On oltu jo toistakymmentä vuotta naimisissa, lapset alkaa olla jo aika isoja. Molempien puoliskojen mieli aika ajoin käydä viihteellä omien kavereiden kanssa. Puolustelen itse sitä sillä, että meidän on hankala järjestää lapsenhoitoa, helpompi siis kun toinen on aina kotona.
Mutta tosiasia alkaa olla, että kivempaa mulla yksin on (ja varmaan puoliskollakin...) kuin parina liikkeellä ollessa, mitä todella harvoin nykyään teemmekään. Mieheni ei välitä tanssimisesta, itse rakastan sitä ja nautinkin kun yksin ulkona ollessani pääsen tanssimaan.
Ulkopuolisia suhteita ei kummallakaan kuvioissa ole, mutta ainahan sekin vaara on olemassa, kun yksin yössä kiitää.. ja pieniä ihastuksen poikasia aina silloin tällöin löytyy..
Mutta tämä malli tuntuu oikein hyvältä tässä vaiheessa. Elämä on lyhyt ja siitä on nyt suuri halu nauttia. Huomaan kuitenkin aika ajoin, että jotkut tutut "rouvat" paheksuvat tätä mallia, vähintäänkin hiljaa mielessään.
Onko tällainen sitten hirveen epäsopivaa? Ja voiko tällainen kariuttaa suhteen? Näitä joskus mietiskelen..Ja jotkut tanssittajani päivittelevät joskus, kuinka sun miehes päästää sua yksin liikkeelle...?
Mutta tosiasia alkaa olla, että kivempaa mulla yksin on (ja varmaan puoliskollakin...) kuin parina liikkeellä ollessa, mitä todella harvoin nykyään teemmekään. Mieheni ei välitä tanssimisesta, itse rakastan sitä ja nautinkin kun yksin ulkona ollessani pääsen tanssimaan.
Ulkopuolisia suhteita ei kummallakaan kuvioissa ole, mutta ainahan sekin vaara on olemassa, kun yksin yössä kiitää.. ja pieniä ihastuksen poikasia aina silloin tällöin löytyy..
Mutta tämä malli tuntuu oikein hyvältä tässä vaiheessa. Elämä on lyhyt ja siitä on nyt suuri halu nauttia. Huomaan kuitenkin aika ajoin, että jotkut tutut "rouvat" paheksuvat tätä mallia, vähintäänkin hiljaa mielessään.
Onko tällainen sitten hirveen epäsopivaa? Ja voiko tällainen kariuttaa suhteen? Näitä joskus mietiskelen..Ja jotkut tanssittajani päivittelevät joskus, kuinka sun miehes päästää sua yksin liikkeelle...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
että voit liikua rajoilla, joilla voi saada nopeastikin hyvänkin suhteen loppumaan.
Minun mielestä, teidän kummankin pitäisi etsiä
yhdessä/erikseen syyt, miksi olette tietyllä
tavalla "vieraantuneet" toisistanne.
Keskustelkaa, puhukaa avoimesti ja toisiinne luottaen,sitä ei missään parisuhteessa ole
liikaa. Ihastu ja rakastu uudelleen puolisoosi,
mieti, mikä sai sinut aikanaan rakastumaan häneen.
Käykää yhdessä tansseissa, miehenä tiedän, että
mies on otettu kun oma puoliso halii ja suukottelee kaikkien nähden, sehän kertoo sanattomasti muille, "Hän on minun kumppani" ja ihmettelen jos mies ei osallistu siihen suukkotteluun mukaan.
Parisuhdetta pitää molemminpuolin jatkuvasti hoitaa, ei riitä että kun kerran sen puolison saapi se on siinä ikuisesti rinnalla, sitä se arki on ja yhteiselo.
Onnea
Yksin biletyksessä ei ole mitään pahaa. Sen sijaan siltä reitiltä VOI lähteä pahoillekin teille, mutta se tuntuu tarvittaessa onnistuvan työpaikkakahvilassa tai kuntosalillakin, joten se siitä.
Mie käyn joskus tyttökavereiden kanssa viihteellä ilman miestä. Ja joskus meillä kaikilla on miehet mukana. Tai osalla on ja osalla ei. Ei sillä niin ole merkitystä, kunhan päädytään tekemään sellaista asiaa sellaiseen paikkaan josta kaikki tykkää... siksi miehet joskus karsiutuvat pois juuri noilta tanssireissuilta =)
Itse en ole paheksuntaan juurikaan törmännyt, mutta miesten ihmettelyyn kyllä. "Miten sä muka oot varattu, yksinhän sinä siinä jökötät?" tai "Jos se mies siellä kotona odottaa niin joutaahan tuo odottaa vaikka vähän pidempäänkin, eikö?". Erikoista mielestäni. Se, että liikun yksin/kavereiden kanssa ei tarkoita sitä että suhteessamme olisi jotain vikaa tai että kaipaisin ulkopuolista, vaan sitä, että työrytmimme on erilainen, joskus toinen on toista väsyneempi, joskus toista ei vain ravintelit huvita tai joskus illan teemaan kuuluu olla vain "tyttöjen kesken".