Petin miestäni. Pahimmalla mahdollisella tavalla. Pidin petoskumppaniini päivittäin yhteyttä, sovitin tapaamisen juuri sellaiseen ajankohtaan etten jäisi kiinni. Kaikki oli niin jännittävää.
Nyt en tiedä mitä tekisin. Kaduttaa niin äärettömästi. En voi katsoa miestäni silmiin ja olen itkun partaalla hänen sanoessaan rakastavansa minua. Miten ihminen voikin olla niin tyhmä?
En tiedä pitäisikö minun kertoa tapahtuneesta hänelle.. En vain kestä ajatusta hänen menettämisestä :( Mutta hyvähän se on nyt sanoa, kun vahinko on jo sattunut..
Opin kuitenkin tapahtuneesta. Nyt tiedän että ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Mitä olette mieltä? Kerronko miehelleni petturuudestani?
Nyt en tiedä mitä tekisin. Kaduttaa niin äärettömästi. En voi katsoa miestäni silmiin ja olen itkun partaalla hänen sanoessaan rakastavansa minua. Miten ihminen voikin olla niin tyhmä?
En tiedä pitäisikö minun kertoa tapahtuneesta hänelle.. En vain kestä ajatusta hänen menettämisestä :( Mutta hyvähän se on nyt sanoa, kun vahinko on jo sattunut..
Opin kuitenkin tapahtuneesta. Nyt tiedän että ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Mitä olette mieltä? Kerronko miehelleni petturuudestani?
Vastaukset 12
Vanhimmat
parisuhteessa kaiken A ja O. Miehesi aivan varmasti suuttuu, kertomalla todennäköisesti särjet hänen sydämensä pirstaleiksi eikä hän anna anteeksi ja haluaa erota. Toisaalta, on olemassa tapauksia joissa tapahtuneen ylitse on selvitty vaikka toinen on pettänyt. Kaikki riippuu kaikesta, ihmisiä ja parisuhteita on monenlaisia. Joku syyhän sinulla on ollut kun olet tehnyt niinkuin teit, ehkä etsit jännitystä, ehkä olit turhautunut arkeen...lista voisi olla loputon. Kertomalla olisit ainakin rehellinen ja omatuntosi saisi rauhan. Lopputulos tosin saattaa olla juuri se mitä pelkäät tai sitten ei. Se hyvä puoli tapahtumassa on että opit jotakin. Yleensä ihmiset eivät ajattele tekemisiään kuin vasta sen jälkeen kun vahinko on jo tapahtunut. Elämän kouluahan se on, kaikkea ei voi kirjoista lukemalla oppia vaan sitä koulua pitää käydä elävässä elämässä. Nyt ainakin tiedät mitä pettämisestä seuraa. Sinun täytyy joko elää tapahtuneen kanssa tai sitten kertoa ja ottaa seuraamukset vastaan. Päätös on vain ja ainoastaan sinun.
menet siitä kertomaan miehellesi. Sitä sattuu, olet ottanut opiksesi ja se siitä. Jätät asian taaksesi ja alat elämään tätä päivää ... täysillä!
on rehellinen vaikka tapahtuisi mitä tahansa. Ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Se ettei konkreettisesti jää kiinni tapahtuneesta, antaa vaan uuden mahdollisuuden tehdä saman uudelleen kun siltä tuntuu. Se toteamus "että sattuuhan sitä" ei ole mikään synninpäästö/armahdus, kyse ei ole kuitenkaan mistään leikistä mitä voi leikkiä miten huvittaa, jossain vaiheessa sitä polttaa näppinsä ja kunnolla. Suhteen jatkoa ja ylipäätänsä tulevaa elämää ajatellen olisi ehkä syytä olla rehellinen itselleen ja toisille, ellet sitten halua pettää itseäsi myöskin.
Pääsääntöisesti pyrin elämässäni rehellisyyteen. Mutta joskus eteen tulee tilanteita, joissa rehellisyyden ainoat motiivit olisivat itsekkäät, ja silloin kannattaa miettiä, kannattaako se rehellisyys aina. Itseisarvona rehellisyys on ontuva teoria.
Jos rehellisyyden ainoa saavutettu hyöty on puhtaampi omatunto, joissain tilanteissa voi olla aika julmaa laittaa toisen elämä sirpaleiksi saavuttaakseen itse tämän. Tiedän, julmuus on tehty jo siinä pettämisvaiheessa, mutta mikä on tällaisessa tapauksessa rehellisyydellä saavutettu hyöty?
Minä suutelin toista miestä seurustelumme alkuaikoina. Olin 14-vuotias, niin kuin se nyt mitenkään liittyisi asiaan. Tiesin sen jälkeen, että en enää koskaan ikinä voisi tehdä mitään sellaista. Ja siitä huolimatta, neljä kuukautta tapahtuneen jälkeen minun oli pakko tunnustaa se poikaystävälleni. Jälkeenpäin tajusin, että motiivini siihen tunnustukseen olivat 100% itsekkäät, omantunnon puhdistus, ja tuon rehellisyyden olisin voinut jättää pois.
Tiedän myös, että joissain tilanteissa olisin mieluummin kuulematta oman puolisoni pettämisestä kuin että kuulisin siitä. Toivottavasti kumpaakaan tuollaista tilannetta ei tule, mutta joka tapauksessa.
Elämä ei ole mustavalkoista ja rehellisyys ei ole itsessään arvo jos tarkemmin ajattelet. Pääsääntöisesti kaikkien mielenrauhan ja oikeudet huomioiden siihen tulee kuitenkin pyrkiä.
sitä, että tahto olla uskollinen on päämäärä ja ellei aina ja joka elämäntilanteessa kykene teoissaan olemaan uskollinen, niin ainakin sanoissaan voi olla uskollinen, eikä jäädä elämään valheeseen.
Vahva suhde kestää virheet, vaikka ne satuttavatkin sillä hetkellä, mutta kun ollaan koettu niin hyviä kuin huonojakin aikoja, niin oppii arvostamaan elämää harmahtavana arkenakin.
Ei se ole itsekkyyttä, jos kertoo virheestään kumppanille, vaan rehellisyytta, ettei uskottele olevansa mitään muuta kuin erehtyväinen ihminen. Kumppani kyllä tietää itsekin, että ei ole täydellinen ja virheitä meistä tekee kaikki enemmän tai vähemmän.
Itse edustan ehdottomasti sitä tyyppiä, että ei ole olemassa asiaa, joka kannattaa salata, eikä se ole itsekkyyttä, jos kertoo töppäilyistään kumppanille ja haluaa korjata asioita parempaan suuntaan.
Arvostat rehellisyyttä parisuhteessa ... jossitellaanpa pienen hetken ajan.. kuvittele tilanne jossa itse olet hakenut hetken lämpöä toisen naisen sylistä ( olet parisuhteessa ? ) tiedät, että se oli vain hetken huuma, tajusit kuitenkin tehneesi väärin vaimoasi kohtaan. Kerrot tekosi vaimollesi .. luuletko hänen kiittävän sinua rehellisyydestäsi .. siitä että olit hänelle uskoton.
Minä en koskaan haluaisi tietää jos mieheni on käynyt kiksauttamassa jotain toista naista. Minun maailmani ja luottamukseni mieheeni murenisi silmänräpäyksessä.
jos haluut pitää miehesi? Jätä kertomatta!!!
mutta minua on petetty. Vittumaista saada tietää asiasta (varsinkin jotakin muuta kautta, vaikka jälkikäteenkin) ja yleensä suhe on kuihtunut siihen. Viimeisintä naista rakastan oikeasti ja vaikka asia kirvelinkin ja en voi pettämistä hyväksyä, niin yhdessä jatkettiin. Voi käydä jompsin kumpsin, se vaan että suhe ei välttämättä jatku samasta kohin missä se oli ennen pettämistä.
Ole kerrankin elämässäsi reilu ja kerro totuus miehellesi. Toivottavasti sulla on kunnon syykin siihen, muu kuin jännityksen puute. Sä sanoit että et kestä ajatusta hänen menettämisestään, mutta sulla ei näyttänyt ajatus oikein kulkevan kun piti vierasta munaa kerjätä. Pettäminen on veemäisintä mitä joku voi suhteessa ollessaan tehdä. Petetty osapuoli epäilee siitä kertomisesta lähtien aina mitä pettäjä on nyt taas tekemässä. Mutta joo, nyt kerrot sille ja sen jälkeen pakkaat kamppeesi ja lähdet sinne omaan kämppääsi. Sinkkuna voit sitten naida aivosi pellolle vaikka sadan miehen kanssa.
Mulle kävi sama tilanne viime vuonna. Petin silloista avomiestäni vaikka oltiin oltu jo 10 yhdessä. Ja sillä pahimmalla mahdollisella tavalla. Pidin asiaa sisälläni muutamia viikkoja mutta omatunto kolkutti ja kerroin miehelleni asiasta,en kuitenkaan ihan kaikkea. Erohan siitä tuli mutta luulen että se mulla oli motiivina alusta alkaen, olin niin kyllästynyt koko suhteeseen. Jälkeenpäin ajatellen se oli tosi tyhmää, kertominen teki mieheni surulliseksi ja itsetunto laski nollaan. Ei olisi pitänyt kertoa. Huomasin että kertominen vapautti minut ahdingosta mutta mieheni se teki todella masentuneeksi. Olisi vaan pitänyt lopettaa suhde ja olla kertomatta asiasta. Kummallakin olisi ollut helpompaa. Sinun tapauksessa on varmaan vaikea valita kummin tekee. Ja onhan se eri asia jos haluat vielä säilyttää suhteen....en siltikään kertoisi,se tuo vaan turhaa mielipahaa miehelle. Asia pitäisi sisäistää omassa päässä, ei vierittää sitä toisen harteille.
itsekkyyttä ja pelkuruutta on olla kertomatta asiasta kumppanille.
Mieti itse, että miksi et kertoisi elämäsi miehelle, luotetullesi, tuellesi, ystävällesi, kumppanillesi, lohduttajallesi, turvallesi ym.
Kertomatta jättämisen perustelu itsekkyydellä on todellista ja pahinta laatua olevaa itsekkyyttä.
Jos kerrot heti, niin asiaa käydään todennäköisesti läpi virheenä, jonka olet tehnyt. Jos jätät kertomatta ja asia selviää myöhemmin muuta kautta, niin todennäköisesti teillä ei käydä koko asiaa läpi tai jos käydään, niin 100 kertaa vaikeampaa se on myöhemmin, mitä jos olisit vain rehellinen ja kantaisit vastuun teoistasi, joka sinulle kuuluu.
Isoäitinä voit olla ylpeä lastenlastesi edessä ja kertoa heille, että kyllä rehellisyys on se parisuhteen kantava voima, tulipa vastaan mitä tahansa.
Nämä ovat vaikeita asioita.
Syitä teolleni voisin keksiä kymmeniä..
Olen miestäni aika paljon nuorempi, joten ehkä halusin viellä kokeilla miltä tuntuu olla toisen kanssa. Tai ehkä petokseni johtuu siitä, että miehelläni oli suhteemme alussa salasuhde toiseen naiseen. Ehkä voisin syyttää tappavan tylsää ja yksinäistä arkea.. Ehkä voisin syyttää seksin puutetta ja sen laatua. Syitä voisin keksiä lukuisia, mutta mitkään niistä eivät oikeuta tekoani.
Olen ajatellut tunnustaa miehelleni.