paikkaansa pitämätön ajatus, nimittäin se, että sinkkujen isoon määrään ja yksinäisyyteen syynä voisi olla myös se, että nykyajan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, josa miehen ja naisen työt ovat samoja ja sukupuolten ero muutenkin arjessa ja työelämässä huomattavan pieni eivät mies ja nainen enää tarvitse toisiaan, niinkuin
ennen vanhaan.
Nainen ei tarvitse toimeentuloon miestä ja toisinpäin.
Ennen vanhaan mies ja nainen joutuivat puhaltamaan yhteen hiileen ja tukemaan toistaan. Ajat olivat kovia, ja ruoan sekä monen muun asian puutteen takia ei tarvinnu parisuhdeongemia paljon puida, tokkopa niitä siihen maailmanaikaan juurikaan esiintyi.
Nainen, tarvitsetko muka modernina nykyaikana suojelijaa, kun voit suojella itse itseäsi, rakentaa oma hyvinvointisi ja tehdä omia juttujasi?
Miehet kysyn teiltä puolestanne, kunka suurta tarvetta tunnette elättää yksin koko perheenne, kun puolisonne voi olla myös koulutettu ja töissä?
Siispä, minkä takia haette elämäänne parisuhteita ja puratte sinkkuuttanne täällä langoilla?
Mihinkä te toisianne tarvitsette? Molemmilla samat mahdollisuudet elämässä.
Asiallisesti vastauksia, kiitos...
ennen vanhaan.
Nainen ei tarvitse toimeentuloon miestä ja toisinpäin.
Ennen vanhaan mies ja nainen joutuivat puhaltamaan yhteen hiileen ja tukemaan toistaan. Ajat olivat kovia, ja ruoan sekä monen muun asian puutteen takia ei tarvinnu parisuhdeongemia paljon puida, tokkopa niitä siihen maailmanaikaan juurikaan esiintyi.
Nainen, tarvitsetko muka modernina nykyaikana suojelijaa, kun voit suojella itse itseäsi, rakentaa oma hyvinvointisi ja tehdä omia juttujasi?
Miehet kysyn teiltä puolestanne, kunka suurta tarvetta tunnette elättää yksin koko perheenne, kun puolisonne voi olla myös koulutettu ja töissä?
Siispä, minkä takia haette elämäänne parisuhteita ja puratte sinkkuuttanne täällä langoilla?
Mihinkä te toisianne tarvitsette? Molemmilla samat mahdollisuudet elämässä.
Asiallisesti vastauksia, kiitos...
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinkkuna olessani kärsin nimittäin suuren osan aikaa. Mielestäni ihminen on tarkoitettu parisuhteeseen, kunhan oikea ihminen juuri kenellekin löytyy.
Olen ehkä vanhanaikainen tavallaan, mutta etsin ehkä sitä turvaakin miehestä, vaikka kaikki edellytykset ovat täyteen itsenäisyyteenkin. Kaipasin sinkkuna sitä kumppanuutta ja yhteen hiileen puhaltamista ja yhteisiä juttuja.
ainakin minä. Enkä edes häpeä sitä, että olen nainen joka haluaa suojelevaan kainaloon, vaikka olenkin korkeasti koulutettu ja "pärjäävä".
Ennen oli ennen, nyt on nyt.
rakkaus...
kovin on yksilökohtaista, missä määrin niitä tarvitsee parisuhteesta hakea..
Jos kohtelee muita ihmisiä hyvin niin onnea ja rakkautta saa myös silloinkin. Onko muuten onni pelkästään parisuhteesta peräisin? Jos on, niin olemme aika onnettomia pohjimmiltaan.
Omat asiat, kuten työssä pärjääminen ja elämässä eteenpäin pääseminen yhdistettynä aktiiviseen vapaa-aikaan (liikunta) vievät jo pitkälle. Kunhan muistaa myös olla muita kohtaan reilu ja kohtelias.
Antautuessamme liian helposti parisuhteeseen aliarvioimme omia mahdollisuuksiamme.
Mitäs muut lukijat tähän?
että sinä ainakin pärjäät ihan hyvin yksinäsi. Uskon kyllä, että yhteiskunnan muuttuminen ja tasa-arvoistuminen on osaltaan vaikuttanut sinkkuuteen. Lisäksi nykyihminen vaatii enemmän kuin ennen, olemme siirtyneet yhteisöllisestä ajattelusta individualismin palvontaan. Mä ja mun tunteet ja tarpeet!
Sinkkuudesta kärsiminen on niin ihmisestä kiinni. Minulla on ystäviä, jotka etsivät kiivaasti kumppania ja tuntuu, ettei mikään ole niin tärkeää. Sitten on niitä, jotka saavat sosiaaliset tarpeet tyydytetyksi ystävyyssuhteissa ja nauttivat siitä, etteivät ole kenellekään tilivelvollisia.
sanottu. Nykyihminen=Homo Egoistus
Onko nykyihminen kykeneväkään enää huolehtimaan toisesta?
Missä tänä päivänä opetetaan lapsille yhteisöllisyyttä? Taitaa olla ainoastaan urheiluseurat, jotka hoitavat tätä tehtävää.
Koulussa ei ainakaan opeteta huomioimaan ketään muuta kuin itseänsä, nykynuorison tapoja
seuraillen..