Lähes kaikilla sukulaisillani on mökki. Minua ei ole koskaan kutsuttu kenenkään sukulaisen mökille(paitsi ystävien). Asun ja elelen yksin, eli olen nuori vanhapiika. Töitä on silloin tällöin, ei kuitenkaan liikaa. Eli suomennettuna olen pääasiassa työtön.
Joskus yritin kutsua itseäni, sanoin tuovani makkarat, muuta ei olisi tarvittu, olisin halunnut viettää aikaa sukulaisten kanssa järven rannalla, ihan vaikka päiväseltäänkin. Oli kuitenkin heillä kiireitä, joten en ole mennyt, enkä mene.
Enää ei tee mieli kenenkään mökille. Kolme vuotta sitten olin vuokramökillä kolme päivää, talvella. Kutsuin sinne pari sukulaista ja pari ystävää.
Niin, että mikä on tämän tarinan tarkoitus? Se on se, että en kadehdi kenenkään mökkiä, en aio mennä kenenkään mökille ja jos mökkilomaa kaipaan, niin vuokraan, jos rahaa on. Jos rahat ei riitä, niin sitten olen ilman mökkiä. Olen löytänyt sen mökin ´sisältäni`. Minun ei tarvitse hakea sitä rauhaa mistään, otan pyörän ja poljen kaupungin puistoon, joen rannalle, eväät, istun ja nautin. En edes haaveile mökistä. Tulen aina käyttämään vuokramökkiä, se ei tule yhtään kalliimmaksi, päinvastoin. Vuokramökin paikan saa itse valita, vaihdella, ei ole kunnostustöitä.
Joskus yritin kutsua itseäni, sanoin tuovani makkarat, muuta ei olisi tarvittu, olisin halunnut viettää aikaa sukulaisten kanssa järven rannalla, ihan vaikka päiväseltäänkin. Oli kuitenkin heillä kiireitä, joten en ole mennyt, enkä mene.
Enää ei tee mieli kenenkään mökille. Kolme vuotta sitten olin vuokramökillä kolme päivää, talvella. Kutsuin sinne pari sukulaista ja pari ystävää.
Niin, että mikä on tämän tarinan tarkoitus? Se on se, että en kadehdi kenenkään mökkiä, en aio mennä kenenkään mökille ja jos mökkilomaa kaipaan, niin vuokraan, jos rahaa on. Jos rahat ei riitä, niin sitten olen ilman mökkiä. Olen löytänyt sen mökin ´sisältäni`. Minun ei tarvitse hakea sitä rauhaa mistään, otan pyörän ja poljen kaupungin puistoon, joen rannalle, eväät, istun ja nautin. En edes haaveile mökistä. Tulen aina käyttämään vuokramökkiä, se ei tule yhtään kalliimmaksi, päinvastoin. Vuokramökin paikan saa itse valita, vaihdella, ei ole kunnostustöitä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ettei sinua kutsuta minnekään. Kukaan ei halua tuollaisen hapannaaman seuraa. Valitusta ja parkua. Ihan yhden kerranko kysyit, että voiko tulla ja kun ei silloin sopinut et sitten kysy uudestaan?
Jo nimimerkkisi kertoo elämänasenteestasi. Jos kutsuu itseään köyhäksi työttömäksi, niin se jo kuulostaa niin tylsältä, että hohhoijakkaa.
Koita hyvä ihminen löytää iloa elämääsi jostain. Jos et edes ole vielä kovin vanha, niin tuota menoa sinusta tulee todella kärttyinen ja katkera vanhus. Ja vanhaksi piiaksi jäät myös tuolla asenteella.
Kylläpä kirjoitukseni herätti sinussa tunteita! Olen työtön, tulot 400-500e/kk,siis olen köyhä. Rahallisesti, en siis pysty rakentamaan itselleni mökkiä.
Sanoinko, ettei minua kutsuta mihinkään? Minulla on ystäviä ja tuttavia, joten en ole yksinäinen, heidän mökeilleen olen aina tervetullut. Suhteet vanhempiini ovat kunnossa.
Ei minua haittaa jäädä vanhaksi piiaksi, mutta vanhapiika olen.
Etkö lukenut tekstiäni ajatuksella? Olen löytänyt onnen itsestäni. Em kaipaa sukulaisten mökkejä, enkä ole niin tyhmä, että alituiseen konttisin toisten perseeseen. Kyllä sen vaistoaa, että he haluavat olla rauhassa ja se onni heille suotakoon. Tämä nyt vaan oli tällainen kirjoitus. He jotka mökeillään ovat, niin olkoot, minä vuokraan mökin silloin, kun rahaa on ja olen silti onnellinen ihminen,niin onnellinen kuin nyt voi olla. Olen ihan kohtuullisesti koulutettu ihminen, joten yrittänytkin olen ja yritän edelleen. Sääli, ettet ymmärtänyt asiaani. En minä mikään hapannaama ole. Yleensä ihmiset avautuvat minulle asioissaan ja puhuvat surunsa. Anteeksi, mutta analyysisi meni vähän sivuun. Hyvää kesää kuitenkin sinulle ja muista hymyillä!
Minusta alkuperäisen viesti ei ole katkera, vaan tämä. Sinä et pidä siitä, että köyhä on onnellinen ja luet vain ne kohdat, että saat toisen näyttämään mielessäsi kurjalta. Mutta niinhän se on, että kaikki tarvii itseänsä huonomman. Onnea itsellesi.
niin silloin syrjitään ja olet muille ns. huomaamaton.
mutta kun menee hyvin niin silloin on tervetullut mutta silloin ollaankin kateellisia..
me Suomalaiset ollaan perinjuurin outoa kansaa. O
Ollaan niin itsekkäitä ihmisiä joka suhteessa/ tai sitten huonolla itsetunnolla varustettuja yksilöitä;)
asun yhdessä kylöäpahasessa ison kaupungin kuppeessa niin ainakin täällä toiminta on juuri tuollaista ...nauroinkin että kohta ihmisillä on miinakentät pihojensa ympärillä ettei vaan kukaan mene kylään.
tänne Suomeen pitäis joku iso kriisi tulla jotta ihmiset näkisivät omien napojensa yli eikä vaan tuijota sitä omaansa...
helvetti, että me suomalaiset ollaan tyhmiä;)
Minua on myös kovasti harmittanut ettei sukulaisiin tule pidettyä yhteyttä. Silloin kun olin sinkku yritin ehdotella kummilapseni vanhemmille että voisin tulla esim. pääsiäisen aikoihin kyläilemään tai juhannuksena kun minulla on lomaa. Vastaukset olivat että kun nyt sattuu tuo pääsiäinen olemaan niin ei se viikonloppu ainakaan passaa ja juhannuksena olemme perheen kanssa mökillä. Kuitenkin haluavat että käyn joskus. No minulla ei sitten muina viikonloppuina ollut mahdollisuuksia mennä kylään ja niinpä on jäänyt yhteydenpito tosi vähäiseksi välimatkaakin kun on kuitenkin aika paljon.
Miksi ihmeessä en olisi voinut mennä jompana kumpana viikonloppuna heille, onko se nyt niin kummallista jos joku sukulainen on kyläilemässä juhlapyhänä.
Ei nykyihmisiin ole todellakaan helppoa pitää yhteyttä ja ainakin minulle on jäänyt se kuva että kyläilystä on liian suurta vaivaa isäntäväelle ihan niin kuin aloittajalle ja tosiaan sinkkuna olet jotenkin eriarvoinen kuin perheellisenä. Eikä myöskään eteläsuomessa asuvat serkkuni koskaan soita minulle kun ovat mökillään täällä keskisuomessa että voitaisiin tavata vaikka meillä, sekin on liian suuri vaiva vaikka lapsena ollaan oltu parhaat kaverit.
Niinpä mekin nykyään vietämme aikaa enemmän kavereitten kanssa ja sukulaiset olkoon omien perheittensä kanssa keskenään. Olen ihan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että jotain on vialla.
Kyllä aikaa voi kesällä/talvella viettää muutenkin kuin mökillä.
Kiva tietenkin jos joskus tulisi kutsu kylään jonkun mökille, kiva kun ystäväsi ovat kutsuneet.
Kannattaa myös kysellä oman ammattiliiton mökkejä mikäli liittoon kuuluu, ne ovat edullisia. Esim. Kemijärveltä 20 km Rovaniemelle päin on ihana mökki, järven rannalla. Sisällä mm. takka, voi yöpyä isompikin porukka, grillimaja pihassa, vene ym. Hinta ainoastaan 10 € vrk, niin KTV:n mökki siis. Taatusti rauhallista, Lapin upean luonnon ympäröimänä.
Mieluummin minäkin vuokraan mökin kuin menen toisten nurkkiin. Mukavaa loppukesää sinulle!
Vaikutat tosi järkevältä neitoselta. Jos tällä hetkellä oletkin työtön, niin olen varma että jonkun ajan päästä saat "nauttia" työnteosta. Käännä tilanne eduksesi ja nauti vapaudestasi nyt kun vielä voit. Kyllä tätä herkkua vielä riittää sinullekin aivan tarpeeksi. Usko vaan.
Vähän jopa käy sinua kateeksi kun saat itse määrätä tulemisesi ja menemisesi oman aikataulusi mukaan.
Niinhän se taitaa olla, että ne jotka ovat työttömiä, haluaisivat töihin ja sitten taas ne, joilla on liikaakin työtä, haluaisivat välillä relata aivan omaan tahtiinsa.
Usko vaan, parempi huominen on lähempänä kuin arvaatkaan!
Kiitokset kaikille vastanneille! Kiitokset vinkeistä löytää halpa mökki, kannustuksesta ja ymmärryksestä! Teen kovasti töitä sen eteen että mahdollisesti jonain päivänä työllistäisin itse itseni. Halauksia kaikille!
Tämän palstan nimenä on "Suku on pahin". Mitä pahaa sukusi sinulle nyt sitten on tehnyt? Ainakaan alkuperäisestä kirjoituksestasi en löytänyt mitään sensuuntaista.
Hänen kirjoituksensa sanoma on se että ei ole korrektia olla paha sukulainen menemällä kutsumatta sukulaisten mökille.
Minusta siinä oli martyyriruikuttajan makua.
joku työtön jota ei huolittaisi mökille vaikka sinne pyytelisi? Kun niin marttyyrille tuntui tämän aloitus. Minusta se oli ihan marttyyritön aloitus jossa ei edes haluta mennä sukulaisten mökille vaikka pyydettäisiin.
Ja kuka nyt työtöntä mihinkään, eihän sillä varaa ostaa niitä tuliaisiakaan, saati sitten omia ruokiaan.........
Vanha tuttu juttu.
kirjoituksesi oli oikein positiivinen.
Eikä mikään ruikutus, niin kun noi väitti.
On hienoa, että arvostat maanläheisiä asioita.
Itse en ole löytänyt todellakaan naista joka haluaisi edes mökille. Muutaman tyttöystävän kanssa olen puhunut mökin hankkimisesta, mutta innostusta ei ole ollut kenelläkään.
Hienoa että yleensä arvostat rauhoittumista ja luonnon kauneutta. Toiset ei arvosta yhtään.
"rauhoittumista ja luonnon kauneutta" sekä monia muita hyviä asioita. Sen sijaan en arvosta ruikutusta.
Aloitus oli mielestäni pelkkää katkeraa ruikutusta, joka oli naamioitu muotoon "en minä sinne haluakaan" (vaikka oli itse ehdottanut, mut kun juuri silloin ei sopinut, niin olkoon...) Onpa hirveitä sukulaisia joo.
viet voiton niistä sukulaisista ja ymmärrät asiat kuten haluat täällä, näenmä. En tahtoisi tuollaista sukulaista omaan sukuuni ainakaan, toivottavasti et kanssa ole. Tympeä tyyppi!
sinä, oi suuri selvänäkijä, pystytkin analysoimaan. Joopa joo.
ihmettelen kun olin aviossa minua pyydettiin kylään yksinkin mutta nyt eron jälkeen ei kylään pyydetä eli varmaan pelätään että olen niin miehenpuutteessa että nappaan heidän miehensä heti!
Vain Suomessa pitäisi olla mökki jokaisessa notkossa ja saarelmassa. Asun läntisessä naapurimaassa ja meillä harrastetaan täällä paljon siirtolapuutarhoja, jotka ovat paljon halvempi ja sosiaalisempi vapaa-ajanviettotapa kuin jossain korvessa monen sadan kilometrin päässä olevat mökit, joita varjellaan vierailta pyssyn kanssa.
Tunnen itsessäni ongelmasi. Olen nyt parisuhteessa, mutta olen tuntenut itseni yksinäiseksi monesti. Parisuhteessa elävät, varsinkin naiset, unohtavat mielellään sinkkuna elävät kanssasisarensa. Pelkäävät, että sinkut vievät heidän miehensä.
Ja olen samaa mieltä siinä kanssasi, että joka paikassa on puistoja ja rantoja, jotka ovat meille kaikille. Lähde vaikka jollekin sinkkujen halvalle seuramatkalle niin voit vähäksi aikaa unohtaa sukulaisten mökit. Lykkyä tykö!
Ehkä sinä pelkäät, että sinkut vievät miehesi... mutta äläpä yleistäkkään!
Aikaa ei vaan yksinkertaisesti riitä ystäville, kun on parisuhteessa.
että niin monet sinkut luulevat vaimojen pelkäävän sinkkujen vievän miehensä.
Tuskinpa se mikään yleinen syy on siihen, ettei sinkkuja jatkuvasti kutsuta vierailuille. Ei vaan ole mukavaa, kun aviomiehellä ei ole juttukaveria, jos vaimo seurustelee kutsumansa ystävättären kanssa ja aviomies tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Ei vaimostakaan olisi mukavaa, jos mies kutsuisi jatkuvasti jonkun yksinäisen mieskaverinsa kylään ja vaimo puolestaan tuntisi itsensä sivulliseksi.
Näin ollen on helpompaa kutsua joku pariskunta.
Ja tosi on myös, ettei aikaa kertakaikkiaan enää kovin paljon riitä ystäville, kun on parisuhteessa ja useimmiten on vielä lapsiakin.
eikä miehesi osaa puhua naisille ainoastaan miehille. Kyllä meillä meillä ainakin osataan seurustella molempien sukupuolien kanssa. Selittelyn makua ja mustasukkaisuutta. Olet yksin kun eroatte.
Olemme olleet avioliitossa 43 vuotta.
Tottakai mieheni osaa puhua naisystävieni kanssa. Häntä ei nyt kuitenkaan kauheasti meidän juttumme kiinnosta, joten kun meillä silloin tällöin, joku hyvä, pitkäaikainen, ystäväni yksin käy, niin mieheni kyllä useimmiten, kahvittelun ja hetken jutustelun jälkeen häipyy alakertaan. Siellä hänellä on tilat omia harrastuksiaan varten.
Kyllä sinä nyt menit metsään arvioidessasi minua ja mustasukkaisuuttani. Olet hirveän ylimielinen ja lapsellinen, julistaessasi, että olen yksin, kun eroamme. En todellakaan osaa tässä iässä, ja näin pitkän, onnellisen avioliiton jälkeen, kuvitella että eroaisimme. Ainoa, mitä todella pelkään, on että menetän mieheni, hänen vakavien sairauksiensa vuoksi.
kun olet noin yksisilmäinen ja puhut asioista joista miehesi ei ole kiinnostunut.
Olen iloinen puolestasi, että sinulla on ollut hyvä avioliitto, mutta parikymmentä vuotta sitten 35-vuotiaana minä kasvoin aikuiseksi. Minulla oli itseäni paljon vanhempi mies, johon luotin sataprosenttisesti (niin kuin isään luotetaan).
Uskottomuus ja ihmisten pahat puheet tulivat sitten täytenä yllätyksenä. Sen jälkeen olen pitänyt varani kaikissa ihmissuhteissä. Vaikka miehesi on sairas, et omista häntä.
Minulle ei ole mikään ongelma kutsua sinkkukavereitani kylään (myös kaksi miespuolista), mieheni tulee heidän kanssaan hyvin juttuun. Ja silloin kun itse olin sinkku niin vierailin useiden kaveripariskuntien kotona, miehet ovat mukana keskusteluissa ihan yhtälailla ja liikuimme kolmistaan tai kutsuimme lisää porukkaa kylään. Ehkäpä johtuu iästä nämä eri näkemykset (olen 30v.) nykyään kun on ihan normaalia olla tekemisissä myös vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Nyt kun meilläkin on lapsi niin ei minulle tulisi mieleenkään unohtaa kavereita, kyllä ne yhä ovat osa meidän elämäämme. Aikaa siis riittää jos vain haluaa.