Onko

Olen elänyt koko elämäni väkivaltaisissa perheissä. Kun olin pieni, iskä löi äitiä.

Ensimäinen mies elämässäni, siis kumppanini löi ja kuristi usein. Erottiin suhteen mahdottomuuteen ja kun löysin uuden miehen, oli kahta kauheampi lyömään. Erottiin sitten taas ja kolmas elämäni valloittanut mies yritti jopa puukottaa. Se oli jo liikaa... Erottiin - lähestymiskielto tuli voimaan.

Tapasin taas uuden miehen, nyt seurustelen siis hänen kanssa edelleen. Lyö, kuristaa, tukistaa... sitoo jopa välillä kiinni,(sitä kyllä pelkään) etten lähde jos ei halua...?! vahtii KAIKKEA mitä teen.

En tiedä mitä tekisin asian kanssa tai yleensä. MUTTA koen, että väkivaltaisuus on rakkautta. Mitä muut olette mieltä? Eikö se kerro välittämisestä kuitenkin jos lyö, kun on petynyt..? En siis tiedä oikeastaan millaista on elää parisuhteesa ilman väkivaltaa..? Ei ole ikinä ollut miestä joka ei vahtisi menemisiä, olisi mustis, haukkuisi tai löisi..???

Älkää kuitenkaan te nyt haukkuko tai pitäkö tyhmänä. Kiinnostaa vain teidän kantanne. Elän nyt tällaista elämää ja olen ihan tyytyväinen. Huonomminkin asiat voisi olla kuitenkin! On mieheni kanssa myös hirveesti aikoja jolloin vain nauramme,pidämme hauskaa ja muuta..

Mies jonka kanssa elän nyt rakastaa minua 100% varmasti. Hän pitää minusta huolta kaikilla osa-alueilla. Aiomme hankkia myös lapsen, mies haluaisi ennenkö on liian vanha siihen...

Kysymyksiä minulla on silti paljon, en vain tiedä miten ne esittäisin. Tässä nyt muutama:

Mitä tapahtuu EHKÄ lapsellemme, jos hän syntyy tällaiseen väkivaltaiseen perheeseen? Tuleeko samanlainen kuin minusta, mahdollisesti? Kokemuksia?

Kaikki mieheni elämässäni ovat olleet huomattavasti itseäni vanhempia, 15-20 vuotta. Itse olen siis 22v. Miehet olleet jotakuinkin n. 35-40v. Onko nuoremmatkin miehet väkivaltaisia vai vain vanhemmat?

Onko kaikki miehet oikeasti väkivaltaisia? Entä naiset??

Itse olen lyönyt parikertaa takaisin mutta en ikinä löisi kyllä syyttä. Itsepuolustus on mielestäni riittävä syy.

Kiitos etukäteen vastauksistanne=) Jos niitä nyt yleensä saan..

-Kukka
7695
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kukka hyvä.

Väkivaltaisuus ei ole terveen ihmisen merkki. Kysyt, että lyövätkö kaikki miehet/naiset. Ei, kaikki miehet ja naiset eivät lyö toisiaan, luulenpa vielä, että suurin osa ihmisistä, siis aikuisista parisuhteessa, ei lyö koskaan kumppaniaan. Luulen, ettei lyövän miehen ikä sinällään vaikuta opittuun tapaan toimia, varmasti kaikissa ikäluokissa on niitä, jotka lyövät ja vielä varmemmin on niitä, jotka EIVÄT lyö.

Ymmärrän, että koska et ole koskaan nähnyt parisuhdetta, jossa ei lyötäisi, pidät lyömistä, sairaalloista mustasukkaisuutta, haukkumista, tukistamista ja jopa sitomistakin normaalina. Itse en kuitenkaan suostuisi suhteeseen, jossa toinen osapuoli toimisi noin IKINÄ. Suhde, jossa joutuu pelkäämään, ei ole terve. Välittää ja rakastaa voi nyrkkiä hellemmin. Nyrkillä kontrolloidaan ja alistetaan, ei rakasteta.

Kysyt, että eikö ole normaalia, jos lyö kun on pettynyt. Mietipä, olisiko normaalia, että joku kävisi töissä työkaverinsa kimppuun vain siksi, ettei jokin työasia onnistunut tai vaikka siksi, ettei suosikki jalkapallojoukkue pärjännytkään odotetusti. Mikäli olet sitä mieltä, ettei töissä kenenkään kimppuun saa käydä, niin voitkin sitten pohtia, että millä periaattellaa sinun kimppuusi on hyväksyttävää käydä vastoinkäymisten tullen. Luulisihan, että ihminen, jota rakastaa olisi vielä varjeltavampi kuin työkaveri tai muuten tuttu.

Terve aikuinen pystyy puhumalla selvittämään paitsi omat pettymyksensä myös parisuhteessa ilmenevät ongelmat. Ihmettelen todella, mikäli aiot hankkia lapsia miehesi kanssa. Haluatko todella, että 1) voit menettää lapsesi lyömisen vuoksi raskausaikana 2) lapsi joutuu kokemaan vanhemman menettämisen palkoa nähdessään vanhempiensa lyövän toisiaan/isän hakkaavan äitiä 3) siirtää mallin eteen päin siten, että lapsesi oppivat joko lyötäviksi tai lyöjiksi, koska se on heidän ainoa oppimansa keino yrittää purkaa paineita ja kohdata pettymyksiä?

En voi neuvoa sinua. Olet aikuinen ihminen ja olet oppinut elämään tavallasi. Ehdottaisin kuitenkin, että ennen lasten hankkimista piipahtaisit vaikka yksiksesi Perheasiain neuvottelukeskuksessa juttelemassa tilanteestasi väkivaltaisessa suhteessa ja elämässä.

Ja ennen kaikkea, kaikki eivät lyö. Kaikissa suhteissa ei tarvitse puolustaa itseään lyömällä. Rakkaus ei kahlitse henkisesti, saati fyysisesti, rakkaus myöskään ei ahdista tai saa pelkäämään.

Hyvää syksyä ja jaksamista arkeen. Toivottavasti opit joskus luottamaan rakkauteen, josta ei jää mustelmia.

Äänestä

kyllä se ikävä kyllä vaan niin menee että melki osa naisista hakeutuu tiedostaen tai tiedostamattaan ns. vaaralliseen seuraan jännitystä etsimään ja tuo turpaansa saanti on melko usein lopputulos siitä.

eli vaikkakin se lyöminen sinänsä onväärin niin mikäköhän siinä on että jatkuvasti metsästät samanlaisia miehiä? katso peiliin..

villi veikaus on että noin 5 % miehistä on ns väkivaltaisia tapauksia

Äänestä

elänyt väkivaltaisessa perheessa ja se kyllä riitti loppuelämäkseni, en aio sietää minkäänlaista väkivaltaa itseäni kohtaan. Sinä näemmä valikoit sellaiset reppanat joilla on huonot itsetunnot ja sitä pitää pönkittää kontrolloimalla toisen tekemisiä ja akkoja pieksemällä. Tiesitkö että suurin osa naisiin kohdistuneista tapoista tapahtuu kotona ja sen riskin sinäkin olet tietoisesti itsellesi ottanut.
Lapsen saamisen jälkeen yleensä väkivalta parisuhteessa lisääntyy. Vaikea kuvitella ettei lapsesi tule tilanteesta kärsimään, hänestä voi tulla pelokas, sulkeutunut, pakenee omaan maailmaansa, huonoitsetuntoinen, koulukiusaaja, mummon potkija, vaimon hakkaaja tai murhaaja ym. Harva säästyy ilman mitään traumoja. Itse olen ollut lähinnä sulkeutunut ja masentunut ja siitä toipuminen on kestänyt kauaaaaan. Haluatko lapsellesi sellaista, eikö tämä maailma ole jo epätasapainoisia ihmisiä pullollaan. Itse en tuollaisen ukon kanssa hankkisi lasta lainkaan. Minusta sinun miehesi kaltaiset hyypiöt pitäisi sterilisoida, tuskinpa on kykenevä lasta hoitamaan.

Suosittelisin sulle terapiaa, sinulla on ilmeisen vääristynyt käsitys rakkaudesta ja siitä mitä toiselle voi tehdä ja mitä ei. Jos saisit hieman enemmän itseluottamusta ymmärtäisin oman arvosi, etkä ehkä suostuisi enää hakattavaksi.

Äänestä
  • No, olenhan minäkin joskus miettinyt mitä se tosi rakkaus on. Onko se sitä että lyödään kun hermo menee.. olen vain tottunut siihen. Edelleenkin silti pelkään, ehkä jopa enemmän mitä useammin saan nyrkistä.

    Mutta ajatelkaapa te näin, että oman miehen kanssa voi olla hirveesti muitakin asioita kun riiteleminen. Me esim. harrastamme paljon kaikkea yhdessä, olemme luonteeltamme samanlaisia, noin ilman sitä väkivaltaa. Samanlaiset tulevaisuuden suunnitelat, annamme rakkautta puolin ja toisin. Ne lyöiset tulee vain sillon kun toinen on tosi mustasukkainen. Ok, en pääse yksinkaikkialle, en ystävieni kanssa julimaan, pukeutua seksikkäästi jos lähdenkin.. Mutta hän huolehtii. Aluksi se ärsytti, nyt jo tottunut.

    Ja sitten, enhän minä voinut tietää miehistä etukäteen ovatko väkivaltaisia. Olen nyt vasta jälkikäteen yhdistänyt samoja piirteitä. Miehet ovat olleetkin erittäin helliä ja rakastavia, huomioonottavia. Siihen olen mihessä aikoinaan rakastunut. Ei hellyys ole tältä mieheltä edelleenkään pois jäänyt, välillä on vain rankempaa..

    Kiitos kaikille vastauksista. Halusinkin juuri teidän mielipiteitä asiaan. Ehkä olen typerä luuseri kun annan tehdä näin, mutta rakastan miestä. Totta sekin tietysti, se toinen puoli, en minä itekään miestäni halua lyödä vaikka olisin mustis...No, näin nyt vain on..

    Äänestä

Ihminen tiedostamattaa etsii jotakin tuttua ja "turvallista". Siksi alkoholistien lapset usein pariutuvat alkoholistien kanssa. Siksi väkivaltaisessa kodissa kasvaneet päätyvät hakkaajien luokse.

Se on vaan sinun päässäsi niin, että viehätyt tietyn tyyppisistä miehistä. Tiedosta tämä ja opi viehättymään muun tyyppisistä.

Äänestä

Taidat olla väkivaltaimuri tai et osaa pitää rajoja, jotka olisivat turvalliset.
opettele ensin väkivallan suhteen 0 toleranssi ennen kuin hakit lapset, jotta voit turvata hänelle hyvän kodin.
Väkivallalle voi sanoa totaalisen ein, mutta se vaatii opettelua.

Äänestä

Et osaa tehdä rajaa turvallisen ja turvattoman elämän kanssa. Terapiassa voisit selvittää ensin sen ja sitten vasta voisit tarjota lapselle turvallisen kodin. Mutta kiitos kun kirjoitat tääne, olet jo hakemassa muutosta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


näin? kirjoitti:

Olen elänyt koko elämäni väkivaltaisissa perheissä. Kun olin pieni, iskä löi äitiä.

Ensimäinen mies elämässäni, siis kumppanini löi ja kuristi usein. Erottiin suhteen mahdottomuuteen ja kun löysin uuden miehen, oli kahta kauheampi lyömään. Erottiin sitten taas ja kolmas elämäni valloittanut mies yritti jopa puukottaa. Se oli jo liikaa... Erottiin - lähestymiskielto tuli voimaan.

Tapasin taas uuden miehen, nyt seurustelen siis hänen kanssa edelleen. Lyö, kuristaa, tukistaa... sitoo jopa välillä kiinni,(sitä kyllä pelkään) etten lähde jos ei halua...?! vahtii KAIKKEA mitä teen.

En tiedä mitä tekisin asian kanssa tai yleensä. MUTTA koen, että väkivaltaisuus on rakkautta. Mitä muut olette mieltä? Eikö se kerro välittämisestä kuitenkin jos lyö, kun on petynyt..? En siis tiedä oikeastaan millaista on elää parisuhteesa ilman väkivaltaa..? Ei ole ikinä ollut miestä joka ei vahtisi menemisiä, olisi mustis, haukkuisi tai löisi..???

Älkää kuitenkaan te nyt haukkuko tai pitäkö tyhmänä. Kiinnostaa vain teidän kantanne. Elän nyt tällaista elämää ja olen ihan tyytyväinen. Huonomminkin asiat voisi olla kuitenkin! On mieheni kanssa myös hirveesti aikoja jolloin vain nauramme,pidämme hauskaa ja muuta..

Mies jonka kanssa elän nyt rakastaa minua 100% varmasti. Hän pitää minusta huolta kaikilla osa-alueilla. Aiomme hankkia myös lapsen, mies haluaisi ennenkö on liian vanha siihen...

Kysymyksiä minulla on silti paljon, en vain tiedä miten ne esittäisin. Tässä nyt muutama:

Mitä tapahtuu EHKÄ lapsellemme, jos hän syntyy tällaiseen väkivaltaiseen perheeseen? Tuleeko samanlainen kuin minusta, mahdollisesti? Kokemuksia?

Kaikki mieheni elämässäni ovat olleet huomattavasti itseäni vanhempia, 15-20 vuotta. Itse olen siis 22v. Miehet olleet jotakuinkin n. 35-40v. Onko nuoremmatkin miehet väkivaltaisia vai vain vanhemmat?

Onko kaikki miehet oikeasti väkivaltaisia? Entä naiset??

Itse olen lyönyt parikertaa takaisin mutta en ikinä löisi kyllä syyttä. Itsepuolustus on mielestäni riittävä syy.

Kiitos etukäteen vastauksistanne=) Jos niitä nyt yleensä saan..

-Kukka

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu