Vaikka sinua ei ole.
Olet kuin jäljet hiekassa jotka peittyvät tuulen
tuomaan hiekkaan.
Olet kuin jäljet merren rannalla jotka peityy pois
kun meren aallot peitää jäljet.
Olet kuin miljoona tähteä yöisellä taivaankannella
kunnes aamun kultaiset säteet peitää taivaankannen
Rakkaani
Tämä sana nousee mieleeni aina
nähdessäni aamun kultaisten
säteiden tuikkivan
haluten kuiskata sen hellästi sinulle
sana on huulillani myös kun näen
yön tummien varjoen hiipivän
ylle sinisen taivaankannen
tähtien kilvan leikkiä lyöden
kuun luodessa samettisen valonsa
ikkunasta sisään
sinun vartalosi olessa kuun loisteessa samettia
jolloin haluaisin koskettaa kuiskaten rakkaani
mutta sinä et tunne rakkauttani
koska pelkäät ja unelmoit
aina katsoessasi minua hämmennetyin ilmei
sinä hymyilet antaen toivoa rakkaudestasi
mutta pakenet pois.
Mutta minä hyväksyn sinut sellaisena kun olet
en odota sinulta mitään erityistä jota voisit katua jälkeenpäin.
sillä olet aikuinen nainen ja päätös sinun.
Nyt kun halausin kohdata sinut
nousten tyhjästä eteesi keräten kaikki voimavarani tavoittaakseni silmäsi
vieläkin vaikka yrittäisit väistää silmiesi katsetta.
joista loistaa tuhansien tähtien kimallus et pääse
mihinkään
Mutta sinähän halusit leikkiä vain kissaa ja hiirtä.
unelmoiden suuresta rakkaudesta.
Mutta tulee aamuja jotka yö pettää aamuja
jotka valaisevat yöt.
Nyt olen yksin nousten joka aaamu
sydän takoen pajavasaran tavoin odottaen
rakkikoiran tavoin sinun silmiesi katsetta
lupaa koskettaa lausuen sanan rakkaani.
Olet kuin jäljet hiekassa jotka peittyvät tuulen
tuomaan hiekkaan.
Olet kuin jäljet merren rannalla jotka peityy pois
kun meren aallot peitää jäljet.
Olet kuin miljoona tähteä yöisellä taivaankannella
kunnes aamun kultaiset säteet peitää taivaankannen
Rakkaani
Tämä sana nousee mieleeni aina
nähdessäni aamun kultaisten
säteiden tuikkivan
haluten kuiskata sen hellästi sinulle
sana on huulillani myös kun näen
yön tummien varjoen hiipivän
ylle sinisen taivaankannen
tähtien kilvan leikkiä lyöden
kuun luodessa samettisen valonsa
ikkunasta sisään
sinun vartalosi olessa kuun loisteessa samettia
jolloin haluaisin koskettaa kuiskaten rakkaani
mutta sinä et tunne rakkauttani
koska pelkäät ja unelmoit
aina katsoessasi minua hämmennetyin ilmei
sinä hymyilet antaen toivoa rakkaudestasi
mutta pakenet pois.
Mutta minä hyväksyn sinut sellaisena kun olet
en odota sinulta mitään erityistä jota voisit katua jälkeenpäin.
sillä olet aikuinen nainen ja päätös sinun.
Nyt kun halausin kohdata sinut
nousten tyhjästä eteesi keräten kaikki voimavarani tavoittaakseni silmäsi
vieläkin vaikka yrittäisit väistää silmiesi katsetta.
joista loistaa tuhansien tähtien kimallus et pääse
mihinkään
Mutta sinähän halusit leikkiä vain kissaa ja hiirtä.
unelmoiden suuresta rakkaudesta.
Mutta tulee aamuja jotka yö pettää aamuja
jotka valaisevat yöt.
Nyt olen yksin nousten joka aaamu
sydän takoen pajavasaran tavoin odottaen
rakkikoiran tavoin sinun silmiesi katsetta
lupaa koskettaa lausuen sanan rakkaani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mielettömän kaunista, hmmm....siis kirjoitit kauniisti. En tiedä todellisuudessa oletko surullinen...ainakin odotat häntä.
Toivon sydämestäni että unelmasi toteutuu...kohta alkaa kyllä itkettämään,,,,kumpa minunkin unelieni mies odottaisi minua noin kiihkeästi ja lämmöllä...silloin ei kyllä leikittäisi kissaa ja hiirtä....rakkikoira on hieman ruma nimike...kulkukoirasta joka on ihana ja sympaattinen, karismaattinen ja rohkea...ole siis sinäkin rohkea ja peräänantamaton myös :)
En odota ketään olen yksin kuin.
Tuo alaston puu jonka suojana
alastomat oksat.
Tuo valkoinen lumivaippa
jonka aurinko hiljaleen sulattaa pois.
Tuuli tuo laineet rantaan
taivaan ollessa
harmaiden pilvien peittämä
yön aamuksi vaihtuen
odotan silti yhä
sinua rakkaani
joen rannalla yksinäni
Yö kätkee
tuskani,kyyneleeni
sieluni kärsinykset
sydämeni kaipaukset
aamun kohta valjetessa
auringon kiivetessä taivaalle
on niin hiljaista
Huudan sinua vielä
kuin avuton lapsi äitiään
silti sinä et tule
huutoni kaikuessa tyhjyyteen
tuulen tuoma hiekka
peittää jälkeni pois
Kappas vaan...älä katkeroidu siitä ettet ole vielä löytänyt unelmiesi miestä vai onko lapset esteenä?
Löytyipäs taas Runo.edes jostain.Kaunis runo.
Minähän se itse tässä.
Mutta ties kuin kauan kun ei ole
paikkaa josssa vois kirjoittaa.
Istuit hiljaa
mietivin ilmein
piirtäen sormillasi
sydämen kuvaa iholani
katsoen hetken silmiini
silmiesi kertoessa
rakkauden palavasta tulesta
etymättömästä helyydestä
Istuessasi sylissäni
piirtäen sydämen kuvaa
on maailmani onnellinen
ei sirpaleita sielussani
kyyneleitä silmissäni
hetken saan olla
ehjänä katseesi edessä
tuntien hiljaisen rakkauden.
mikä sun paikkasi vei? eihän luovuteta?Eihän?!
Lämpöiset joulun odotukset.
Ei minun paikkaani ole vienyt kukaan mistään
koska en ole ominut sitä mistään.
Ja kun kirjoittelin elleissä soneralla niin oli
paljon ihmisiä jotka kehuivat yhtä sun tätä.
Ja pyysivät osotetta johon voi kirjoittaa.
Mutta se oli vain pelkää tarua kaikki.
Mutta on myös ihmisiä jotka kertovat rakastavansa
mutta sekin on vain pelkää tarua.
Sillä jos ihminen rakastaa oikeesti niin hän haluaa myös tavata rakkaansa muuallakin kuin netissä.
Siksi olen myös kyllästynyt kirjoitelemaan mitään
missään.
Ja aina kun kirjoitan minut leimataan pimpoksi tai
muuten höylähtäneeksi.
ethän ota vakavasti niitä juttuja siellä? kaikki,jotka vähänkin yrittää kirjoittaa muuta kuin pelkkää pas..., on kukin tulleet haukutuiksi mm. seonneiksi. Et siis ole haukutuista ainoa, enkä usko että viitsit välittää niiden herjaajien sun muiden p - puheista.Se palstahan on täynnä turhuuksia, kirjoituksia, joissa ei sanota mitään " tosissaan ". Tiedät, että sain osani minäkin mutta piruuttani siellä käväisen kun ehdin.
Todellinen elämä kun on muualla kuin jollain huuhaa-osastolla.Sitä hölmöilyä siellä on nytkin.Palstalla,siis.
No, laitoin tän sinulle kuitenkin.Hyviä öitä.)
Tiedätkö tämä kirjoitaminen on minulle
tällä hetkellä ainoa konntakti ulkomaailmaan.
Sillä elämäni on siinä vaiheessa että jokainen
päivä saataa olla viimeinen minulle.
Sillä minulla ei ole ketään johon minä nojaan
sillä minun on taisteltava jokaisesta päivästä ykin.
Selaisella ihmisellä jolla on joku johon nojaa
on paljon helpompaa tämä maailma.
Sillä ei tämä kirjoitaminen tuo leipää pöytään
eikä se tuo ystävää jota saisi rakastaa ilman estoja.
Sillä yksin ihminen on hyvin pieni tässä kylmässä
ja kolkossa maailmassa.
Ymmärrän, että olet surullinen ja yksin. Kuitenkin: yksinäinen voi olla siitäkin huolimatta, että ympärillä on sukulaisia, läheisiä,ihmisiä,jotka välittävät.
Silti voi ihminen olla yksin.Ja yksinäinen.Kun elämässä tietyt asiat - kuten rakkaus - katoavat,tulee avuton ja surullinen olo eikä siihen aina autakaan läheisten ihmisten lohduttavat sanat tai omasta surustaan puhuminen jollekin.Se itku ja yksinäisyys ovat niin syvällä sydämessä,että kukaan muu kuin itse ei sitä voikaan ymmärtää.
Mutta elämä on kuitenkin suotu elettäväksi eikä saisi juuttua suruun.Pitäisi jatkaa matkaa eteenpäin ja sinnitellä, vaikka hampaat irvessä.
Minäkin sinnittelen jokaikinen päivä ja yritän löytää hivenen toivoa ja iloa.Elämä on kuitenkin arvoituksellinen ja tulevaisuus on kaikille tuntematon ja täynnä yllätyksiä, myös mukavia yllätyksiä.Näin uskon ja toivon.
R@Pi, ei elämä ole helppoa kenellekään jatkuvasti,tiedät sen.Kukin taaplaa tavallaan...
Toivon sinun löytävän joulumielen sydämeesi.
Jokainen aamu on uusi.
Lämpöä sydämeesi,R@PI.
Minun puolestani voi joulu tulla.
Sillä se on kaupallinen juhla.
Ja toiseksi minulla ei ole ketään jonka kanssa
viettää joulua.
Sillä minulla ei ole vaimoa ei omia lapsia ja
olen myös työttömänä ja työttömyys korvauksilla ei
joulua rakenneta.
se joulu kuitenkin.Onhan se kaupallista kaikki touhu enen joulua varsinkin, liian kaupallista.Eihän se tietty lohtua suo, vaikka sanonkin, ettei omatkaan tulot ole tarvittavan suuret menoihin nähden ja toisaalta: moni viettää joulun yksin.Minäkin lähiperheen piirissä,mutta tietyistä syistä tunnen olevani ulkopuolinen siinäkin joukossa.Mut loppujen lopuksi, eihän joulua " voi rakentaa "...Pitäisi kai muistaa sen todellinen tarkoitus kaiken stressin ja muun keskellä.
Piristyisitpä hieman,kyllä uskon sinusta löytyvän energiaa ja toivoa ja uskoa parempiin,valoisampiin päiviinkin.
Kerta kerran jälkeen
aamun siirtäessä yönvarjot pois
puhun itsekseni vaikka tarkoitan sinua
tietäen etten sinua saa
toivoen silti saavani pitää sinua
sylissäni vaikka vain minuutin
se tieto hajottaa minut ja murskaa
kuin hauraan kannanmunan kuoren
samalla olemassa olosi poltaa
ja pelottaa minua
samaan aikaan todellisuus työntää päätään
minuun kuin veitsi joka leikkaa leipää
samaan aikaan minä itken
mutta kyyneleeni eivät valu
Minä huudan mutta äänei ei kulje
mitä lähempänä sinä olet
sitä enemmän minä pelkään sinua
vaikka minun minuuteni huutaa puoleesi
toivoen että huomaisit minut
osaisit arvostaa sitä sillä se hajottaa
itsensä vain sinun takiasi
tekemällä isensä naurunalaiseksi
jotenka teurasta minut päästäen vapaaksi
kivuista,tuskasta kyyneleistä
sanoen vaikka valehdellen ettet rakasta
ettet halua minua milloinkaan
Työntäen minut tylysti syrjään
tietäen etten voi tulla luoksesi milloinkaan
sillä tämä kärsimys jonka sinä tuotat
on kuin hirveen ammuttu luoti
joka vain haavoittaa
jolloin haava vuotaa ja minä kuivun kuiviin
kun en saa tietää,kun en osaa ymmärtää sinua
siksi en tiedä mitä haluat mitä minun tulisi tehdä
siksi olen eksyksissä ja kadonnut
etkä sinä anna kätäsi autaaksesi minua sinun luokse
sillä minä rakastan sinua,haluten vain sinut
mutta sinä olet kieltänyt sen ikuiseksi ajaksi
silti yhä haluan sinua
jakaen huolesi ilosi,ollen onnellinen onnestasi
Mutta sinä et huomaa miten sinua janoan
kuinka sinua huudan
nautien sinusta pisara kerrallaan
ollen sinua ikävä
sinun silmiesi tähden
joista loistaa auringon kultaiset säteet
joiden myötä haluaisin riisua itseni
sillä sinä jätit minuun aukoan täyttämättömän
sillä minun ikäväni sinun luoksesi
itkee vaikka se hymyilee peitääkseen ikävän
kuitenkin odottaen kulkukoiran tavoin
päästäkseen tuskistaan
toivoen että sanoisit rakastavasi minua
lopeta noiden runojen kirjoittelua kuitenkaan? Kyllä elleissä moni on mollattu ja tallattu,mut ei kai siitä kannattais välittää.Hyvää joulunodotusta.