää sidottu minuun. Kaikilla muilla tavoilla sitten onkin - hän viettää minun kanssani päivät ja yöt. Mieheni ei kahden viikon lomansa aikana ole ollut kuin muutamana iltana ja yönä kotona ja minä huolehdin aina tytön nukkumaan laittamiset ja aamuheräilyt.
Olennaista sinulle on nyt pitää itsestäsi ja vauvasta huolta. Mietin tilannettasi, miten jaksat?
Sinun tilanteessani ottaisin kyllä yhteyttä jo ennen yhteistapaamista sos.toimen kanssa. Voisit kertoa näkemyksiäsi, ja ennen kaikkea pelkojasi. Exäsi voi olla hyväkin puhumaan, ja sinä toisaalta sillä hetkellä väsynyt puolustaasksesi itseäsi ja vauvaa. Kun otat etukäteen yhteyttä, takaat sen, että sinun asiasi tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Muista kuitenkin, että puhut siellä vain totuuden, liioittelut osuvat lopulta kuitenkin omaan nilkkaasi...
Tuo on totta, että liiotteluun on helppo sortua vaikeassa tilanteessa. Yritän pysytellä asiallisena ja kertoa kaunistelemattoman totuuden. Minulla on kuitenkin niin vahvat todisteet puolellani, että asiattomuuksiin ei tarvitse sortua. Katsotaan, mitä tuleman pitää ensi viikolla...
Vauvasi on pieni, hän ei osaa itse kertoa, mitä tapaaminen oli. Miehesi vanhemmilla ei ole minkäänlaista tapaamisoikeutta lain mukaan, eikä sinulla velvollisuutta antaa lasta heidän luokseen. Noin pieni lapsi tarvitsee äitinsä turvaa. Onko teillä avioerossa sovittu tapaamis- ja hultoasiat? Mitä niissä sanotaan miehesi oikeudesta tavata lastaan? Misssä se tapahtuu ja kuinka kauan?