Jokainen suhteeni on kaatunut siihen, että toinen valehtelee jatkuvasti. Niin näyttää taas käyvän. Olen jo monet valheet antanut anteeksi, mutta nyt alkaa raja tulla vastaan. Kyseessä ei ole isot asiat, mutta valehtelu on aina valehtelua. Jos valehtelee pikkuasioistakin, miten sitten isommissakaan osaisi olla rehellinen?
Miten voin ikinä luottaa häneen, kun muistan aina, miten taitavasti hän aikasemminkin on vetänyt rooleja ja antanut minun elää valheessa?
Miksi ihmiset valitsevat valheen tien? Onko se jonkinlaista pelkoa? En käsitä sitä, sillä itse en koskaan valehtele kumppanilleni. En kertakaikkiaan halua ottaa sitä riskiä, eikä suhde ole hyvä jos siinä ei voi olla rehellisesti oma itsensä.
Voiko valehtelija parantua vaivastaan, vai onko minun taas kylmetettävä itseni ja lähteä suhteesta?
Miten voin ikinä luottaa häneen, kun muistan aina, miten taitavasti hän aikasemminkin on vetänyt rooleja ja antanut minun elää valheessa?
Miksi ihmiset valitsevat valheen tien? Onko se jonkinlaista pelkoa? En käsitä sitä, sillä itse en koskaan valehtele kumppanilleni. En kertakaikkiaan halua ottaa sitä riskiä, eikä suhde ole hyvä jos siinä ei voi olla rehellisesti oma itsensä.
Voiko valehtelija parantua vaivastaan, vai onko minun taas kylmetettävä itseni ja lähteä suhteesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi haet itsellesi valehtelijoita? Joka kerran pettää, tekee sen toistekin. Miksei sama päde valehtelijoihin?
Ihan hyvin kirjoittelit.
Valehtelu on paskamaista toisen ihmisen kusettamista.
Yritä löytää joku rehellinen.
Tsemiä!
Jotenkin tunnen että ollaan samassa tilanteessa. Poikaystäväni valehtelee minulle, pikkuasioista hänen mielestään mutta minulle ne eivät ole pikkuasioita, niinkuin ei myöskään valehteleminen. Usein mietin mitä oikein teen, kiusaan itseäni kun kuuntelen hänen paskanjauhamistaan asioista mitkä eivät todellakaan ole totta. Mutta tästä suhteesta on niin vaikea lähteä, asumme yhdessä ja meillä menee muuten hyvin, lukuunottamatta valheita ja selityksiä. Hän olisi täydellinen mies, jos osaisi olla rehellinen. Mutta kun ei osaa. Uskomatonta. Mutta lähteminen tästä suhteesta on vaikeaa, ja kaikki asiat estävät minua tekemästä niin, jättämästä häntä. mutta voiko näin elää loppuelämänsä? ei. Pitäisi rohkaista itseään ja tehdä se ratkaisu mikä on itselle hyvä.
Paljon voimia, muista ettet voi luottaa keneenkään niin paljon kuin itseesi. Onnea.
Kerro kuinka kävi...
Meillä on sama ongelma =(
Tämä, jos mikä syö naista.
Mutta minkäs teet kun ei vaan pysty jättämään kaikkea taakseen ja lähtemään.
Se mikä on koko jutussa ironisinta, että miehet tosiaan kuvittelevat pääsevänsä kuin koira veräjästä. Luulevat ettei nainen aavista mitään ja siiten vain ihmettelevät, mikä muijaa vaivaa..
Joskus olen ajatellut pamauttaa hänelle päin naamaa tyyliin: LUULETKO ETTEN TIEDÄ, mutta mietin vain aina niitä suhteen hyviä puolia, jotka sitten menetän. Ja se muuten ei ole mikään selitys, että kyseessä on "pikku-asia". Se on silti valehtelua ja kertoo toisen luonteesta..
Ja sitäpaitsi, mikä toiselle on pikku-asia, voikin toiselle olla iso asia, näin meillä on yleensä käynyt.
Sama pätee myös naisiin. Tyttöystäväni valehtelee myös jatkuvasti. Vaikka ei vakavista valheista ole kyse mutta pidemmänpäälle alkaa tuntua pahalle kun ei voi luottaa oikein missään asioissa enään.
Nimittäin on olemassa patologisia valehtelijoita,jotka itsekin uskovat todeksi valehtelunsa ja jatkavat sitä aina haudanpartaalle asti. Yleensä he valehtelevat olevansa rikkaita,hyvän ammatin omaavia ja tietenkin omistavat mersun jne..,kunnes kupla hajoaa....
Sama ongelma mieheni kanssa! ja ei valehtele ainoastaan mun kohalla vaan myös, kavereille,vanhemmille jne.. sitkun sanon siitä niin "ei ilman valkosia pikku valheita selvii elämässä" ja ehkä ylireagoin mut sanoin että hankippa ne vitun munaset nyt sinne pöksyihin äkkiä.. meinaan mäkin,sun nainen pärjään elämässä rehelllisesti, ilman turhia valheita, ja alkaa hävettään jos oma mies on tommonen raukka-parka. :)