Sain lahjaksi hyvän ystäväni äidiltä pienen ikonin ja hän kehotti minua laittamaan sen huoneeni oven karmiin. Olisin kiinnostunut tietämään, mitä tämä tapa tarkalleen merkitsee? Se kaiketi suojelee minua? Ikoni esittää Neitsyt Mariaa ja Jeesus lasta.
Olisi muutenkin kivaa kuulla miten päädyit ortodoksiksi ja oletko ollut valintaasi tyytyväinen. Olen jo pitkään harkinnut kirkon vaihtoa myöhemmin. Onko liittyminen vaikeaa ja onko ortodokseilla jokin kirkollisvero?
Olisi muutenkin kivaa kuulla miten päädyit ortodoksiksi ja oletko ollut valintaasi tyytyväinen. Olen jo pitkään harkinnut kirkon vaihtoa myöhemmin. Onko liittyminen vaikeaa ja onko ortodokseilla jokin kirkollisvero?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vielä sen verran, että mille maalle ortodoksit haudataan? Onko heillä oma hautausmaa vai onko se jokin erillinen maapläntti ev.lut hautausmaiden maalla? Onko hautaus vai poltto yleisempää?
En tunne tilannetta koko Suomessa, mutta ainakn Helsingissä on ortodokseilla oma hautausmaa, jossa on kaksikirkkoakin. Uudemmassa kirkossa toimitetaan liturgia suomeksi lauantaisin klo 10. Tänä kesänä on slaavinkielinen liturgia sunnutaisin.
Ortodokseja ei polttohaudata.
Eivätkös Suomen ortopiispat muutama vuosi sitten antaneet luvan polttohaudata myös ortovainajia? Muistelen lukeneeni moisesta menettelystä Aamun Koitto -lehdestä.
ei kiellä ruumiinsiunausta, vaikka vainajan ruumis olisikin tarkoitus polttaa siunaustilaisuuden jälkeen. Mutta kirkko ei suosittele tätä pakanallista tapaa kenellekään.
Uurnahautaus tai arkkuhautaus on asia jonka omaiset ratkaisevat, mutta tietysti olisi hyvä noudattaa tässä asiassa vainajan tahtoa.
huoneen nurkkaan tai sänkynsä yläpuolelle. Ikoni muistuttaa ortodoksia Jumalasta tai siitä Pyhästä ihmisestä, jota se esittää. Ikonin edessä rukoillaan. Jos ikoni on oven yläpuolella, ortodoksi rukoilee sen edessä uloslähtiessään tai sisään käydessään siunausta.
Ortoksiseen kirkkoon liittyminen ei ole mitenkään vaikeata, mutta vaatii hiukan opiskelua. Jos harkitset liittymistä kirkkoomme, ota yhteyttä paikkakuntasi ortodoksiseen pappiin. Monin paikoin järjestetään katekumeenikerhoja kirkkoon liittyville tai sitten pappi opettaa yksityisesti.
Ennen kirkkoon liittymistään tulee ripittäytä ortodoksiselle papille. Sen jälkeen kääntyvä lukee uskontunnustuksen ja allekirjoittaa ns uskonvakuutuksen, hänet kastetaan (jollei aikaisemmin ole kastettu toisessa kristillisessä kirkossa) ja voidellaan. Sen jälkeen vastakääntynyt saa mennä ehtoolliselle. Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittyy vuosittain yli tuhat aikuista, joista valtaosa on suomalaisia.
Olen itse kääntynyt yli kolmekymmentä vuotta sitten ortodoksiksi. Sitä ennen olin ehtinyt käydä yli kymmenen vuoden ajan ortodoksisissa jumalanpalveluksissa, joten katson oikeastaan kasvaneeni ortodoksiksi samaan tapaan kuin alunperin ortodoksiksi kastetut uskonveljeni ja sisareni. Olin kääntyessäni hiukan yli 20-vuotias. En ole koskaan katunut kirkkoon liittymistäni.
Ortodoksisella kirkolla on veronkanto-oikeus ja se on muutenkin valtioon nähden samanlaisessa asemassa kuin luterilainen kirkko. Kirkollisvero vaihtelee seurakunnan mukaan ja on samansuuruinen kuin luterilaisissa seurakunnissa, noin 1-2% tuloista.
Miten tämä voitelu tapahtuu? Tuoksuvaa öljyä kasvoihin tms?
Mihin aikaan ortodoksien jumalanpalvelukset yleensä ovat? Sunnuntai aamuisin kuten luterilaisillakin? Voisin käydä tutustumassa.
On merkillinen ajatus kertoa pyhälle isälle omista henkilökohtaisista asioista. Sen jälkeen häntä olisi vaikea kohdata. Täytyykö siinä kertoa kaikki pahat teot ja ajtukset, vai mitä se on?
Yksinkö huolet pitäisi kantaa? Antaa vaan ongelmien kasautua ja kantaa vaikeutensa aina vain yksin? Minun on ollut normaalin helppoa kohdata rippi-isäni synnintunnustuksen jälkeen.
ns täydellinen synnintunnustus, jossa tehdään tiliä koko elämänsä aikana tehdyistä synneistä sikäli kuin niitä nyt on ylipäätänsä mahdollista muistaa.
Muistan, että minuakin hirvitti tuo asia, ajattelin, etten sen jälkeen enää synnintunnustuksen jälkeen voisi katsoa rippi-isääni kasvoihin. Hän näytti synninpäästörukouksen luettuaan kuitenkin aivan tavalliselta ja puhe siirtyi nopeasti arkisiin asioihin. Silloin ymmärsin, että papit kuulevat niin paljon kaikenlaista, että omat syntini eivät tainneet tehdä rippi-isääni minkäänlaista vaikutusta.
Koin katumuksen sakramentin jälkeen valtavan helpotuksen tunteen, joka on sittemmin toistunut jokaisen ripin jälkeen. Sen jälkeen tunnelma oli hyvä ja iloinen, aivan kevyt. Olisin voinut hyppiä.
Jumala antaa rippi-isille sen armon, että he unohtavat kaiken synnintunnustuksella kuulemansa. Pappi ei koskaan keskustelussa saa palata synnintunnustuksella kuulemaansa, eikä kertoa siitä koskaan kenellekään.
saamme patriarkkamme pyhittämän pyhän myrhavoiteen kautta apostolisen vahvistuksen kasteelleemme.
Alkukirkossa oli tapana, että apostolit panivat kätensä vastakastettujen pään päälle, ja näin he saivat Pyhän Hengen lahjain sinetin. Kun kirkko kasvoi kristinuskon levitessä koko Rooman valtakuntaan (ja myöhemmin sen ulkopuolellekin) apostolit eivät enää voineet henkilökohtaisesti siunata kaikkia neofyyttejä. Silloin he pyhittivät myrhavoiteen, jolla piispat tai presbyteerit (siis papit) voitelivat kastetut.
Myrhavoitelun sakramentissa voidellaan vasta kastetun tai ortodoksiksi kääntyvän otsa, silmät (silmäluomet) sieraimet, suu, korvat, kädet ja jalat. Pappi tai piispa lausuu silloin tuon sakramentin toimitussanat: "Pyhän hengen lahjain sinetti."
Ortodoksiset jumalanpalvelukset ovat lauantai-iltana klo 18 ja sunnuntaiaamuna klo 10. Aina ei kuitenkaan välttämättä, joka kirkossa ole jumalanpalvelusta, joten jumalanpalvelusajat kannattaa katsoa netistä osoite on www.ort.fi/seurakunnan nimi.
Suurissa seurakunnissa on jumalanpalveluksia usein arki-iltaisinkin. Suuren paaston aikana myös pienissä seurakunnissa pyritään järjestämään jumalanpalveluksia myös arkisin.
minua on pitkään kiehtonut nimenomaan ortodoksisen ja katolisen kirkon rippi tai katumuksen sakramentti. On uskomattoman helpottavan kuuloista voida tunnustaa pahat tekonsa tai ajatuksensa Jumalalle saaden samalla rippi-isän tukea. Tuntuu myös siltä, että kynnys toistaa samat synnit on korkeampi, koska ne on tunnustettava taas samaisen rippi-isän seurassa ja onhan se kiusallista koko ajan samoihin asioihin kaatua. Katumuksen sakramentti on mielestäni ehdottomasti armoa meille ihmisille. Saat tarvittaessa tukea ihmiseltä (papilta), joka ei KOSKAAN puhu sinun asioistasi muitten kanssa. Olen itseasiassa hieman kateellinen ortodokseille ja katolilaisille kyseisestä sakramentista. On mahdollista, että olen ymmärtänyt asian väärin eikä minulla ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta katumuksen sakramentti tuntuu minusta puhtaalta armolta.
Jumalakaan ei viimeisellä tuomiolla muista niitä syntejä, jotka olemme saaneet katumuksen sakramentissa anteesksi, eikä vaadi meitä niistä tilille. Ne upotetaan syvälle unohduksen mereen, jossa on kalastus kielletty.
Katumuksen sakramenttiin mennessä monesti pelottaa, hävettää ja ahdistaa ihan hirveästi, kun taas tajuaa, mikä syntisäkki sitä onkaan. Mutta anteeksiasaamisen jälkeen olo on kirkas, kevyt, puhdistettu. Suurta, suurta armoa.
kirkkoon littymisestä kannattaa keskustella ort. papin kanssa mutta kirkkoon littyminen ei ole vaikeaa. ortodokseilla on kirkollisvero
kannattaa liittyä ortodoksiseen kirkkoon olen itse valintaani enemmän kuin tyytyväinen