Itse hankkiutuisin kyllä eroon työpaikasta alle aikayksikön jos minuun suhtauduttaisiin epäasiallisesti.
Käsittämätöntä
touhua
111564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
..työnantajien on syytä hankkiutua eroon työntekijöistä, jotka suhtautuvat työntekoon tai työpaikkaansa epäasiallisesti.
Ja tuota epäasiallista suhtautumista on esimerkiksi kaikki sairauslomat, eikö vain?
..oot saanu väärää tietoo/kuunnellu väärin.Kantsis vähän mietii ketä uskoo.Oma järjenkäyttö sallittu.
nimim.stressisaikku ok
On työnantajien syytä hankkiutua eroon jo koko yrityksen edun nimissä.
Häirikön pitäminen yrityksessä maksaa yritykselle selvää rahaa jokainen päivä.
Silti monesti uhrista halutaan päästä eroon, ennemmin kuin häiriköstä, asia on imagokysymys.
Kiusaamisen myöntäminen ja käsittely tarkoittaisi sitä, että joku yrityksessä on tehnyt oman työnsä huonosti ja omia virheitähän ei voida avoimesti myöntää Suomalaisessa työyhteisöissä...
suhtautuva kiusaaja onkin työssään hyvin taitava kirurgi ? Kummastakohan työnantaja hankkiutuu
eroon kiusaajasta vaiko kiusatuista ?
On työpaikasta lähteminen.
Syitä on monia, halutaan säilyttää terveys, työnantaja ei puutu kiusaamiseen, työpaikan ilmapiiri on myrkyttynyt.
Vaikka ratkaisu on hyvä, niin lähteminen on silti väärin lähtijää kohtaan.
Kuinka voidaan edes puhua hyvinvointi yhteiskunnasta, jos häiriköt saavat mellastaa työpaikoilla ja uhrit vaihtavat työpaikkaa, peläten terveytensä puolesta?
Ei mitenkään, silti työnantajien ja yhteiskunnan toiminta häiriköinnin ehkäisemiseksi on riittämätöntä tai jopa olematonta, vaikka molemmat maksavat häiriköiden mellastuksen ja kaikki siitä aiheutuvat kulut.
Luonnehäiriöisille työpaikan häiritsijöille kalossin kuva persesilmään. Vaihtoehtoja ei ole. Ne eivät muutu.
Ei pidä pitää päivää pitempään sellaisia, jos tietoon tulee yksikin kiusaamistapaus.
Näin pitää tehdä vaikka olisi kyseessä luottamusmies. Joskushan luottamusmies on yksi pahimpia kiusaajia niinkuin minun tapauksessankin.
Luulenpa että sellaisissa työpaikoissa kiusataan eniten, missä ohjakset eivät ole työnantajan kondiksessa.
Kiusaamista on myös se, jos kiusaamiseen ja häiriköintiin ei puututa.
Narsistinen häirikkö,jopa sadistinen psykopaatti on työtoverin pahin sortaja.
Työnantajalla tulee olla silmät edessä ja takana.
Omalla kohdallani minä 50-kymppinen olin jo liian vanha työelämään eräässä Outokumpulaisessa yrityksessä.
Mitä tämä oli muuta kuin ikärasismia? Tässä tapauksessa työnantajan edustaja syyllistyi vakavaan ihmisarvon rikkomukseen.
Linnareissu ja lopputili arvoiselle herralle eikä yhtään vähempää. Oppiipahan ihmiseksi.
Vaikeus on että luonnehäiriöinen voi olla se kaikkitietävä, hyväkäytöksinen, täydellinen, jonka ympärillä 'normaali' toisensa jälkeen joutuu kohteeksi. Lähtee tai savustetaan ulos.
Kirjoittamattomat säännöt opitaan pian, kukaan ei ole nähnyt mitään, eikä niinollen voi nousta puolustamaan syntipukkia.
Ja se jatkuu ja jatkuu...
Yksi kun saadaan ulos, työpaikka on puhtoinen ja siisti ja kaikki tuntevat olevansa NIIN erikoisosaajia:-)
Kunnes huomataan TAAS yksi, joka joutuu takanapäin juoruilun ja väheksynän kohteeksi...
Tosijuttu on että useimmat ammattilaiset eivät tunnista näitä luonnehäiriöisiä.
Kun sama työntekijä joutuu erimielisyyksiin aina jonkun toisen kanssa tai saman työntekijän käytöksestä ilmoitetaan useamman kerran.
Siinä vaiheessa pitäisi jo kellot soida, oli tämä ko. työntekijä kiunka hyväkäytöksinen tai hyvämaineinen hyvänsä.
1 kerta on vahinko, 2 kertaa on jo typeryyttä...
Joo,yhden kerran voi huijata mutta toinen on jo tyhmyyttä. Mutta missä on se, joka haluaa tunnistaa?Ketä kiinnostaa?
Työpaikalla tämän henkilön, joka tunnistaa ja toimii, pitäisi olla esimies.
Mutta esimiehet pelkäävät, miksi?
Siksi, että uskovat näyttävänsä itse epäpäteviltä esimiehiltä omille esimiehilleen, jos kiusaamista heidän alaistensa keskuudesta paljastuu.
He pelkäävät myös siksi, koska heillä ei ole tarvittavaa koulutusta, tietoa, tai rohkeutta puuttua asiaan.
Keinot puuttumiseen olisi lain mukaan työsuojelupiirillä, mutta lakeja muutettaessa, joku kaiketi unohti, että henkinen väkivalta ei olekaan työtapaturma, eikä selkeä turpaanveto työpaikalla.
Näin ollen lainsäätäjä sääsi, mutta toimeenpaneva elin olikin täysin kyvytön huolehtimaan sille asetetuista uusista velvoitteista.
Tämän vuoksi kiusaamisasia pitää saada julkisuuteen ja muutoksia nykyiseen systeemiin täytyy tehdä pikaisesti.