en tiedä enää mitä pitäisi ajatella.mieheni veljen vaimo on muuttunut muutamassa vuodessa ihan oudoksi.joskus muinoin olimme vielä ihan oikeasti hyviä kavereita mutta nyt tuntuu kyllä aika mahdottomalta moinen asia.hän on ns.tipahtanut normaalista työ ja harraste kuviosta ihan ulkopuolelle,koska viettää tiiviisti aikaa kotona lastensa kanssa,alussa ekan ja vielä tokankin lapsen aikaan hän lähti silloin tällöin jonnekkin yms. mutta nyt on jotenkin jämähtänyt paikoilleen,lapset ovat syntyneet 4n vuoden välein ja niitä kolme on,eli työelämästäkin on jo aikaa.jostain syystä hän lakkasi kokonaan pitämästä yhteyttä entisiin kavereihinsa,eikä oikeastaan heistä ne joita olen tavannut ole olleet innokkaita enää häntä tapaamaankaan,kun on kuulemma jäänyt ajan alle.itse olen aina kaikessa mukana ja koitan parhaani mukaan tavata myös tätä olkoon nyt vaikka ellu(ei oikeasti kuitenkaan),mutta aluksi viimevuonna hän sai omituisia raivareita ja sätti munua suoraan,kun olen aina menossa että keskittyisin minäkin vaan kotiini enemmän yms.noo sitten alkoi kuulua seläntakaa vaikka mitä p***ska puhetta,suoranaisia valheita ja niitä hän levitteli ympäri kylää no sanoin asiasta,mutta ei siitä tainnut apua olla.samon hän on alkanut mustamaalata ystäviäni kaikille joita vaan vastaan tulee siis lähinnä naapureilleen,tästäkin sanoin hänelle suoraan,mutta sain palkaksi vain parin viikon mykkä koulun ja kun en ole käynyt kylässä tulee vihaista viestiä milloin mihinkin että olen niiiiin itsekäs yms.lapsiaan en saa hoitoon kun olen hengähdystä hänelle tarjonut,en kuulemma ole kyllin hyvä kaitsemaan muksujaan(omani onkin jo aikuisia).samoin jos ostan lapsille lahjoja tai tuliaisia on ne aina vääriä,huonoja tai liian halpoja...eli enpä ole enää mitään sitten vienytkään. eli ei ole hyvä jos käyn mutta vielä pahempi jos en käy!samoin tavasta jolla hän kohtelee lapsiaan saa käsityksen että olisi kannattanut jättää hankkimatta,eipä tuu ketään mieleen joka nimittelee muksujaan alatyylin nimillä ja elimillä!mutta mikäs olen häntä neuvomaan.olen vaan hiukka ihmeissäni ja meinasin että oiskos asiaa jollekkin ammattiauttajalle mutta miten senkin sitten esittää.tuntuu vähän surulliselta meillä oli joskus tosi hauskaa,mitä nyt silloinkin joskus havaitsin että luottamuksella kerrotut asiat saattoi joutua kolmannelle yms.mutta sen kun tiesi niin ei sellaisia puhunutkaan sitten ollenkaan.myös sisareni ja hänen miehensä ovet joutuneet tämän ''ellun''hampaisiin,ja he nyt ovat kuitenkin muutoinkin aika harvoin tekemisissä mutta jos joskus näkevät ''ellu''harrastaa ihan suoraa nälvimistä,milloin ovat koppavia ja milloin köyhiä yms.mitä voisi tehdä?nämä hänen viimeisimmät tölväisyt että mieheni on uskoton minulle ja että minulla on vuosikaudet ollut muka toinen alkavat jo käymään suhteen päälle.
ripustautuva kotirouva
kälynkäinen
6560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmiset muuttuvat joskus radikaalistikin elämäntilanteensa myötä. Kertomastasi tulee mieleen, että kälysi saattaa olla myös jonkin verran masentunut, mikä ei ole harvinaista, varsinkin kun saa useamman lapsen peräjälkeen.
Minulla on vastaavaa kokemusta lähipiirin ihmisistä, jotka ovat muuttuneet naimisiinmenon/lapsensaannin myötä. Ystävyys ja hauskuus on jäänyt kokonaan pois, ja minun (lapsettomana) odotetaan toimivan koko ajan perheellisen ehdoilla, koska 'sinullahan on aikaa, vapautta jne.' Olen kokenut myös sen, että erotessani sain puukkoa selkään juuri näiltä ihmisiltä; he olivat itse tyytymättömiä omiin elämäntilanteisiinsa, ja saivat purettua aggressioitaan minun eroni yhteydessä haukkumalla minua huonoksi ihmiseksi, kun erosin 'niin kivasta miehestä'.
juu totta niin tekevät,mutta voiko näin raju muutos olla normaalia?ja kuten sanottu lastenhoito apu ei kelpaa tms.hänen miehensä vähättelee tai sitten välttelee parhaansa mukaan kakkia tilanteita ja koittaa kyllä nykyisin olla mahdollisiman vähän kotona muutenkaan.jos oikaisen ''ellua''jostakin tai sanon ettei ole kivaa tuollainen takana puhuminen menee hänen miehensä jotenkin mukaan''ellun'' juttuihin ja yleensä minä sitten saan myös ne miehen haukut sekä minun mieheni.tiedän että neuvolastakin oli hänelle,lähinnä lapsille ehdotettu joitain psykologin tutkimuksia mutta oli sitten sielläkin saanut kamalan raivarin ja sanonut ettei hän suostu sellaisiin hänen lapsensa ovat ihan ok.muut ei sitä kuulemma tajua ja neuvolan täti on typerys joka ei kuulemma sovi ammattiinsa,myös hänestä''ellu''teki kantelun joka ei sitten lopulta johtanut mihinkään.että tällainen tapaus.
Vaikeasta mielenterveysongelmasta kärsivää on usein ihan mahdoton saada hoitoon, vastoin tahtoakin. Jaksamusta teille!
Olisiko synnytysmasennus?
ei aavistusta,sen vaan tiedän että niin sietämätöntä ihmistä en jaksa katsella!olkoon ja puhiskoon keskenään,mun hyväntahtoisuus loppui eiliseen!
Jos ihminen käyttää ihmissuhdetta siihen että tekee pahaa, ainut toimiva lääke on välien katkaisu mun mielestä. Saa se toinenkin joskus kelata yksinään mitä meni puihin, niinkauan kuin kavereita on, ei ala kelaamaan...